Hurttas idiotus

HURTTAS IDIOTUS, suomeksi koirahulluus, on hitaasti kehittyvä tauti. Se voi iskeä kehen tahansa sukupuolesta riippumatta. Tautiin sairastuminen on vahvasti perinnöllistä.

Pitkäaikaisseuranta osoittaa, että paranemisprosentti on varsin alhainen. Myös uudelleen sairastuminen on mahdollista, vaikka tauti olisi pystytty onnistuneella lääkityksellä hoitamaan.

OIREET
Ensimmäinen oire on useimmiten salainen toive omasta koirasta, mutta sairaus iskee toden teolla vasta, kun koira on hankittu. Silloin potilaan näkee ulkona säällä kuin säällä, jopa raekuurojen ja myrskyn keskellä parhaiden TV-ohjelmien aikaan.

Kun tauti on päässyt pitemmälle, potilas juoksee ympäri metsiä talutin kädessään ja huutaa naama sinipunaisena: Tule tänne! Kokemus on osoittanut, että häneen on tällöin mahdotonta saada mitään järkevää yhteyttä.

Rauhallisempina aikoina potilaan voi nähdä kadulla keskustelemassa koirista jonkun toisen sairastuneen kanssa, jota hän ei ole koskaan aikaisemmin tavannut.

Ennen tavanomaisia juhlapäiviä potilas tuhlaa rahansa muovisiin vinkuleluihin ja eläinkaupoissa koottuihin herkkutarjottimiin. Ne pitää kääriä pakettiin erityisen kauniisti. Koiralle ostetaan myös syntymäpäivä-ja nimipäivälahjoja.

MYÖHEMPI TAUDINKUVA
Sairauden edetessä potilaalle ilmaantuu tavallisesti univaikeuksia ja hänen suhtautumisensa rahankäyttöön muuttuu yhä kevytmielisemmäksi. Anivarhain lauantai- tai sunnuntaiaamuina potilaan näkee pakkaavan autonsa täyteen: eväskassi termoskannuineen, reppuja, pieniä taiteltavia tuoleja, koiranvilttejä, koirankuljetuslaatikko koirineen, unisia lapsia ja vastahakoinen elämänkumppani.

Vaihtelevan pituisen automatkan jälkeen päivä sujuu yleensä seuraavan kaavan mukaan: Potilas istuu epämukavalla pikkutuolilla ja tuijottaa keskittyneesti toisia potilaita, jotka kiertävät neliskulmaista kehää.
Sitten hän käy vuorollaan juoksemassa oman kierroksensa ja saa värillisen muovinauhan palasen, jota hän tarkastelee onnellisena tai pettyneenä. Muovinauhan rahallinen arvo lienee alle 10 senttiä, kun taas koko päivän kustannukset ovat ainakin kymmeniä, useimmiten satoja euroja.

HOITO
Jos oireet ovat edenneet jo pitkälle ja tauti on saanut potilaan jo täysin otteeseensa, hoito on varsin tuloksetonta. Hyvin varhaisessa vaiheessa saattaa keskusteluterapia auttaa.

Taudin määrittelyä vaikeuttaa se, että potilas itse ei koe sairauttaan erityisen hankalaksi, vaan päinvastoin hän on iloinen ja tyytyväinen eikä tunne kaipaavansa mitään hoitoa.

Reklamaatio HK:lle

Hei, 

tahtoisimme tehdä reklamaation koskien Teidän lihapullianne. Rakastamme näitä suomalaista porsaan- ja broilerinlihaa sisältäviä lihapullia, meitä ei haittaisi vaikka ne sisältäisivät mediassa paljon esiintynyttä hevosta. Ne ovat mitä parhaimpia väli- tai makupaloja, myös pussi on sopivan kokoinen ja hinta emäntämme mielestä hyvä suhteessa laatuun. Tässä vaiheessa mainittakoon se ettei emäntä voi sietää lihapullien hajua, hän on jättänyt ansiostanne lähes kaikki einesherkut syömättä, mutta jääpähän meille sitten enemmän. 

