No voihan Kajaani!


Tässä heti joulusta selvittyä olin asennoitunut jännittämään tulevaa Kajaanin Tamminäyttelyä 9.-101.2010. Molemmat Sheriffit ilmoitettiin, sillä tuomari näytti suosiolliselta. Jimi oltiin ilmoitettu käyttöluokkaan ja Jone ikänsä puolesta junioriin. Tänään saimme sitten postia Showlinkiltä, ja ilo vaihtui hyvin äkkiä suureksi pettymykseksi. Portugalilainen tuomari Pedro Sanches Delurue oli vaihtunut lyhytkarvaisten osalta Kirsti Lummelammeksi. Jimihän on ilmoitettu karkeakarvaisena ja oli tarkoitus vaihtaa ennen kehän alkamista lyhytkarvaiseksi, ja mitä eksoottisempi tuomari kohdalle sattuu sitä suuremmalla todennäköisyydellä saattaisimme saada sen H:n (siis kaikkien tähtien tulisi olla oikeassa asennossa ko. päivänä). No suomalainen Lummelampi ei pahemmin kuulosta eksoottiselta, joten turha mennä Kajaaniin asti nolaamaan itteensä. Ilmeisesti edes rahojamme emme saa takaisin, sillä milläs sen todistaa, että olisimme juuri tässä näyttelyssä vaihtaneet karvanlaatua.

Jone oltaisiin voitu viedäkin Kajaaniin, mutta kasvattajan kanssa jutellessa ehkä on parempi jättää ajamatta noin 400 kilometriä. Kokemushan retki olisi, mutta täytyy muistaa tuo tuleva Enon näyttely 7.2. Jonen kohdalla rahatkin saadaan takaisin. Onneksi keväällä on tulossa vielä tähän lähistölle Joensuun näyttely.

Arpajaispalkintomme saapui

Onneksemme siis voitimme Me and the Mäyräkoira -blogin arvonnassa. Palkinto oli täysi yllätys, emmehän voita ikinä mitään. Sheriffit tietenkin ryhtyivät odottamaan tätä palkintoaan heti saatuaan tiedon voitostaan, mutta onneksi taisivat unohtaa suurimman odotuksensa välillä. Näitä luonnonvoimia ei pitele / lepyttele mikään, jos tahtovat heittäytyä hankalaksi.

Tässä sitä pakettia nyt sitten tutkitaan, nenät tekevät tarkkaa analyysiä lähettäjästä. Meillä koirat saavat tutkia kaikki paketit ja kirjeet, ihan vaan siltä varalta jos tulisivat valituksi kesätyöläiseksi Itellalle.

Vaativassa työssä täytyy tarkistaa myös kirjeen sinetit.

Nuoremman tarkastajan hommiin kuuluu myös maistaminen. Virallinen valvoja seuraa toimintaa, ja pitää huolen ettei lähetys tuhoudu liian aikaisin.

Olo on kuin voittajalla!

Sisällöstä oli iloa pitkäksi aikaa ja onnetar oli laittanut juuri mieleisen sisällön kuoreen. Noita liuskoja meillä menee joka päivä aina töihin lähtiessä. Purutikkuja puolestaan nautiskellaan välipalana, Racinelin luut ovat vähän vieraampi tuttavuus, toki niitä on ostettu, mutta eivät ole vielä löyneet itseään läpi taloudessamme. Emäntää puolestaan lämmitti Veikkauksen Luontoarpa (voittoakin tuli kaksi euroa), sekä Sukulaku (nyt ei tarvitse kinuta karkkia isännältä). Lisäksi mukana oli todella tunnelmallinen kortti. Pojat haistelivat kortin tarkoin, mutta luultavasti kuvan päälle ne eivät malttaneet keskittyä. Kortissa siis poseeraa Nelli nättiäkin nätimpänä joulukoristeiden ympäröimänä.


Kyllä, Jimi syö kaikki luunsa lähinnä käyttäen kieltä ja tietenkin herkkua täytyy pitää kädessä alusta loppuun, muutoin syöminen jää kesken...

Kiitos vielä kertaalleen Nellille sekä Iinalle ihanasta paketista! Se todella lämmitti mieltämme, ja luultavasti joudumme matkimaan teidän ideaanne jossain vaiheessa...

Joulu toi leluja!

