Kasvamista

Meidän vauvakoirasta on pikkuhiljaa tulossa aikuinen. Vielä pari kuukautta sitten kaikki asiat oli opeteltavissa, nyt vaan vahvistetaan opittua ja jalostetaan vanhoista asioista uusia juttuja. Ennen istu ja odota -käsky tarkoitti sitä, nyt se tarkoittaa sitä samaa tietenkin, mutta Jimin täytyy kiertää ohjaaja ja tulla istumaan vierelle. Maahan menoa pyritään treenaamaan niin ettei tarvitse enää näyttää asiaa vierestä. Jimin sisäsiisteys on myös saanut meidät molemmat iloiseksi. Jimi ei vieläkään, muutoin kuin aamulla, ilmoita onko ulos tarvetta. Yön aikana saattaa tulla yhdet pissit lehdelle, mutta muutoin kaikki tulee ulos. Lisäksi olemme huomanneet pojan olevan todella viisas ja pikkuisen laiska mietiskelijä. Se saattaa istua mökkilaiturilla ja katsella luontoa, siinä se napottaa yksin eikä tarvitse mitään aktiviteetteja. Jimi ymmärtää puhetta, yksinkertaisia sanoja, ihmisten nimiä ja välillä se tuntuu kuuntelevan todella tarkkaan kaikkea mitä sille selittää. Varsinkin minun kanssani lenkkeillessä joku voisi luulla minun keskustelevan lapsensa kanssa. Tosin niinhän teenkin, mutta vastauksen saan harvoin. Tosin joskus on käynyt niin että kun Jimiltä jotain kysyy se äännähtää vastaukseksi. Haukkuminen ei ole vielä onneksi alkanut. Jimi tapasi jonkin spanielin pennun, ikäisensä. Se ei osannut käyttäytyä yhtään vaan juoksi ympyrää ja haukkui. Jimiltä paloi pinna ja alkoi itse haukkumaan samalla tavoin.

Koirapuistossa käytiin eilen. Siellä oli sellainen mukava snautseri kaverina. Jimi tykkäsi siitä ja se Jimistä, tietenkin hetken tuumailun jälkeen. Molemmat olivat vähän ihmeissään mitä täällä pitää tehdä. Niinpä Jimin kaivaessa kuoppaa snautseri meni katsomaan toimintaa ja siitä se yhteinen sävel löytyi. Pian juostiin ympyrää ja kaikki murheet unohtuivat. Jimi väsytti itsensä aika tehokkaasti itsensä touhutessa, se oli ensimmäinen kerta kun leikkikaveri oli hyvä kokonsa ja leikkinsä puolesta.

Olen tässä vertaillut kahden koirayhdistyksen toimintaa, jotta osattaisiin liittyä kerralla hyvään. Käyn kamppailua lähinnä sen takia koska en haluaisi liittyä molempiin kerralla. Toisessa on jäljestys ja toisessa näyttelykoulutus. Tosin jäsenyys ei tulisi mahdottoman kalliiksi vaikka liittyisi molempiin, mutta pitää katsoa meneekö treenit päällekkäin ja riittääkö aika. Tuon jäljen olin jo melkein unohtanut, ajattelin että ensin käytäisiin harjoittelemassa perustottelevaisuutta, mutta taas toisaalta tuo jälki pitäisi aloittaa mahdollisimman nuorena, jotta se olisi helpompaa. Tämän aamuisella lenkillä sitten havahduin siihen miten innoissaan Jimi käveli metsikössä. Se nuuskutti nenä maassa ja meni omia reittejään. Joten ei se harrastus välttämättä mikään huonompi juttu olisikaan. Eiköhän tässä syksyllä viimeistään jotain harrasteta.

Jimin hampaista suurin osa on jo vaihtunut pysyviksi hampaiksi. Ne kasvavat todella vauhdilla ja niistä näyttää tulevan isot! Ollaan ostettu hammasharja ja –tahna, nyt vaan pitäisi viitsiä harjata hampaat joka ilta. Se ei vielä mene ongelmitta, tosin tahna on todella hyvänmakuista, kanaa. Jimin kynsien leikkauksesta on meinannut tulla ongelmallista, se on mahdotonta puntuilua. Luultavasti siinä ärsyttää kaikkein eniten se että joutuu olemaan ihmisten ”alaisuudessa”, mutta kyllä me vielä siitä yhteisymmärrykseen päästään. Jimi vaan on niin lujatahtoinen että se yleensä tahtoisi pitää oman päänsä, mutta en minäkään kakkoseksi jää. Tämä onkin melkoinen yhdistelmä, kaksi kovaluuta vastakkain, onneksi molemmilla on myös kova miellyttämisen tarve ja elämä on kompromisseja täynnä.

