Maalla voi olla mukavaa

Me ollaan todellakin muutettu maalle, tänään sen vasta oikeasti ymmärsin. Kotimme edestä oli aamulla mennyt hevonen, joka oli massallaan rikkonut meidän hienosti tallaamanmme polun ja jättänyt höyryävän tervehdyksensä keskelle polkua. Kaikkeen muuhunkin, on kyllä totuttu joten eiköhän tähänkin. Erään lenkin kävin täysin kuunvalossa, mikä oli oikein rentouttavaa. Sitten on kävelty jäällä, siitä en kyllä tykkää yhtään. Siellä ei ole edes mitään haisteltavaa, ja hyvin harvoin siellä on mitään katseltavaakaan. No olen minä siellä törmännyt riippuliitäjiin, mönkijään, moottorikelkkoihin, sekä pilkkijöihin. Emäntäni sattuu tykkäämään jäällä olemisesta, ja pakkohan minun on mukana pyöriä. Aurinkoisten päivien lisääntyessä, me varmaan tarvotaan jokainen lenkki jäällä. Toivottavasti se vaan ei keksi kaivaa suksia vintiltä, ja lähteä kanssani hiihtämään. Se olisi todella noloa.

Kävin tässä eräänä iltana kylällä lenkillä, etten jää ihan kaikesta sosiaalisesta elämästä paitsi. Se oli taas mukavaa vaihtelua. Harmikseni eräs karhukoira kylläkin yritti käydä kimppuuni, mutta onneksi mitään ei kuitenkaan käynyt. Ellu sai minut houkuteltua pois alta, enkä edes kerinnyt hermostua tai aloittaa itse haukkumista. Huomenna menemme taas kylälle lenkkeilemään, ja jos sää sallii testaamme siellä pyörivän koirakoulun. Lenkin ja koulun jälkeen käydään moikkaamassa yhtä kaveriani, Millaa. Ihanan touhukas ilta siis tiedossa!

Emäntäni on muuten taas lainannut koko kirjaston koirakirjat itselleen. Toivottavasti niistä ei löydy mitään uusia juttuja, sillä en jaksaisi taas olla koeoppilaana. Luultavasti pahin kaikista kirjoista on pienin, nimeltään; Koiran aktivointi, älykkäitä leikkejä koiran kanssa. Perheeni luulee minun olevan ilmeisesti jotenkin tylsistynyt. Minullahan on kaikki ihan hyvin, on kongeja ja muita leluja. Lenkille pääsen säännöllisesti ja muutakin ohjelmaa järjestetään kivasti, joskus jopa emäntäni on enemmän innoissaan lenkkeilystä kuin minä. Kettutreenejä kyllä jo vähän kaipailen, mutta harmikseni se on tämä pakkanen, joka talvella estää vähän harrastamistani.

Tässä eräällä aamulenkillä harjoittelin taas omatoimisesti jäljestystä. Kesken kaiken nuuskuttelun nostin nenäni ja häntä viuhtoen painelin päättäväisesti eteenpäin. Löytönä oli veripisaroita lumipenkalla, joltain oli ilmeisesti vuotanut verta nenästä. Kylläpä sain taas kehuja, ja loppu lenkistä menikin maiskutellen makupaloja emännän taskusta!

Taidan tässä nyt käväistä pikaisesti ulkona, jotta pääsen sitten nauttimaan illan ohjelmatarjonnasta (Amerikan huippuhurtta) sekä takkatulesta.
Mukavia ja aurinkoisia päiviä jokaiselle!

Mukavaa ystävänpäivää!

Sheriffin uudet vaatteet

Tahdon vain ilmoittaa, että emäntäni ryhtyi eilen tuumasta toimeen. Nyt minulla on uusi puku valmiina, ja sitä on jo kokeiltukin. Se on toteutettu samalla kaavalla kuin entinen ja kuosikin on sama; army. Tämä on ehkä keväisempi väritykseltään, mutta pääasia on, että sen saa nopeasti päälle. Kiinnitykseksi onkin valittu tarranauha, joka mahdollistaa nopean pukeutumisen. Tässä kuvia luomuksesta, onneksi pakkanen kuitenkin on lauhtunut niin etten tarvitse päälleni uutta enkä vanhaa asua.