Tässäpä sitä on hetkeksi, leluja ja herkkuja. Osa leluista tuhoutui siis jo paketista ottaessa...


Huh, jouluisista herkuista on mahat vieläkin pullollaan. Pyhät menivät kyllä hirmuisen nopeasti, vaikka emme juuri tehneet muuta kuin nukkuneet ja syöneet. Koko porukka rauhoittui viettämään vuoden suurinta juhlaa, harmiksemme pientä kismaa toivat viime hetken jännitykset lahjojen sekä tonttujen suhteen.

Pojat antoivat muovikuusen olla rauhassa. Jimiin kyllä luotettiin, mutta Jonen aivoituksista ei voi ikinä tietää, mutta kuusi ei todellakaan kiinnostanut. Ainoastaan aattona laitetut lahjat kuusen alla kiusoittelivat muutamia kertoja uteliaita neniä. Kaikkien lahjojen ja perheen tullessa juhlan viettoon aloittivat Sheriffit pienen kyräilyn toisiaan kohtaan. Molemmat halusivat saada kaikkien huomion, ja niin ilmassa olikin pientä kipinöintiä. Onneksi suuremmilta rähinöiltä säästyttiin, ja Jonen kuumentuneet tunteetkin viilenivät hetken jäähyllä. Olisihan se pitänyt älytä ja jättää ne syötävät lahjat pois kuusen alta, tai ainakin katsoa ettei kumpikaan yritä liiaksi omia kuusta. Menköön nyt Jonen piikkiin, sillä kyllähän sitä varmasti jännitti ensimmäinen joulu.

Ilta siis sujui mukavasti hyvässä seurassa, syöden, saunoen ja paketteja aukoen. Jimi vahtasi omia pakettejaan, mutta samalla unohti ne huomatessaan Jonen lahjat. Jone aukoi omat pakettinsa, mutta vanhempi herramme odotti, että hänen lahjat aukaistaan. Siltikään omat tavarat eivät juuri kiinnostaneet, vaan Jimi nautti enemmän seurustelusta sekä rapsutteluista.

Myöhemmin illalle teimme pienen poikkeuksen ja täytimme ilmapatjamme olohuoneeseen. Siihen koko laumamme sitten köllähtikin kinkun täyttämällä vatsalla ja uni maittoi, vaikka välillä kaksi nelijalkaista vaihtoikin kylkeään tiheästi. Sheriffit älysivät heti, että he saavat nukkua patjalla ja siinähän ne jutkottivatkin, Jimi minun ja Jone isännän kainalossa.

Joulun pyhinä oli vähän huonot säät; joko kauhea pakkanen tai sitten hirmuinen viima. Lenkkeilyt siis jäivät vähemmälle, mutta onneksi uusista leluista oli vähän apua tylsyyteen. Harmiksemme huomasimme kylläkin, että lelut ovat melkoista kertakäyttötavaraa. Kaikista leluista ei keritty edes ottaa kuvaa ehjänä.

Jone yritti tuhota kaikki uudet lelunsa, joten annoimme vanhan kunnon umpikumin purtavaksi. Valitettavasti tästä lelusta ei vartin jälkeen ollut enää jäljellä kuin siivo.

Isäntä oli ostanut Jimille lahjaksi pojan rakastaman vetolelun. Jimi tykkää kaikista naruista ja pötköistä, näkeehän sen jo ilmeestäkin :)

Joulutanssi

Oman tanssin voit tehdä täällä

Jouluisia tunnelmia

Hauskaa Joulua!


Jääkaappi on pullollaan ruokaa, Sheriffien kaapit notkuvat herkkuja, lahjat ovat hommat & paketoitu, joulukuusi on koristeltu ja ulkona sataa hurjasti lunta. Sieltä se joulu näyttää tulevan tänäkin vuonna. Joulukuusikin näköjään saa olla rauhassa, eikä edes alimmilla oksilla roikkuvat pallot näytä kiinnostavan Jonea. Tähän blogiin palataankin sitten pyhien jälkeen kuvien merkeissä.

Oikein mukavaa sekä rentouttavaa Joulua kaikille teille!

Onni suosi ja tontut liikkuu jo!