Pissiminen tapahtuu vielä silloin tällöin ”tyttömäisesti”. Joskus taas jalka on reippaasti pystyssä koko ajan, ja joskus se taas tulee mieleen puolessa välissä pissimistä. Kaikki nämä ns. aikuisen koiran elkeet ovat tulleet todella vauhdilla. Pelottaa että näinköhän Jimi onkaan enää pitkään pentu. Tosin pitkiä karvoja ei näy vielä missään. Katselin eilen netissä karkkareiden kuvia ja joillakin oli jo luovutusikäisenä hirmuinen parta.

Tänään kerkesin jo innostua 2.8. pidettävästä Match showsta, mutta tarkemmin ilmoitusta katsoessa se oli tarkoitettu yli puolivuotiaille. Se olisi ollut meille hyvää harjoitusta ja kannustimena oli palkinto jokaiselle osallistujalle, eli ei olisi tullut paha mieli esittelijälle eikä esiteltävälle. Voihan se olla että käydään katsomassa mallia.

Kesäillat ovat myös ihania, koska on lämmintä ja siilit ovat liikenteessä. Jimistä ne ovat tosi mukavia ja oudohkoja piikikkäitä palleroita. Kun niitä menee läheltä katsomaan niin ne vaan tuhisevat ja joskus jopa pomppivat. Sitten ollaan nähty myös oravia, kerrankin oli neljä oravaa saman männyn ympärillä. Se meni Jimiltä vähän yli hilseen. Niistä kun kuului mahdoton rapina ja vauhti oli hirmuinen. Kerran oli myös tuijotuskisa kissan kanssa. Jimi katsoi sitä ja kissa Jimiä. Kumpikaan ei tehnyt mitään tai äännellyt. Se olikin esimakua tulevasta, ensi viikolla luultavasti mennään tutustumaan kaverin kissoihin. Siitä se hulina saattaa tulla ja tunnelma on hyvin nopeasti katossa.

Täytynee tästä valmistautua pissilenkille. Jimi on nukkunut jo reilun tunnin mittaiset päiväunet joten se kohta köllöttää selällään ja heräilee touhuamaan. Yksin se ei juurikaan osaa leikkiä, lähinnä se on lelujen pureskelua. Täytyy ensi viikolla käydä kirpputorilta ostamassa uusia leluja säkillinen, nykyiset alkavat olla jo aika huonossa kunnossa. Mutta näin tällä kertaa ja seuraavalla kerralla lisää.

Aurinkoisia kesäsäitä jokaiselle!

Rock-viikonloppu

Suurin osa ihmisistä on kaupungilla viettämässä Ilosaarirokkia. Me kuunnellaan Jimin kanssa jyskettä täältä kuuden kilometrin päästä, lähemmäs ei olla menty eikä luultavasti mennäkään.

Tehosterokotus on nyt annettu ja samoin rokote raivotautia vastaan. Nyt meillä ei siis pitäisi olla yhtään paikkaa minne pitäisi jättää menemättä. Rokotus kävi taas yhtä huomaamattomasti kuin viimeksikin. Kaksi piikkiä sujahti niskanahkaan (toinen raivotautia vastaan), mutta suurin hämmästys oli se kun makupalat loppuivat pöydältä, niiden ansiostahan Jimi ei huomannut taaskaan koko toimenpidettä. Se antoi myös tutkia itseään paremmin kuin viime kerralla, ja kaikki on kunnossa. Myös ennen rokotetta annettu matolääkkeen ottaminen tapahtui kivuttomasti. Jimi nuoli lääkkeen aivan kuin olisi tiennyt että se on kuitenkin edessä, valitsi siis kaikkein helpoimman tavan jokaisen kannalta, onneksi.

Jimiltä on myös tippunut edestä ylä- ja alamaitohampaat. Nyt aukot ovat kuitenkin jo täyttyneet pysyvien hampaiden tököillä. Yllättävän nopeasti ne kyllä kasvavat, ja niistä näyttää tulevan isot. Tippuneita maitohampaita ei ole löydetty, liekö Jimi nielaissut ne tai sitten ne ovat tippuneet ulkoillessa.

Uusia temppuja ei juurikaan ole opeteltu. Hierotaan niitä vanhoja että ne menisivät mukisematta. Odota -käsky on erityisen hyvin hallinnassa. Juha treenaa sitä Jimin kanssa useamman kerran päivässä, sisällä ja ulkona. Matka ja odotettava aika pidentyvät asteittain.

