Videotallenteita meistä

Lupailin joskus laittavani meistä videoita ja nyt on vähän sellainen fiilis. Tekisi mieli kertoa meistä, mutta ei jaksaisi kirjoittaa ja uusia kuvia ei ole kuvaamaan kaikkea, siksipä tärähtää postaus videoin. Laatu ei ole mitään HD -tasoa, tai on se niin pitkälti kuin se iPhonessa on mahdollista. Eli tässä vastaus teille jotka mietitte vielä onko kyseinen puhelin kaikkien niiden eurojen arvoinen. Ei, ainakaan videokuvauksen suhteen ;) 

 Tässä Jimi näyttää kuinka putkesta tullaan oikein. Jimihän on se joka on agilityssä sitä ihan oikeasti opetellut, joten ei pidä aliarvioida sen koulutusta. 


2013-12-28 11.33.03.mov from Sheriffit on Vimeo.

Tässä puolestaan ne jotka eivät ole agilityä treenanneet arpovat mennäkö vaiko eikö mennä putkeen...

 
2013-12-28 11.34.18.mov from Sheriffit on Vimeo.

Ja mitä saadaan kun yhdistetään Jasun vetointo ja Even kiinnostus "autoiluun"?!


2014-01-03 18.28.29.mov from Sheriffit on Vimeo.

Viimeisimpänä kuvaa eiliseltä juoksulta. Herrat on juosseet pyörän, kickbiken ja potkurin vierellä, mutta eivät koskaan pareittain. Eilen tehtiin historiaa ja lenkki meni hienosti. Olisin tahtonut ottaa pätkän käskyjen (vasen, oikee, seis) kanssa, mutta kahden koiran, videovälineen ja potkurin pitäminen verotti molemmat kädet. Siksi vain kuvaa suoralta tieltä ja ilman hurjaa vauhtia.


2014-01-25 15.33.06.mov from Sheriffit on Vimeo.

Sosiaaliset Sheriffit

Kuva kun meillä ei vielä ollut lunta tai pakkasta... Ps asumme kuusikon takana :)

En voi luvata kuvia, jotka kuvaisivat otsikkoa, koska niitä ei ole. Ei kamera kerkeä mukaan riemuihin tai sitten se ei vaan ole mukana niissä.

Niin tai näin Sheriffit ovat olleet viime aikoina sosiaalisia. Poistumatta reviiriltään. Uusia harrasteita ei ole keksitty, ollaan panostettu vaan kotoiluun ja ulkoiluun. Silloin tällöin keskin lenkin seuraamme on liittynyt Elsa-beagle. On ihan suunniteltu yhteislenkkejä Vieno-sileäkarvaisen kanssa. Ja tänään vieraili Jade-sileäkarvainen. Juuri juoksuaikainen narttu. Voi sitä intoa alkuunsa, mutta eipä se sen kummenpaa sitten ollutkaan. 

Pojat lähinnä ihastuivat toisiinsa. Vierailevat tähdet saavat ilmeisesti tunteet heräämään ja vain positiivisesti. Oma lauma on paras lauma. 

Tietenkin herrojen kastrointi, josta on kulunut vuosi, helpottaa asiaa juoksuisten kanssa. Hirmuisia menohaluja ei ennenkään ollut, mutta on tämä elämä näin helpompaa ja siistimpää. Lattioilla ei ole touhutippoja eikä tarvitse päivystää ulkona ohitse teputtavia naaraita. Lisäksi näistä on tullut leikkisämpiä :) Päivääkään ei ole kaduttu päätöstä eikä se näytä harmittavan potilaitakaan. 

Tällä hetkellä takan ääressä retkottaa kolme tyytyväistä poikaa. Päivän ovat toimineet hienosti kahden konttaavan lapsen lapsenvahteina, lisäksi ulkona on vierailtu tarpeeksi todeten kylmyys ja mahassa sulaa broilerin maksaa sekä sydäntä. Kohta isänsäkin tulee kotiin ja illan kruunaa mummon ja ukin vierailu. Aina ei tarvitse olla rodunomaista toimintaa, viihtyäkseen ja tässä talossa harvemmin sitä tarjotaankaan ;)

Pitää olla pikkasen pläski! Vai pitääkö?

Herrat kastroitiin aika tarkalleen vuosi sitten, 24.1. samoihin aikoihin minä jäin kotiin ison vatsani ja myöhemmin vauvan kanssa. Missään vaiheessa herrojen liikunta ei ole vähentynyt, ehkä jopa lisääntynyt. Tarkkailemme isännän kanssa entistä tarkemmin askeliamme / elämäämme, sillä sen mahdollistaa ranteessa jatkuvasti oleva Fitbit flex hyvinvointiranneke.