Me and the Mäyräkoira -blogissa oli käynnissä arvonta. Mekin tajuttiin osallistua viimeisillä hetkillä, kiitos Nellin ja Iinan muistutuksen. Kerrankin onni oli puolellamme, kiitos vielä kertaalleen onnettarelle! Pojat ryhtyivätkin odottelemaan palkintoaan, iloista postia on aina mukava saada. Kerrassaan hieno idea kyllä kyseinen kysely sekä arvonta!

Ja sitten jatketaan säätiedoilla. Tänään on satanut lunta tupruttaen, ulkona näyttää siis oikein talviselta ja jouluiselta. Jone on jälleen innoissaan hyppiessään uudessa lumessa. Se juoksee kaikki ojat ja tienpientareet kieli poskella. Jimi puolestaan ei hömpötyksestä välitä, eikä oikein jaksa ymmärtää toisen iloitsemista.

Illalla sitten nuoremman Sheriffin iloitessa omassa aitauksessa nenä vaistosi tontun. Aitauksen takana oli aivan selvästi juossut pieni ja vilkas tontero! Jonehan meni aivan sekaisin, kai se olisi tahtonut nähdä sen. Vielä sisälläkin piti itkeskellä ovella, olihan hajut niin tuoreet. Pienen pojan ilta meni siis hetkeksi aivan sekaisin, ja Jimi tietenkin itkeskeli myötätunnosta. Jee, jee.

Hmm, tästä se on mennyt...

Miten se on mennyt noin läheltä, ja miun huomaamatta?



Pojan normalisoimiseksi olikin aika keksiä jotain kivaa. Niinpä retki varastomme pehmolelu kätköihin toi kaksi saalista. Molemmat saivat oman tuhottavansa, mutta jako ei näyttänyt menevän Jonesta oikein. Lelu vaihtuikin moneen otteeseen, ja lopulta Jimi joutui vetäytymään lelunsa kanssa syrjään, Jonen ryhtyessä mököttämään. Se siitä piristämisestä sitten...

Hurjat pakkaset ovat ohitse

Viikko on alkanut mukavan lämpimillä keleillä. Miinus 11 mittarissa saa jo mukavasti hymyn huulille, se on jo nykyisin siedettävä lukema. Olemmekin keskittyneet etsimään Sheriffien kanssa tonttuja. Harmiksemme emme ole niitä vielä nähneet, mutta niidenhän väitetäänkin olevan ovelia ja nopeita liikkeisssään, tai sitten ne ovat naamioituneet jänikseksi.

Ilmassa on ollut pientä jännitystä joulun suhteen. Jone varsinkin näyttää välillä olevan ihan täpinöissään. Ihan varmaksi emme tiedä onko kaveri ymmärtänyt olla kiltisti lahjojen toivossa, ainakin välillä näyttää tontut ja pukki unohtuneen, ja tyyppi löytyykin tekemässä jotain hölmöä. Tällä hetkellä asuntomme lattioita koristaa hieno pumpulivuoraus Jone on tehnyt jälleen siivoa omasta sängystään, mutta onneksi huomenna alkaa kunnon siivous jossa pumpulit ja muut lelujen jämät kerätään roskikseen.

Viikonloppuna ja tänään siis lenkille on lähdetty siis jo innokkaammin kuin viime viikolla. Pakkasien ollessa -20 nämä meidän hienostohauvat eivät juuri ulkona viihtyneet, vaikka päällä olikin Hurtan upeat manttelit. Loppuviikolla energiaa tuntuikin olevan jo yhden pienen voimalaitoksen verran. Otin näistä säälittävän näköisistä koiruuksista kuvan, koskaan aiemmin meillä ei olla siis näytetty yhtä tympääntyneiltä lenkille päästessä. Pitäisköhän kuvat lähettää tuonne Hurtta Klubiin? Ehkä ei kannata, pitäisi ehkä olla hiukan iloisemmat koirat mainoskuviin.

Älä pakota ulos, eihän oo pakko lähteä? No ei sitten ainakaan käydä pitkällä lenkillä, eihän?

Miks? Eikö lenkkiä vois vain jättää tänään väliin?

Koiratuotteen paketti tuli!

Saimme vihdoin Koiratuotteelta (jo marraskuussa) tilaamamme tuotteet. Heillä oli jotain ongelmia saada maahantuonnista Nina Ottossonin Dog Casinoa, mutta onneksemme he saivat kyseisen pelin hommatuksi. Kieltämättä muutaman kerran kävi mielessä etten todellakaan saanut rahoilleni vastinetta, vaikka asiakaspalvelu olikin jokaisella yhteydenotolla ystävällistä.