Useiden koirien lisäksi olemme myös tavanneet muita mäykkyjä. Kukaan vaan ei ole näyttänyt niin hyvältä kuin Jimi. Yksi oli kuusivuotias kääpiömäyräkoira jonka turkki ja olemus oli tosi vastenmielinen. Jimi on tuota Meriä jo nyt paljon isompi joka suhteessa. Sitten ollaan nähty 14-vuotias Sulo, joka oli niin iso ja oudonnäköinen että oli pakko varmistaa oliko se edes mäykky. Olihan se, se vaan oli niin valtava. Sulo sentään oli kiltti. Sitten tavattiin vielä ihan kohtuullisen nätti tyttö, mutta se mäykky olikin vihainen kuin mikä. Jimi ei päässyt edes lähelle katsomaan sitä. Noiden mäykkyjen kanssa ollaan siis oltu edes jonkinlaisessa kontaktissa, sitten on nähty monia autoillessa, tuntuu että kyseinen rotu on yksi suosituimpia Rantakylässä. Vaikka Jimi jäisikin ilman partaa ja rintakarvoja on se silti paremman näköinen kuin kukaan noista kolmesta edellä mainitusta, eikä tämä ole yhtään kotiinpäin vedetty arvio. Noita pidempiä karvojahan ei ole vieläkään siis näkynyt mutta eihän tuo mitään haittaa. Kunhan pysyy noin reippaana ja kilttinä, joka tapauksessa myö tykätään niin mahdottomasti Jimistä, ettei sen ulkonäöllä ole merkitystä. Irtokarvoja ollaan harjoiteltu nyppimään silloin tällöin, Jimi tykkää istua sylissä joten silloin on helppoa nyppiä. Se on hyvää harjoittelua meille molemmille; mie harjoittelin toimenpidettä ja Jimi siten miten silloin käyttäydytään. Tosin se nukkuu tai sitten vaan hengailee ja kuuntelee karvan kiskontaa.

Jimin ruokahalu on myös aika hyvä. Itse asiassa ruokahalu parantui huomattavasti kun lopetettiin vellimäisen ruuan tarjoilu. Jimi on syönyt nappulat jo pidemmän aikaa kuivana, ja ruokailu meillä on kolmesti päivässä. Ruokaa ei tule sotkea vaan kupissa nappulat ovat yhdessä sektorissa, toisessa on kermaviiliä ja kolmannessa maksamakkaraa tai jotain muuta lihaa. Raa’asta jauhelihasta ollaan luovuttu lähes kokonaan. Kyllähän siitä muutaman kilon verran saikin pyöritellä niitä pallosia pakkaseen. Voi kamala sitä tuskaa, olin jo vannonut, etten koskaan tee jauhelihapyöryköitä, sillä inhoan jauhelihaa todella. Jimi kuitenkin muutti asian ja saatoin pyöritellä palleroita kolmekin kiloa kerralla. Tosin ikkunaluukut piti olla avoinna ja miettiä positiivisia asioita sekä katsoa muualle kuin työhönsä. Silakkalaatikko on myös herkkua. Yhtenä iltana tehtiin kolmestaan Jimin annosta; Nella oli pöydällä ja katsoi millaista ruokaa veikka syö. Jimi puolestaan vahti ettei Nella vaan söisi häneltä ruokaa, yhtään sen enempää kuin hänkään saa Nellalta (kurkkua, salaatti, herneitä, jukurttinappeja). Nella tietenkin meni kupin reunalle ja urkitti Jimiltä muutaman kana-riisi nappulan ja otti ison suullisen silakkalaatikkoa. Jimiä tapahtunut itketti, ja mietitytti. Harva hamsteri kuitenkaan maistelee noin rohkeasti tuollaista ruokaa.

Olohuone näyttää usein päiväkodin leikkikammarilta, sillä lelut tulee olla leviteltynä lattialle. Vuoron perään sitten joku kiinnostaa toista enemmän, ja joskus on jopa vaikeaa päättää millä lelulla leikkisi. Yleensä pehmolelut ottavat aika kovaa kyytiä, niitä riepotellaan ja ravistellaan. Moni on jo joutunut jäähylle, koska niille on tullut ”avohaava” josta täytepumpuli kurkistaa. Tennispallon kanssa on myös kiva ulkoilla. Jimi pomppii pallon perässä ja kantaa ylpeänä palloaan, joka myös unohtuu saman tien jos joku mielenkiintoinen juttu tulee vastaan. Sitten on kiva myös leikkiä takaa-ajoa. Jimillä on jokin suussa ja sitten se puikkelehtii karkuun jos sitä ajetaan takaa. Eilen Jimi teki myös aivan mahtavan kokoisen kaivauksen lenkkipolun varrelle. Se kaivoi sitä puoli tuntia ja mie ihastelin vierestä, Jimi kaivaisi sitä varmaan vieläkin. Se piti kantaa kuopaltaan pois ja sitten päästiin jatkamaan matkaan. Kun tultiin kotiin niin spesiaalikaivaja nukahti jo eteiseen.