Olemme huomanneet herrojen taipumuksen lihoa. Näin varoitettiinkin kastroinnin jälkeen tapahtuvan. Ruokaa mielestäni saavat aika isot annokset, mutta lukiessani pussin annostuksia, huomaan käyttämämme nappulamäärän olevan liian pieni. Meillä herrat syövät nappulaa ja lihaa. Aamulla saattaa olla kuivat nappulat ja illalla pelkkä liha. Varsinaisen barffauksen sisään en ole päässyt. Tuon kirjan koiran ruokinnastakin olen aloittanut jo kaksi vuotta sitten. Tällä kertaa olen päässyt siinä pidemmälle, ehkä pääsen jopa loppuun asti.

Tämä hyvinvointi ja ravitsemus kuntoon, intoilumme oikeastaan alkoi meistä ihmisistä. Isäntä aloitti sen päästen hienosti omasta ylipainostaan (reippaat 40 kiloa) minä olen siinä sivussa sitten laihtunut noin kahdeksan kiloa. Ainoat jotka eivät ole laihtuneet ovat taloutemme koirat. Tai no sekin on suhteellista. Jimi on pyöristynyt ja ukottunut, kuten yleensä keski-iässä miehille käy. Se on kasvattanut itselleen kessin. Jone on laihtunut hiukan, mutta mielestäni se ei ole varsinaista laihtumista vaan lihaksen katoamista. Jasu puolestaan yllätti tämän aamun punnituksessa. Paino oli siis 14 kiloa! Ja kyllä se on positiivista :) Se on ollut joskus +15 kiloa...

On selvää ettei herrat nyt laihdu tällä liikunnalla mitä niille tarjotaan, ainoastaan se liikunnan tarjoaja laihtuu. Tuosta teoksesta toivon saavani apua siihen mitä tehdä kertyville kiloille ja kuinka saada lukemia pienenemään. Meillä on painittu painon kanssa aiemminkin, sillä herrat ovat aina olleet isoja, mutta sehän ei välttämättä tarkoita niiden olevan lihavia. Nyt kuitenkin on huolestuttavaa tuo Jimin pyöristyminen sekä se miksei Jasu laihdu.

Tästä tulee pitkä projekti ja ensimmäiseksi vierailimme eläinlääkärin ruokahyllyllä. Sitten täydensimme arkkupakastimen lihasta. Nyt täytyy katsoa vitamiinit kuntoon. Lisäämme sitä liikuntaa sen minkä nyt ajan puittessa vielä pystymme. Ja mikä tärkeintä ne VÄLIPALAT tulisi lopettaa! Tai ainakin vähentää niiden osuus siitä tarjottavasta ateriasta. Ei keksiä silloin, kun siinä keittiössä pyöritään. Lisäksi koprofagia, eli tavallisemmin satunnainen tai joskus maaninen, ulosteiden ja muun sopimattoman syöminen tulee selvittää. Onko se jokin puute vai opittua? Kyllä se on välillä ongelma lenkkeillessä. Kaikki pörrää saman paskan ympärillä... En tiedä kuinka yleistä se on, mutta harva kai sen kehtaa myöntää. B-vitamiineilla ja lihan lisäyksellä pitäisi homman ratketa, mutta epäilenpähän vaan. 

Tällä hetkellä herrat syö kolme ruokaa päivässä, (1 x 60 g + 2 x 30 g) mutta annos on naurettava. Koira on saaliseläin ja sen tulisi syödä kerran päivässä, mutta meillähän esiintyy tyhjän mahan oksentamista. Eli koira oksentaa sappinestettä, jos mahalaukku on tarpeeksi pitkään tyhjillään. Ja sitä tekee Jimi ja Jasu, eli syökööt kaikki sen kolme kertaa päivässä sitten. Eihän nuo muutoinkaan sutta muistuta :)

Tästä alkaa mielenkiintoinen kampanja: Sheriffit rantakuntoon! Katsotaan kuinka käy, näkyykö tulos koirissa vai pelkästään emännässä. Ihan ensiksi saisi nuo pakkaset vähän lauhtua, olisi huomattavasti kivempi ulkoilla.

Jone parkaisi viisi vuotta sitten

Viisi vuotta sitten Hakiavan kenneliin syntyi neljä pientä, suurta mäyräkoiraa. Yksi niistä muutti myöhemmin meille. 

Jone on raivannut tiensä sydämiin, mutta emäntäänsä se ei ole hetkessä puolelleen saanut. Kovasti on herran kanssa taisteltu, mille haukutaan, miten ohitetaan, miten rauhoitutaan ja miten otetaan muut huomioon jne. 

