Voin kertoa, että nyt ramasee ja paljon! Aktiivinen viikonloppu alkaa olla jo kohta ohitse. Perjantaina mentiin mökille, siellä touhuiltiin kaikenlaista kivaa ulkona. Oltiin piilosta, juostiin metsikössä ja jäljestettiin. Luulen, että jälki oli viimeinen tänä syksynä ja nyt jätän sen lajin vähäksi aikaa hautumaan. Keväällä sitten aloitetaan uudella innolla täysipainoinen harjoittelu.
Tänään käytiin viettämässä Isänpäivää Ellun isin luona, ja sielläkin minua käytiin juoksuttamassa metsikössä. Niilo oli löytänyt minulle sopivan näköisen kolon eräällä metsäreissullaan, ja halusi näyttää sen myös minulle. Olihan se ihan kiva, mutta minua kyllä siinä vaiheessa kiinnosti enemmän juoksentelu Rambo-beaglen kanssa. Harmittaa nyt vähän etten kokeillut sitä koloa sen tarkemmin, sillä ei me olla Ellun kanssa sellaisia löydetty. Täytyy käydä kurkkaamassa sitä sitten joskus toiste. Rambo juoksenteli hurjaa vauhtia ja teki aika isojakin retkiä yksin, minä keskityin lähinnä kulkemaan porukan mukana. Minun paukkuarkuutta testattiin myös. Enhän minä sellaisesta haulikolla ampumisesta säikähtänyt, vaikka se ammuttiinkin noin kolmen metrin päästä minusta. Sen jälkeen pääsin taas vapaaksi ja juoksentelin sen minkä jaloistani pääsin. Ihastuin myös Ellun isään, tosin tykkään kaikista ihmisistä, mutta jossain vaiheessa jo rupesin omimaan häntä itselleni. Hyvin äkkiä kuitenkin muistin että minullahan on oma emäntä. Rambon kanssa meillä meni suhteellisen hyvin, kummatkin olemme vähän rajuja leikkijöitä, mutta kilttejä. Tosin muutaman kerran jäin pahasti Rambon jälkeen, kun en jaksanut juosta, se suututti sekä itketti.
Samaisella Isänpäivä -reissulla istuin myös pulkassa. Ellu otti minut syliinsä ja sitten istuttiin pulkkaan. Pulkka oli kiinnitetty skootteriin ja sitten mentiin! Hetken uskalsin istua tyytyväisenä kyydissä, mutta sitten rupesi jännittämään kun vauhtia tuntui olevan hirmuisesti. Oli se silti elämys! Onneksi olen näin pieni, saan kokea erilaisia hassuja juttuja, kuten tuollaisen pulkassa olon tai kesäisin moottoriveneilyn.
Ensimmäinen viikko pentukurssista on takana. Olen oppinut muutaman jutun ja vahvistanut aikaisemmin oppimaani. Koulusta on tullut myös joka kerta läksyä, nekin olen mallikkaasti tehnyt. Aika paljon tuolla varsinaisella pentukurssilla on samoja asioita kuin sunnuntaisessa penturyhmässä jossa kävin aiemmin. Mutta nyt osaan olla coolisti toisten koirien seurassa, kaikki kontaktiharjoituksetkin menevät paremmin. Viimeksi kontaktista tuli jopa kehuja, ja sehän oli vielä loppukesällä asia, mistä tiimimme sai moitteita. Eli on niistä jalkapallokentällä tehdyistä harjoituksista ollut hyötyä. Olen kuunnellut juttuja josko rupeaisimme harrastamaan keväällä omaksi iloksemme agilityä. Meidän vaan täytyy selvittää voiko sitä käydä jossain harrastamassa ns. kokeilumielessä. Meillä ei nimittäin kiilu silmissä mitkään pokaalin kuvat, vaan tuo laji olisi todellakin vaan mielenvirkeyttä varten. Sanan TOKO olen myös kuullut, mutta luultavasti sen harrastamaan ryhtyminen kaatui siihen, kun isäntäväki kävi katsomassa TOKO:n voittajaluokan esiintymistä. Laji oli ollut kuulemma niin jäykistelyä ja robottimaista toimintaa, ettei se ainakaan tällä hetkellä ole päällimmäisenä mielessä. Luolaharjoittelu on vielä vaiheessa, luultavasti ne tulevat olemaan joka toinen keskiviikko. Tällä viikolla minua ei viety luolalle sen takia, ettei minulle tullut liikaa ohjelmaa. Tiistaisin ja torstaisin kun on pentukurssi, luolaharjoitukset olisivat olleet keskiviikkona, jäljellä olin lauantaina ja sunnuntaina oli paukkuun totutteleminen. Hyvänkin koiran voi nimittäin pilata liialla harjoittelulla. Luulen ettei isäntäväkeni tiedä välttämättä mitä se tarkoittaa, mutta kantaa huolta siitä silti.
Juups, mutta aika näköjään rientää ja uni on tarpeen touhuilujen jälkeen. Lähdenkin tästä ottamaan jotain herkkua ja sitten rentoutumaan telkkarin ääreen.
