Mie lenkkeilen sittenkin!

Piti ihan vaan äkkiä näyttää eräältä päivältä pari kuvaa. Siis töissähän keskitytään tiukasti töiden tekemiseen, mutta välillä on vaan pakko kurkata kotiin. Kummaa miten pipariksi mennyt aamulenkki saa tunteet kuumenemaan ja olemaan hyvillään, että tunteita kiristävän kaksikon luota pääsee karkuun... sitten päivän aikana kuitenkin sydämessä velloo iso ikävä. Ja ikävää ruokkii suloiset kuvat...

Ensin aamulla vedetään vähän tirsoja, ja tietenkin samassa sängyssä. Sopu antaa sijaa ja onneksi sängyssä on pehmeät reunat, jotka antavat periksi joskus pyörivälle mäykylle. Jone ilmeisesti ei ole vielä täysin unessa, mutta Jimi näyttää vieressä vetävän sikeitä antaumuksella.

Kellon ollessa 15.30 siirrytään kuuntelemaan ovelle josko kotiväki tulisi. Valitettavasti Sheriffien täytyy odottaa vielä tunti rakkaan lauman ilmestymistä.

Ja mainittakoon nyt tässä yhteydessä, että lenkkeily on jälleen sujunut! Edes huono sää tai toimistotyöstä saatu väsymys eivät ole haitanneet, ja hihnat ovatkin hymyilleet (rally-tokosta tuttu termi).

Eräänä päivänä käytiin pitkällä lenkillä, kuljettiin myös pitkospuita pitkin. Jimi on tottunut kävelemään sellaisilla, mutta Jonea näyttää ottavan päähän hiukan se ettei pääse kunnolla ohittelemaan vaan joutuu kävelemään toisen perässä. Retki sujuikin niin hyvin, että tekisi mieli ihan oikeasti lähteä jonnekin kauemmas retkeilemään eväiden kanssa.

Lisäksi käytiin eilen kylällä lenkkeilemässä, jotta Sheriffit näkevät elämää sekä saavat nuuhkia uusia hajuja. Täytyy kehaista, että se meni todella hienosti! Kaikki seis -komennot kuultiin, eikä kontaktikaan ihan hukassa ollut.

Satuimme törmäämään jälleen sellaiseen ajattelemattomaan koiran ulkoiluttajaan, joka tyrkytti väkisin omaa pölyhuiskuaan haisteltavaksi. Mies näki varmasti ettei meitä kiinnostanut sen palatsikoira, mutta silti antoi koiransa juosta kuuden metrin fleksissä suoraan meidän luo. Siinä se sitten antoi sen koiruuden tutkailla meidän ukkoja, jotka pysyivät täysin hiljaa, vaikka vieras koira murisi. Siinä vaiheessa kun näin Jimin jo hermostuvan sain molemmat mäykyt liikkeelle (täysi ihme) ja kiinnostumaan itsestäni. Mies kuitenkin oli melkoisen tyhmä, sillä se tuli meidän kannoillamme, kunnes vaihdoimme puolta. Siis mie en ymmärrä miksi jotkut on vaan niin ajattelemattomia! Hyvää harjoitusta tuo kyllä oli, sillä sain pidettyä molemmat koirat täysin hallinnassa, vaikka omaa pinnaa jo kiristi. Ehkä näistä sittenkin tulee yhteiskuntakelpoisia, mutta sitä odotellessa lenkkeilemme hurjaa vauhtia täällä "maalla".

Sheriffit esittelevät lelunsa

Sheriffit päättivät siivouspäivän yhteydessä esitellä sisältä löytyvät lelunsa. Koko korin sisältö on tärkeä, tarkastellaanpa koria tarkemmin.

Ensimmäisenä esittelyssä ovat pehmolelut. Kaikille yhteistä on pumpulin puuttuminen, osittainen amputaatio, ja jotkin ovat kokeneet lobotomiankin. Nämä lelut (leijona, lehmä, Ihaa, kilpikonna, norsu, koira sekä jänis) ovat varsinkin isomman Sheriffin mieleen.

Sitten suurta mielihyvää on revitty myös näistä kahdesti jalassa olleista Catmandoon kengistä. Ensin ne toimivat Jimin tyttöystävinä, mutta Jonen tullessa niistä tuli paljon muutakin. Jonea saamme kiittää tästä uudesta ulkomuodosta. Jone onkin hakemassa suutarin oppipojaksi...

Sitten meiltä löytyy muutama vetolelu hurjia murinaleikkejä varten. Kaikille on yhteistä rähjäytynyt ulkonäkö, mutta sehän kertoo vain ahkerasta käytöstä. Sheriffit eivät osaa keskenään vetää leluja, vaan vastassa täytyy aina olla ihminen. Leikkiessä ollaankin aina pidetty huolta siitä ettei koiruus ikinä tule voittamaan lelua, ja että leikki alkaa aina ihmisen aloittaessa. Lelusta täytyy myös osata luopua pienestäkin vihjeestä, eikä onneksi ikinä olekaan tarvinnut karjua IRTI-sanaa.

Korista löytyy myös muutama vinku, joista osa vinkuu vielä ja osalta on jo äänijänteet katkaistu. Eräs lelu näyttää muuten puuttuvan kuvasta, missähän se on... Nämä ovat kaikkein rakkaimmat lelut Jonelle. Välillä lelut vinkuvat niin, että koko muu lauma vaatii korvatulppia, mutta leikkijällä näyttää olevan hauskaa. Jimiä käy välillä todella sääliksi, sillä se inhoaa vinkuja.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä korista paljastuvat pallot. Nuo pyörivät veikeät kaverit ovat Jonen mieleen, ja välillä pallo täytyykin pelastaa sohvan tai sängyn alta useita kertoja illassa. Jimi ei voi sietää pallojakaan. Se lähtee kiireellä karkuun, jos heitellään palloa. Joskus harvoin se osallistuu itse ottamaan palloja kiinni, mutta pallon lähestyessä se joko juoksee karkuun tai laittaa silmät kiinni ja pelkää pahinta. Jone puolestaan on pallojen kanssa hirmuisen hyvä. Se nauttii pallottelusta, ja ottaa kiinni kaikki heitot. Jone änkäsi kuvaan vetolelunsa kanssa, ja näkeehän tuon jo ilmeestä, että se odottaa suuresti tennispallon heittoa tai edes jotain toimintaa. Tuo violetti pallo on hamsterin juoksupallo, meillä ei ole ikinä ollut sydäntä laittaa Wilmaa siihen, joten se toimii Sheriffien leluna nykyisin.

Tässäpä siis oli lelukorin antia, tulevaisuudessa esitellään ehkä sitten kongit ja muut. Ulkona Sheriffeillä on erilaisia heitettäviä juttuja sekä palloja. Tätä tavaran paljoutta saattaisi joku koiraton ihmetellä. Ja kyllä tätä itsekin tulee mietittyä ainakin siivouspäivän kohdatessa, mutta eihän noita riepuja ja rättejä voi pois viskata, ne ovat toisille niin rakkaita.