Sihteerikkö Sohvi

Täällä blogissa ovat lähinnä komeilleet nämä uroksemme, mutta ei tietenkään pidä unohtaa, että kaiken takana on nainen. Sheriffit ovat tehneet itseään tunnetuksi niin ulkosalla kuin netissäkin. Harva kuitenkin tietää, että kaikkea tässä härdellissä valvoo Sihteerikkö Sohvi. Sohvin tiukassa otteessa pysyy isommat koiruudet hyvinkin, Jasu kapinoi vielä kanille pokkuroinnissa. Luultavasti senkin alistumisen aika on kuitenkin edessä, sillä sen verran kovasti Sohvi antaa nenälle. Lupasin työkaverilleni ottaa kuvia Sohverosta, ja jaan ne nyt myös teidän iloksi. Eilen talon prinsessat (Sohvi sekä emäntä) viettivät siis iltaa pinnien ja hiusvekottimien kanssa; tässä tulokset.

Arkilook

Pieni punkkari

Pinni Prinsessa

Oliko tää muotia joskus?!

Sihteerikkö Sohvi

Ja tältä näyttää sekarotuisen angoran turkki kesken karvanlähdön

Kolmen kimppa

Sheriffit

Harmittaa niin kovasti etten ole saanut aikaiseksi kirjoitella tiheämmin kuulumisiamme. Jasu on tuntunut kasvavan hurjasti ja näyttää jo pieneltä aikuiselta mäyräkoiralta. Eikä senkään pentuajasta ole montaa kuvaa vielä tänne blogiin saatu laitettua. Tosin siihen on ihan hyvä syykin, kaveri ei ole malttanut juurikaan poseerata, mutta tähän näyttää tulleen jo hiukan muutosta (kiitos nakin ja erään käskyn). Jatkossa kuvissa saattaa siis näkyä muutakin kuin häntä, ja onneksi tätä pentuilua on vielä jokunen kuukausi jäljellä.

Jone odottaa edelleen tuloksia koepalasta sekä allergiatesteistä. Odottaminen tuntuu olevan piinaavaa ja rapsuttaminen tuntuu säälittävältä. Jotain apuja tähän kohta jo tarvitaan. Jone on keksinyt mitä ovelampia keinoja nuolla itseään ja niinpä iho onkin punainen kuin joulupukin posket. Niin monesti on ollut itku kurkussa hoitaessa ihoa sekä laittaessa talkkia kainaloihin lenkille lähtiessä. Onneksi tyyppi itse on valloittava höppänä ja antaa lohtua iloisuudellaan emännälleen, joka pelkää testeistä löytyvän jotain aivan kamalaa. Aloittamamme agility on sujunut ihan kivasti. Tosin minulle ohjaajana liikkeet ovat varsin vaikeita. On niin monia asioita jotka pitää muistaa. Kun vain itse pidän huolen että kroppa varpaita myöten näyttää oikeeseen suuntaan, tekee Jone työtä käskettyä. Olemme saaneet treenata tyhjässä hallissa, sillä osallistujia on ollut vähän. Se on suuri asia, sillä muutoin keskittyminen herpaantuu turhaan räyhäntään.

Esimerkilliset istunnat

Jimi on puolestaan vajonnut jonkin sortin kaamosmasennukseen, eikä siihen auta edes puolikiloa juustoa päivässä. Kylmä ja lumi tuntuvat jokseenkin inhottavan, eikä Hurtan manttelikaan lämmitä tarpeeksi. Hetkittäisen ilon kaveriin saa treenaamalla vähän tottista sekä muutamia koiratanssi liikkeitä. Tarkoitus olisi keväällä julkaista meidän oma esitys blogissamme, mutta ei kannata odotella ihmeitä. Tällä hetkelle liikkeitä ei ole vielä montakaan, kiitos oman mielikuvituksen puutteen.

Takan äärellä

Siispä videota ja kuvia olisi tulossa jatkossa. Jasun olisi tarkoitus esitellä kaikki hienot temppunsa (maahan, istu, seuraa, sivulle, odota), ne tehdään kädellä avustetusti, mutta se ei liene suuri moka koiran ollessa kolme kuukautta. Olen haaveillut Jasusta tokoilijaa, sillä noutokin näyttää onnistuvan. Saa nähdä mitä meistä tulee ja mihin aika sekä omat rahkeet riittävät. Hienoa, että jokaisella on oma lajinsa ja jokaista osaa motivoida oikein. Mäyräkoirakin oppii, mutta ei ehkä samassa tahdissa kuin toiset rodut :o)

Onnea on....

...kun vieressä on loistava ystävä.

Herrat eläinlääkärillä

Perjantaiksi olimme tilanneet eläinlääkärille ajat, kaikki Sheriffit kävisivät näyttämässä itseään. Ihan oikeaa asiaakin meillä oli; Jimiltä otettiin verikoe maksa-arvojen tarkkailua varten. Jone lähti näyttämään karvattomia ja kutisevia kainaloitaan ja Jasu sai ensimmäisen rokotteensa. Ensimmäisenä eteisessä hoidettiin punnitseminen ja kappas saimme jälleen yllättyä, Jasu 6,1 kg, Jimi 11,8 kg ja Jone 12,1 kg. Siis kyllä nyt on annettava periksi, että Jone on taloutemme isoin koira. Tosin Jasun lukemat näin kolmen kuukauden ikäisenä tuntuvat myös aika huimilta. Että siitä saattaakin tulla se kaikkein isoin.

