Matkailu avartaa ja nytpä onkin avara mieli. Kävimme, minä, isäntä sekä Jimi viikonloppuna Oulussa. Ajatushan lähti siitä, kun etsin Jimille synttärilahjaa. Tarkoitus oli etsiä Jimille sopiva koirahieroja. Googlen haut toivat huonosti osumia, mutta löysin koirahierojakoulutuksen. Niinpä sitten hain koulutukseen mukaan ja tulin hyväksytyksi mukaan. Sen jälkeen, kun olin tullut valituksi löysin hierojan tuosta naapurista. Kohtalon ivaa.
Viikonloppuna olikin sitten koulutuksen ensimmäinen osio. Asiaa ja mietittävää tuli ihan liikaa. Leipätyössäni olen kokenut olevan hiukan hukassa. Työtehtäväni muuttuivat ja viikot ovat menneet opetellessa uutta sekä opettaessa uutta työntekijää. Tuntuu ettei aika riitä ja paineet pärjäämisestä ovat jopa paikoittaan liian kovat. Niinpä sitten lauantaina aloitettu koulutus viiden ja puolentunnin yöunilla sekä pitkän ajomatkan jälkeen tuntui aika kovalta iskulta vasten kasvoja.
Pöydällä odotti mappi luuston ja lihaksien kuvia, huoh. Selvisin päivästä nukahtamatta ja jotain kait jäi nuppiinkin. Isäntä odotteli päivän Jimin kanssa kaupungilla ja sitten päästiin iltapäivästä hotellille.
Jimi oli aivan fiiliksissä saapuessaan Sokos Hotel Arinaan ja intoa nostatti vielä sekin, kun aula oli täynnä ihmisiä. Kirjauduttuamme hotelliin lähdimme etsimään huonettamme ja löytyihän se sieltä. Jimille täytyy kyllä antaa täydet pisteet käytöksestä koko hotellissa majoittumisen ajan sekä kaupunkiin tutustuessa sekä pitkien odotusaikojen suhteen. Kaverin nuppi kesti hienosti paineen jossa joku (esim. Jone) olisi murtunut.
Sunnuntaina opeteltiin koiran anatomiaa, Jimi oli toinen demo -koirista. Kaveri vinkui koko ajan, mutta hienosti se antoi vieraiden ihmisten koplata itseään. Opettaja kehuikin Jimin lihaksia, sillä se helpotti meidän opiskelijoiden tehtävää löytää tarvittavat lihakset. Joka tapauksessa tuo oli hyvä harjoitus, sillä 1.4. lähdetään Polvijärven näyttelyyn.
Sunnuntaina opeteltiin myös hieromaan koiria. Meillä oli hiukan ongelmia Jimmyn kanssa, sillä se ei meinannut malttaa olla aloillaan. Pystyi se hiukan rentoutumaankin, kun luovutti toisten kyttäämisen. Nyt vaan täytyy hieroa omat koirat noiden luusto- ja lihaskuvien mukaan, lukea materiaalit, tehdä saadut tehtävät, opetella luiden latinalaiset nimet, mietiskellä kenen koiran ottaa projektikoiraksi sekä mistä löytää 40 koiraa jotka hieroo koulutuksen aikana. Vapaaehtoisia tästä lähettyviltä kaivataan :)
En oikeasti uskalla vielä ajatella kuinka kerkeän kaiken tarvittavan tehdä ja seuraava lähijakso on huhtikuun lopussa. Sen jälkeen sitten paneudutaan homeopatiaan ja kaikkeen muuhun uuteen. Paljon kyllä oikeasti tuli uutta mietittävää ja ajateltavaa, lisää varmasti tulee. Ajatuksia herätti siis Eläinten luontaislääkintäkoulu Weter, Oulu. Ja kiitokset koiraystävällisestä palvelusta Sokos Hotellille!