Viimeksi saimme kaupasta kaksi pussillista näitä herkullisia pyöryköitä ja reklamaatiomme koskee tämän toisen pussin sisältöä. Pussissa pitäisi olla noin 24 kappaletta pyöryköitä, mutta törmäsimme siellä vain muutamaan pullaan sekä yhteen jättipyörykkään. Ongelmaksi nyt sitten aiheutui lähinnä se kuka tuon jättiläisen saa. Jone on meistä ahnein ja sen silmät oikein kiiluivat nähdessä tuon pyörykän, pelkäämme jäävän Jasun kanssa aivan ilman tuota herkkua. Lisäksi se hankaloittaa huomattavasti emäntämme työtä ottaa se lenkille lähtiessä taskuun, sillä se ei sinne mahdu. 

Ehdottaisimme siis kohtuulliseksi korvaukseksi seuraavaa:

1) Muutatte pussin sisältöä niin, että kaikki pullanne ovat tuollaisia jättiläisiä. 

2) Lähetätte meille korvaukseksi vähintäänkin kolme uutta pussia lihapyöryköitä ja jokaisessa tulee olla tuollainen superjättipulla.

3) Lähetätte aiheuttamastanne mielipahasta meille ainakin 20 pussia lihapyöryköitä joiden sisältö on priimaa, sitä mihin olemme HK:n laadussa tottuneet. 

4) Ehdotamme Teidän suostuvan joihinkin noista vaatimuksista, sillä muutoin siirrymme ostamaan Saarioisten tuotteita.

Ystävällisin terveisin
Jimi, Jasu ja Jone, ammattimaiset valittajat ja mäyräkoirien ammattiliiton aktiivijäsenet Kontioniemestä

Vasemmalla tuttu pyörykkä, oikealla jättiläinen.

Tässä pussi, kuittikin meillä on tallessa.

Mäyräkoira valmistautuu vauvan tuloon

Kuten on jo puhetta täällä blogissa ollut, meidän herroille on tässä ihan lähiaikoina syntymässä uusi laumanjäsen. Olen ollut kuukauden äitiyslomalla ja kieltämättä koirat ovat näyttäneet ottaneen siitä kaiken ilon irti. Itseäni hiukan välillä jopa ärsyttää tämä kiinnikasvaminen, en tunnu pääsevän edes vessaan etteikö joku seuraisi perässä. Olen pitänyt koiriamme ennen suhteellisen itsenäisinä, mutta nyt niistä on tuntunut tulevan ihan sylikoiria. Osa syynsä on varmaan kastraatiolla, mutta toinen syy on varmaan raskauteni. 

Meidän koirat eivät ole ennen nukkuneet makuuhuoneessa vaan jokaisen sänky on ollut olohuoneessa. Raskausaikana ne kuitenkin ovat nukkuneet makuuhuoneessa aivan sängyn vieressä. Jotain ne siis aistivat, lisäksi nyt tuon suurehkon mahan kanssa pyllistely ja hihnojen laitto on tehnyt minut tavallista kömpelömmäksi. Senkin tarkkasilmäiset mäyräkoirat ovat pistäneet merkille. Ihmetystä on aiheuttanut niin lenkittäjässä kuin lenkkiseurassa kuinka kengät saadaan tänään jalkaan ja mahtuvatko ne edes jalkaan, turpoamisen takia. 

Lenkillä sentään annetaan hiukan armoa. Vauhti on hidastunut, mutta se ei näytä seuruetta haittaavan. Tosin olen yrittänyt karsia kaikki sellaisten inhokkien ohitukset, sillä niissä tilanteissa ei edelleenkään riitä nakki tai lihapulla. Eli täysin mamman lumoissa nämä eivät ole, eikä kastraatio vielä ainakaan tuohon opittuun räyhäntään ole puuttunut.

Kuluneen kuukauden aikaan olemme siis nauttineet toistemme seurasta ja onnekseni minulla täällä on tätä seuraa. Päivät olisivat muutoin todella pitkiä. Tosin ennakkoon ajattelin treenata äitiysloman aikana kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta, mutta ehei, sitä ei ole tehty. Toisaalta nyt hiukan harmittaa, sillä varsinkin tuon pudonneiden esineiden nostelun olisin voinut ulkoistaa jo valmiiksi perässä käveleville mäyräkoirille. 