Taidammekin lähteä tästä kohta ulkoilemaan, sillä nyt näyttäisi siltä että sateen jälkeen aurinko paistaa, hetken kunnes taas sataa. Liikunnasta pitää myös kohta huolehtia tarkemmin, ettei Jimi rupea paisumaan kuin pullataikina. Tosin sillä on nyt vielä kasvu pahasti kesken ja virtaa kuluu kyllä ulkoillessa, joten ei se vielä pääse lihomaankaan. Tällä hetkellä Jimi painaa seitsemän kiloa ja eläinlääkärin arvion mukaan on juuri passelissa kunnossa.

Aaargh siellä sataa

Ulkona on tasaisen harmaata ja tihkuttaa koko ajan. Jimi tekee olosuhteisiin (Jimi inhoaa sateisia päiviä) nähden tarpeensa hyvin ulos. Se vaan pitää kantaa polulle, siellä se sitten aikansa tuumailee ja yleensä tekee pissit ja kakat ulos, sitten välillä alkaa diivailu eikä ulos jäädä sen pidemmäksi aikaa vaan juostaan vauhdilla sisälle. Joskus taas kovempikaan sade ei haittaa vaan polkua pitkin mennään ulkoilemaan kunnolla, riippuu ihan siitä onko kukaan muu liikkeellä samaan aikaan. Käytämme Jimiä varmaan liian tiheästi ulkona, koska se ei joka kerta millään jaksaisi vääntäytyä ulos, mutta Jimi ei ilmoita milloin sillä on hätä, joten saatamme pistäytyä ulkona liiankin monesti.

Kavereita on tullut monia, Jimi on niin sosiaalinen että välillä turhautuu että onko tuo edes meidän koira kun ei näe eikä kuule meitä jos on muita ihmisiä lähettyvillä. Mutta parempi näin päin. Ei tarvitse ainakaan pelätä ettei Jimin kanssa voisi käydä joka paikassa. Jimi on niin rohkea, että sille saattaa vanhemmiten tulla ongelmia tungettelunsa takia. Yleensä kaikki on ystävällisiä pentukoiralle, mutta onhan sitä erilaisia räksyttäjiä nähty. Jimi ei onneksi vielä ”osaa” haukkua muulle kuin rikkaimurille. Niin no kerran lenkkipolulla yritti saada erästä staffia leikkimään ja aloitti haukkumisen. Se oli todella jännä tapaus, mutta sen jälkeen sitä ei ole tehtykään, ehkä taas kun Vega tulee seuraavan kerran vastaan. Jimin kanssa oppii kyllä tuntemaan koko lähiseudun koirat ja koiraihmiset. Joskus vaan joutuu kiireen takia tyytymään vähän lyhyempään seurusteluun. En enää jaksaisi herätä paljonkaan aikaisemmin aamulla, koska illallakin pitää touhuta Jimin ja Nellan kanssa. Iltakävelyt ovatkin asia erikseen; silloin nuuskitaan melkein jokainen vastaantulija, ja voi sitä iloa. Koirapuistoon ei ole vielä menty, sillä tehosterokotus on vasta ylihuomenna ja puistoonkin on aika pitkä kävelymatka.

Autossa matkustaminen onnistuu nyt jo hyvin. Siihen tarvittiin vain auton vaihto. Tai sitten se vaan tapahtui yllättäen samaan aikaan. Jimi menee kiltisti omaan kuljetuskassiinsa ja nukkuu matkan ajan. Matkustajasta ei kuulu muuta kuin vinkulelun vikinä kun Jimi vaihtaa kylkeä. Sitten kun automatka on ohitse ja pitäisi nousta autosta, Jimi välillä heittäytyy todella avuttomaksi. Se makaa mahallaan kassissaan ja odottaa rentona valmista. Sieltä kassin perältä onkin kiva kaivella ihan lötköä koiraa joka yleensä näyttää siltä, ettei tahdo lähteä yhtään minnekään.