Idän kairat



Käytiin auttamassa Höytiäisen pilkkijöitä tekemällä jäähän valmiita reikiä. Toivotamme kalaonnea, muutama ahven maistuisi meillekin.

8 kommenttia:

19. tammikuuta 2010 klo 21.08 Tuula kirjoitti...

;DDDD Mainiota koiratyövoimaa... mikä into ja vapaaehtoisuus ja yhteistyökyky... mitä ihmettä siellä oikein on piilossa?

19. tammikuuta 2010 klo 22.35 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Nykyisin kaivanta sujuu jo samalla työmaalla. Ilmeisesti ovat tajunneet sen olevan tehokkaampaa. Näille tontuille ei tarvitse löytyä mitään, pelkkä toivo mahdollisesta aarteesta riittää. Nyt olen saanut kavereita uunotettua piilottamalla pihallamme olevaan kinokseen juuston paloja. Siellähän ne sitten kaivelevat hetken innoissaan :D

20. tammikuuta 2010 klo 10.24 Suvi ja Eppu kirjoitti...

Teilläkin on siis retkeilty jäällä, sama täällä. Meillä vaan tuolla merellä on lumen alla vettä ja heikot jäät, ei uskalla mennä kauas rannasta.

Eppua ei kaivelu kiinnostanut, mutta kaislikossa asuvia hiiriä ja myyriä etsittiin lumikäytävistä hyppäämällä kuono edellä suoraan hankeen.

Mikä on muuten sheriffien lempikala? Epulle maistuu paistettu tai savustettu silakka.

20. tammikuuta 2010 klo 19.42 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Suvi ja Eppu: Meillä on ranta tuossa lähellä, mutta nyt vasta uskalsin mennä jäälle. Pelkään heikkoja jäitä ja eräänä päivänä pilkkijöitä oli tarpeeksi vakuuttamassa jäiden kestosta. Sheriffit söisivät hyvin valmistettuna varmaan kaikkea kalaa, mutta tonnikala sekä uunilohi maistuu. Hiiriä ja myyriä on kiva kiusailla. Onneksi nämä hurjat antoivat kesällä ilmestyneen myyränkolon olla pihallamme rauhassa. Noilla tassuilla olisi nopeasti saatu rumaa jälkeä pihalla. Ja itse myyrä olisi varmaan teloitettu, kuten koppakuoriaisen kävi.

21. tammikuuta 2010 klo 23.40 Arttu kirjoitti...

Ihanaa kaivuutyötä yhteisvoimin:) Tuota katsellessa iskee taas vaarallinen kaipuu saada Artulle koirakaveri ihan omaan kotiin...

22. tammikuuta 2010 klo 7.41 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Anne-Mai: Sheriffit tosiaan ovat nyt älynneet, että on tehokkaampaa kaivaa yhteistuumin.

En tiiä onko kaverit jo liian riippuvaisia toisistaan, eilinen lenkki molempien kanssa erikseen käytynä meinasi olla painajaista. Toinen jäi huutamaan sisälle ja toinen huusi kävellessään. Jone ainakin on liian kiintynyt veljeensä. Se oli paniikissa koko lenkin enkä saanut millään kontaktia koiraan. Ei kiva.

23. tammikuuta 2010 klo 0.11 MM kirjoitti...

Ihanaa yhteistyötä pojilta! Meilläkin harrastellaan kaivelua, mutta silloin kaivausten kohteena on ah niin ihanat pissaläiskät maassa. Usein asiaan kuuluu myös pissojen tarkka maistelu. Ällöttävää sanoo emäntä, mutta Mauri ei ymmärrä emännän kantaa asiaan.

23. tammikuuta 2010 klo 23.25 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Mauri: Kyllä meilläkin välillä maistellaan pissaa, mutta onneksi harvoin tuntuu olevan makoisaa eritettä. Mieluiten nämä kaivaa metsissä juuria ylös, eli tekevät pientä metsänparannusta.