Parina yönä on tullut valvottua, sillä lapsi on tuntunut alkavan syntyä ja on ollut lohduttavaa nähdä silloinkin seuranaan mäyräkoira. Varsinkin Jasu on ottanut tämän lohduttajan roolin. Sen kanssa me eräänä yönä vietettiin neljä tuntia vierashuoneessa, kun koin niin valtavia polttoja vatsassa. Toisena yönä puolestaan istuimme Jasun kanssa kuistilla, kun kärsin pahoinvoinnista. En tiedä mitä kaverin päässä liikkui, mutta siinä se istui vierelläni katsoen itkua sekä valitusta. 

Jimi on ottanut puolestaan vain enemmän seurailijan roolin. Jotenkin sen naamasta näkee ettei se ole ihan varma mitä on tapahtumassa tai onko se kaikki sen arvoista, että pitäisi höyrytä. Se kuitenkin käy yksin tuolla vauvan huoneessa tutkimassa tavaroita ja viettämässä vain aikaa. Aivan kuin se sulattelisi sitä kaikkea mitä on edessä. Suloista, sillä sehän on kuitenkin todellisuudessa se joka tunkee itsensä ensimmäisenä pienen ihmisen tykö.

Jone on puolestaan osoittanut olevansa se kaveri jota kiinnostaa minun kuntoni. Se kävelee lenkillä nätisti ja uskoo hienosti jo pienenkin komennuksen. Se tarjoaa itseään syliin ja silitettäväksi silloin, kun näkee ettei kaikki ole hyvin. Se myös ottaa saamani raivarit tosissaan, kieltämättä tunteet ovat viime päivinä olleet ihan sekaisin, ja nöyristelee aivan kuin kaikki olisi sen vikaa. Jone on muutoinkin utelias ja niinpä se on kokenut monia uusia juttuja, kun olemme ostaneet kaikkia tarvikkeita. Suurin osa on ostettu käytettynä ja voi ne ovatkin kivoja juttuja olleet. Tuntuu kuin jokainen tavara arvioitaisiin koko käyttäjähistoria läpikäyden. 

Jatkossa yritän pitää tämän edelleen blogina joka kertoo mäyräkoirista, mutta näitä lipsahduksia vauvamaailmaan tulee varmasti. Vauvalle puolestaan on tulossa oma bloginsa, jota olen jo kovasti kirjoittanut, mutta se julkaistaan sitten vähän myöhemmin. Eli ne jotka tykkäävät voivat sitten käydä lukemassa sitä(kin). Toivoisin ainakin etten muuttuisi täysin äidiksi vaan pystyisin myös seuraamaan vaistojani koiraharrastuksessa. Tosin aika on rajallista. 

Nyt lähdemme nauttimaan auringosta sekä ehkä jopa Höytiäisen jäästä, kaikki irrallaan...

Aurinkoista päivää!

Jimi kokeilee Brion vaunuja

Jasu Ikean pinnasängyssä

Ja hetkeä myöhemmin kaikki samaisessa sängyssä

Jumppakaareen tutustuminen, kyllä tämä vaatii tuunausta ja lisää roikkuvia juttuja ollakseen kiinnostava.

Tässä tehdään sisustustauluja, jotka ovat jo valmiiksi karvaisia...

Tutustutaan soittomattoon, tassulla painaessa kuuluu kummia.



Sitteri joka on tarpeeksi myös mäykyn selälle. Kuva ajalta jolloin myös Jonella oli pallit tallella. 






ps Meneekö kellään muulla Bloggeria käyttävällä hermot kuvien lisäämiseen? Kohtalaisen vaikeeksi tuntuu välillä menevän...

Hyvää Ystävänpäivää!

Ystävyys on elämää poski poskea vasten. 

 Ystävyys on läheisyyttä ja lämpöä.

 Ystävien kanssa parhaat asiat jaetaan.

Ystävyys on rajatonta rakkautta. 

Rauhatonta.wmv from Sheriffit on Vimeo.

Ystävyytesi merkitsee

ymmärtämystä,

iloa ja jaksamista...

Kaikkea, mikä tekee

elämästä arvokasta.

Sinun ansiostasi

nauran enemmän,

kuivaan kyyneleeni

jo ennen kuin

ne puhkeavat

ja hymyilen ilman näkyvää syytä.

Sinun ansiostasi

elämä tuntuu mukavalta

ja maailma viihtyisältä,

olet opettanut,

miltä tuntuu

hyvä ja kestävä

ystävyys.