Ole vierelläni ja ystäväni

Raksu-pipoa pukkaa

Nauttiessamme helteestä ajatus jo välillä lipsahtaa rapsakkaan syksyyn. Siispä täytyy miettiä jo syksyn vaatetusta, tosin muutkaan suunnitelmat eivät ole selvillä. Ainoastaan se on varmaa, että minä ja Eve jatkamme mäyräkoirien palvelusväkenä tämän vuoden loppuun ja katsellaan sitten kuinka talvella herrat käyttäytyvät. Lähdenkö töihin ja jos + kun, niin missä aikataulussa? Loputtomiin ei kai kuitenkaan voi lorvia kotona. Tai lorvia ja lorvia, ei tässä kyllä paljon lorvintaan jää vuorokaudessa tunteja. Työpäivän tunnit eivät tahdo riittää kahteen pitkään lenkkiin, aktivointiin, syöttöihin, kotiaskareisiin, kauppareissuihin jne. Työmäärä olisi loputon, mutta onneksi olen oppinut elämään karvojen kanssa. Siivouksen jälkeen ei mene varttiakaan, kun lattiat peittyvät niistä lelun rievuista jotka enää jäljellä ovat. Parhaimpia siivon aiheuttajia ovat narulelut. Ei auta siis kuin todeta, että meillä oli hetki sitten hetken siistiä. 

Eräänä iltana menetin niin totaalisesti hermot vanhan ompelukoneen kanssa, että herrat luimistelivat sängyistään nurkkiin möskytessäni koneelle. Arvatkaa vaan sainko lepytellä heitä. Uskomatonta kuinka herkillä ne käyvätkään, vaikka näyttävät nukkuvan tassut taivasta kohden. Kaikkien onneksi ostin uuden koneen :) Enää ei siis tule huutoa ja itkua sen sötöstäjän kanssa. 

Olen selaillut käsityöläisten blogeja, ihan vaan imiessäni ideoita, siis jos taas tänäkin vuonna päätetään tehdä joululahjat itse. Löysin jotain ihmeellistä kautta Melutalossa -blogiin ja sieltä tämmöinen mäyräkoira fanittaja bongasi pienen kuvan jossa oli ihanaista Raksu-kangasta. Siispä ottamaan yhteyttä, joku päivä myöhemmin (tänään) saimme omat pipomme. Minulla on trikoinen pirtsakan keltainen ja Evellä ihanan pehmoinen velour ja värin pitäisi paljastaa onko kyseessä tyttö vai poika. Vannoin jossain vaiheessa raskautta etten pue pinkkiä lapselleni, mutta kuinkas kävikään...

Pipoille tuli hintaa 12 € per pipo. Myönnetään nyt, että olisin tuolla hinnalla saanut useammankin pipon tilatessani pelkän kankaan, mutta siinä vaiheessa ei ollut vielä uutta konetta ja ompelun iloa. Ja sitä paitsi teki hyvää tukea erästä äitiä. Minä joka olen inhonnut aina myös printtejä, värejä ja räikeyttä, olen tykästynyt nyt kaikkiin niihin. Seuraava projekti on herrojen petivaatteiden ompelu. Kuinkahan riemukkaita kankaita tulenkaan käyttämään ?!