Mie maalaispoika oon!

Voihan vitsi miten monta asiaa on tapahtunut sitten viime bloggauksen, mutta kerrotaan nyt tärkeimmät. Tällä hetkellä rentoudun takkatulen ääressä ja valmistaudun Vapun viettoon sekä tulevaan mätsäriin. Lumet ovat jo sulaneet, kevät on muutenkin jo pitkällä. Jänöjen papanat ovat nyt kaikkein mehevimmillään, paljastuessaan lumesta. Myös muuten alkaa kesä paljastua, sen oikein tuntee pakottavana kaivamisen tarpeena.

Touhua meidän perheessä on ollut melkoisen paljon muutaman viikon ajan. Minä jäin hetkeksi harrastuksieni kanssa myös taka-alalle, me nimittäin muutimme. Aluksi muutto oli melkoinen pettymys, sillä kaupungin vilinä vaihtui rauhalliseen "tuppukylään", jossa vastaantulijat ovat vähissä, ja ainoat aktiviteetit ovat jänisten jälkien seuraaminen sekä linnunlaulun kuuntelu. Olin kyllä todella pettynyt ensimmäisten lenkkien aikana, enhän voinut kuvitellakaan tämmöistä paikkaa. Missä olivat ne kaikki ihmiset, bussit, aamuruuhka, purkat, tupakantumpit...niin paljon puuttui. Mutta nyt kun olen saanut kulkea metsissä ja luontopoluilla jälkiliinassa ja välillä vapaanakin, tunnen kuinka nautinnollista elämä voi olla. On aivan ihanaa haistella nenä pystyssä uusia tuulia, tarkastaa aamuisin sulavan järven tilanne. Aistin myös emäntäni vapautumisen, ei ole enää suorituspaineita jokaisen vastaantulijan kohdalla, tai pelkoa lasinsiruista. On täällä asutustakin, mutta jotenkin jokainen tuntuu pysyvän omalla tontillaan, tai ainakin lenkkeilevän eri aikaan. Myös paikallinen nähtävyys, golfkenttä, on tullut tunnetuksi. Olen kiertänyt sitä jo monesti, ja löytänyt myös kaivaessani golfpallon. Toivottavasti pallot eivät lennä joskus lenkkeillessä minun suuntaan, sillä aika kovaltahan tuo pallo jo hampaisiin tuntui.

Harrastukseni ovat siis saaneet jäädä hetkiseksi syrjään, mutta näyttelykävelyä ja käytöstä on vähän treenattu. Joensuussa on viikon sisällä kaksi match show'ta. Olen menossa ainakin toiseen niistä, ihan kokeilumielessä, lupasin sen ikään kuin emäntäni synttärilahjaksi. Jännittää vain kuinka pysyn nahoissani nähdessäni ne kaikki ihmiset, ja kuinka emäntäni pystyy kokoamaan itsensä ja esittämään minut mahdollisimman hyvin. Tietenkin voi olla mahdollista, että suorituksemme on kaikkea muuta kuin hyvä, mutta jostain se on aloitettava, niin koiran kuin omistajankin, ja tässä meillä on nyt sitten kaksi yhtä kokematonta.

Pihasuunnittelumme edetessä ajattelin vaikuttaa mahdollisimman paljon. Haluan harrastusnurkan jossa on ainakin esteitä, kaivamisnurkka ja mahdollisesti myös ryömintä-putki. Aitaa en välttämättä pihalle itse kaipaisi, mukavahan se olisi käydä joskus kauempanakin. Jäljen kuulemma saan jo tulevana viikonloppuna metsään, jotta pääsen harjoittelemaan. Toivottavasti kaikki ei jää vaan suunnitteluasteelle. Ellu sanoi meidän eroavan paikallisesta koiraseurasta jossa olemme nykyisin harrastaneet, ja samalla hän kertoi meidän liittyneen mäyräkoirien omaan liittoon. Kai sillä jonkin sortin ura on minun varalleni suunnitteilla.

Näin, täytyy lähteä vielä heittämään muutama kierros tuossa pihalla näyttelyhihnassa ja suostua näyttämään hampaat.

Mukavia aurinkoisia päiviä ja Vappua!