Jone on ollut isäntänsä koira ja niin saa ollakin. Minä kuitenkin hoidan kaiken tavallisen; ruokinnan, lenkityksen, koulutuksen jne. Siksi Jonen täytyy antaa hiukan periksi ja alistua akkavaltaan. 

Lukuisat ihosairaudet vaivasivat nuorta poikaa. Kaikki haparointi hoitomuodoissa ja lääkityksessä sai meidät omistajat epätoivoon. Itketti, vitutti, pelotti. Miksi meidän koira, miten tätä voi hoitaa, onko tässä mitään järkeä, nauttiiko koira elostaan? Onneksi mentiin kaupungin kalleimmalle eläinlääkärille, ensimmäisen tupeloijan jälkeen saimme sieltä luottolääkärin. Joka osottautui myös kaupungin osaavammaksi näissä oireissa. Homma saatiin haltuun allergiatesteillä ja sittemmin siedätyshoidolla.

Tällä hetkellä tilanne ihossa ja allergioissa on hyvä. Jone pystyy syömään aika vapaasti kaikkea, mutta lihat ovat yleensä peräisin hevosesta, lampaasta, kalkkunasta, porosta tai hirvestä. Karvat ovat kasvaneet takaisin. Tassut pysyvät ehjinä. Tosin lenkkeilyt metsissä on vähissä, en tahdo aiheuttaa yhtäkään naarmua tuohon herkkään nahkaan. Niin monet ihotulehdukset on hoidettu... Tästä samasta syystä on vaakalaudalla Jonen mejäilytkin. VOI -luokan koiran jälki on matkaltaan pidempi ja yleensä maastot huonommat. Miksi siis riskeerata? Toisaalta... nenässä tai työskentelyssä ei ole vikaa. 

Näillä mennään ja loppuun vielä pätkä Cheekin biisistä Kuka muu muka. Mielestäni Cheek poikkeaa perinteisestä suomalaisesta vaatimattomuudesta, kuten Jonekin. Jone ei pyytele anteeksi, jos on jossain hyvä tai jos on päättänyt aiemmin saada lelun toisen suusta, se tekee kaikkensa saadakseen sen.

"Kuka muu muka,

kuka muu muka J.O.N.E.

jos et mun tyylii tajuu

se meinaa, että sulla ei oo tyylitajuu.

Ota mallia, ota mallia."

Vuoden 2013 parhaimmat otokset

Muistikortit, Dropboxit, Sky drivet ja kaikki paukkuu täynnä kuvia sekä videoita. Aika siis siirtää niitä jonnekin jemmaan. Täytyyhän uusia päästä ottamaan.

Heikkouteni on ottaa kuvia paljon. En kuitenkaan saa niitä järjesteltyä, lajiteltua, tallennettua tai edes katsottua. Toivotonta. Ne odottavat vain aikaa, kunnes on aikaa katsoa niitä. Muistella millaista oli, kun kodissa oli pentukoira, toinen pentukoira, kolmas pentukoira ja ihmispentu. Itsestäni en kuvia juuri ole ottanut tai salli muidenkaan niitä ottavan. En tietenkään tahdo nähdä kuinka olen rupsahtanut... :)

Joka tapauksessa tässä tulevat mielestäni vuoden 2013 parhaimmat otokset.

Täysin muokkaamaton kuvaus kolmesta mäyräkoirasta pitkospuilla. Kaikki on jotenkin seesteistä ja aika on vain pysähtynyt tähän hetkeen. Sanon itse, mutta mielestäni se on kaunis. Ehkä siksi ettei kukaan katso kameraan ja värit ovat mainiot.

Tähän on taas haettu muokkauksesta vintagea (sehän tuntuu olevan muodissa). Siinä näkee ystävyyttä jota kahden eri lajin välillä voi olla. Toisaalta Jonen katseen voi tulkita myös varautuneeksi. Niin tai näin, rakastan noita katseita. Heistä on tulossa mitä parhaimmat ystävykset.

Kiireetöntä vuotta 2014!

Juhlinta oli eilen osaltamme laimeaa. Nukkumaan mentiin suurimpien rakettien aloittaessa paukkeensa. Onneksi ei ole paukkuarkuutta...

Tänään herättiinkin aamun ollessa piiiitkällä eli 10:30. Lapsiperhe jossa nukutaan pitkään. Vieläkään ei olla aamulenkille selvitty, vaikka kello lähestyy iltapäivää. Mikäs kiire tässä on? Varsinkaan takkatulen loimutessa ja sataahan ulkona jälleen vettä...