Jimin verikokeiden ottaminen onnistui jälleen todella hienosti. Pidin itse kaveria kainalossa, kun hoitaja otti näytteet. Sitten jäätiinkin odottamaan tuloksia.

Jimin tassu pysyi paketissa hienosti kotiin saakka

Seuraavaksi oli Jasun vuoro nousta pöydälle. Ahneen Jasun rokottaminen kävi nopeasti, eikä pieni herra edes tajunnut saavansa piikkiä niskaan. Juusto emännän kädestä maistui niin makoisalle. Jasu oli muutoinkin kovin haltioissaan hoitohuoneessa, sillä lattialta löytyi edellisiltä asiakkailta pudonneita nappuloita sekä hienoja metallisia esineitä, kuten hoitopöydänjalka. Sitä se sitten kalusi ahkerasti koko visiitin ajan.

Jasun uusi lempilelu

Viimeiseksi nostettiin Jone pöydälle. Jone teatraalisesti esitti kovaa äijää ja ärhenteli sekä murisi ihan totisesti hoitajien tai eläinlääkärin lähestyessä. Mitäänhän ei oltu vielä edes keritty tutkia. Ajattelin ettei käynnistä tulisi niin suuri show, jos kaveritkin olisivat samassa huoneessa, ja isäntä pitäisi Jonen tutkimusten ajan kainalossaan, valitettavasti olin väärässä. Tutkimusta varten Jone jouduttiin rauhoittamaan ja Jone sai nukahtaa isännän syliin rauhassa.

Jonen katsellessa unia, saapuivat Jimin tulokset. Iloksemme kuulimme, että Jimin maksa-arvot olivat normalisoituneet. Oli vain vähän vaikea juhlistaa Jimin parantumista, kun Jone näytti häipyvän tajuttomuuden rajamaille.

Jone nostettiin pöydälle tutkittavaksi ja kaverin pyörittely alkoi. Säälitti kaikkien tutkimusten tekeminen, mutta samalla rauhoituksella tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset. Jonesta otettiin ensin tavalliset verikokeet ja tulokset tulivat Jonen pötkötellessä. Verikokeista ei löytynyt mitään sairautta joka aiheuttaisi karvattomia läikkiä. Eläinlääkäri sitten kertoikin, että meillä olisi kaksi vaihtoehtoa sairauden selvittämiseksi. Päätimme tehdä ne molemmat, ettei sitten myöhemmin tarvitse jossitella. Ensinnäkin Jonesta otettiin lisää verikokeita allergiatestejä varten ja sitten otettiin ihosta koepala tutkimuksiin. Jonen oireet siis voivat johtua joko jostain allergiasta tai sitten se on acanthosis nigra tai jokin muu ihosairaus. Näistä vaihtoehdoista se allergia olisi parhain vaihtoehto, sillä sitä edes pystyy hoitamaan joten kuten. Nyt sitten tuloksia odotellaan joulukuun alkuun. Sinne asti Jonea hoidetaan kotikonstein, eli puhdistamalla ihoa Betadinella sekä Relaxant -hoitoseerumilla ja pitämällä iho mahdollisimman kuivana ulkoillessa.

Kotona meillä olikin väsynyt ja paketoitu Jontsaus, josta kaikilla oli kova huoli

Tässä vielä lisää tuosta taudista joka epäillään olevan Jonella, kopio suoraan Suomen Mäyräkoiraliiton jalostuksen tavoiteohjelmasta (sairaudet):

Acanthosis nigricans "Tätä ihotautia esiintyy lyhytkarvaisilla mäyräkoirilla. Sen aiheuttaa melaniinin lisääntyminen ihossa ja siitä johtuva ihon tummuminen (hyperpigmentaatio). Useat krooniset ihosairaudet aiheuttavat hyperpigmentaatiota, mutta ainoastaan lyhytkarvaisilla mäyräkoirilla se on perinnöllinen sairaus. Periytymismekanismia ei tunneta, se voi olla resessiivinen autosomaalinen tai polygeeninen. Oireet ilmenevät alle vuoden ikäisenä kainaloiden tummumisena ja vähitellen kainaloiden iho muuttuu paksuksi, rasvaiseksi ja karvattomaksi. Muutoksia voi joskus olla muuallakin ihossa. Sekundaarisesti voi tulla myös hiiva- ja bakteeri-infektioita, jotka aiheuttavat kutinaa ja märkivää ihotulehdusta. Diagnoosi voidaan tehdä sulkemalla muut ihosairaudet pois ja ihobiopsian avulla. Hoito on elinikäinen (esimerkiksi sekundaaritulehdusten hoito, kortisoni) ja sen avulla oireet voidaan usein pitää kurissa. Tauti on nykyään harvinainen Suomessa. Jalostussuositus: Sairaita yksilöitä ei saa käyttää jalostukseen".