Paketin oli tarkoitus tulla Sheriffeille joululahjaksi, mutta pakkasen kiristyessä ja lyhentäessä lenkkimme olemattomiksi täytyy aktivointia keksiä varsin vilkkaille koirille. Lenkit ovat aamuisin sekä iltaisin lähinnä vain piipahdus ulkona. Molemmat nostelevat tassujaan heti kuistilta päästyään. Tällä hetkellä mittari näyttää -22 astetta, ja vielä olisi illan viimeinen pissitys edessä. Ostin tänään H&M:ltä vauvoille tarkoitetut sukat jotka ajattelin sujauttaa Sheriffien tassuihin. Sain kuitenkin aika selvän vastauksen yritykseeni, eikä suostuttelussa auttanut selittely eikä sukissa ollut hieno Superman -logo. Olikin aika kaivaa lohdutusta ja illan ohjelmaa jostain muusta kuin hienoista sukista sekä niiden tuunauksesta koiran tassulle sopivaksi, siksipä aukaisimme paketin heti.

Voi tuota intoa, kieli on heti keskellä suuta

Paketti sisälsi siis Dog Casino Plastic -pelin sekä Dog Pyramidin. Tuossa Casinossa vaikeustaso näytti olevan 3, eli vaikein. Vähän rupesikin epäilyttämään, että tuliko nyt ostettua jotain liian haasteellista, ja jäisikö peli täysin käyttämättömänä hyllylle. Toisaalta olin varma, että Jimi tykkää ratkoa visaisia tehtäviä. Sen silmät oikein kirkastuu, kun se näkee kongin, joten ajattelin silmien ihan pongahtavan kuopistaan... toisin kuitenkin kävi.

Tiukka ujutus ja kumutus, kyllä ne namit sieltä sinkoaa

Jimi nimittäin ihastui tuohon herkkuja sylkevään Pyramidiin. Vauhti oli hirmuinen, kuten paukekin. Tuo on materiaaliltaan sellaista kovaa muovia joka pitää melkoista meteliä osuessaan johonkin. Lelu saisikin olla vähän pehmeämmästä muovista, sillä saataisiin meteliä pienemmäksi ja lelukin saattaisi pysyä paremmin paikoillaan.

Casinon puolestaan ajattelin olevan Jonelle liian vaikea, mutta pojastahan paljastui todellinen nero! Hetken tutkittuaan oli vaikeustaso kolmen peli puitua kauraa. Ensin kyllä käytettiin voimaa älyn korvikkeena, mutta sitten ratkaiseminen muuttui hiukan harkitsevammaksi ja taktiikka oli selvästi löytynyt.

Mikäs tässä on ideana? Ahaa! Mie arvasin!




Tässä Jone taitaa tutustua toista kertaa peliin. Ensin on tarkoitus siis saada pois tuosta laudan päältä tuo luu, kun se on poistettu aukaisee se alla olevan laatikon lukituksen, jolloin herkut ovat naposteltavissa. Lisää tietoa Ottossonin Dog Casinosta.



Jimiä ei paljon tämä lautapeli kiinnostanut. Tänään voiton vei Pyramidin tuoma vauhdikkuus. Jospa se joskus toiste sitten... Lisää tietoa Ottossonin Dog Pyramidistä.

Onni on; uusia leluja joululahjaksi

Jokin aika sitten tuli esiteltyä pursuavaa lelukoria. Yllätyin viimeksi siivotessani, kun leluja ei tarvinnutkaan keräillä pitkin asuntoa, vaan suurin osa on vaan taas hävinnyt leikkiessä. Toivottavasti jotain näistä huonosti sulavista aineksista on myös tikistetty polkujen varten, muutoin saattaa olla kohta vaarana jonkin sortin suolitukos. Siis turha näköjään ostaa mitään kalliita leluja, kun nekin näyttävät kahdessa kuukaudessa tuhoutuvan tunnistamattomiksi.

Pieni kato on siis käynyt, varsinkin pehmolelujen osalla. Muutama tennispallokin on tullut syötyä.

Aivot ovat jumpanneet tiukkojen motivointilelujen avustukselle...

... ja ehkä sitä kuntoilua on älyn loputtua tullut myös hampaille...

Tänään juhlitaan