Jo on koirassa kokoa!

Kävimme siis joku viikko sitten turistina näyttelyssä ja saimme palautetta Jasun koosta, tosin vain yhden negatiivisen kommentin. Ehkäpä muut eivät kehdanneet pahoittaa mieltäni. Mielestäni paino on vain numero ja katselen omia sekä muita koiria ihan tavan silmällä, koska en tiedä rakenteesta juuri mitään, vaikka rotu olisikin mäyräkoira. Mielestäni koiran terveys on pääasia, pienikään pyöreys ei ole pahasta, enkä koe koiriemme olevan lihavia saati edes pyöreitä. Niiltä erottuu selvästi kapeampi lantio ja mielestäni se riittää.

Mittasin kuitenkin herrasväen ja toivoisinkin teidän mäyräkoirien kanssa eläviä kommentoimaan miltä lukemat näyttävät teidän koiriinne nähden. Sillä jos meidän luvut ovat jotain tähtitieteellisiä täytynee meidän sitten ryhtyä tekemään jotain. Ruokinnassa olemme siirtyneet lähes täydelliseen barfaukseen ja myönnän olevani huono arvioimaan ruokamääriä. Pojat onkin syöneet lähinnä jauhelihaa sekä marjoja kuukauden ajan eikä paino ole heilunut suuntaan tai toiseen.

Jonen puolia täytyy pitää hiukan ja mainita, että se on selvästi kortisoonin turvottama. Se painoi talvella saman verran kuin nytkin, mutta erona on ettei Hurtan koon 60 y-valjaat tahdo enää mahtua päälle. Eli elimistössä on nestettä, joka puolestaan suurentaa lukemia sekä tekee siitä pönäkämmän.

Mitä itse poseerauksiin tulee ne oli nopeasti otettuja ja ainoa joskus seisontaa harjoitellut on Jone. Mielestäni Jimi olisi ansainnut paremman kuvan, mutta kuvaaja ei suostunut enää sitä ottamaan. Ja oikein hieno jalanvenytys kuva oli poistettu ennen kuin kerkesin sitä nähdä :) Pääasia lienee, että ne nyt on suurin piirtein keskellä kuvaa ja edes jotenkin koiran näköisiä.

Taxmania Duracell, 1 v 3 vkoa
Paino 12,9 kg
Rinta 55 cm
Selkä 45 cm
Kaula 33,5 cm
Säkä 31 cm
Lanne 43 cm

Hakiavan Ganymedes, 2 v 7 kk
Paino 12,6 kg
Rinta 55 cm
Selkä 42 cm
Kaula 35 cm
Säkä 27,5 cm
Lanne 44 cm

Chesthill's Korona, 4 v 5 kk
Paino 11,4 kg
Rinta 54 cm
Selkä 40 cm
Kaula 35 cm
Säkä 29 cm
Lanne 42 cm

Mites teillä muilla voidaan?

Jimmy rappiolla

Tuo sitä kaljaa! Eihän tätä kestä selvin päin.

Jos rappio on sitä että rakastaa, ottaa hetkistä kii eikä tahdo tappaa. On mukavaa olla rappiolla, olla vaan, täysi nolla. Rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla. Antaudu sinäkin suosiolla taikka anna meidän olla!

Hassisen Kone - Rappiolla

Jasu juhli

Niin tosiaankin se Jasuhan täytti jo vuoden, vaikka onkin ihan kakara. Juhlapäivä sattui kiireiselle viikonlopulle joten Jasu sai lahjansa vasta viime sunnuntaina. Se sai viettää aamupäivän yksin emäntänsä kanssa.

Ensin käytiin agilityssä ja todettiin ohjaajan kanssa, että siitä leivotaan agikoira. Sen verran hienosti kaveri työskenteli. Mitään vaikeita asioitahan siltä ei voi vielä toivoa, mutta hei se pysyi kontaktissa täysin irti täysin aidattomalla kentällä! Jasun kanssa pystyn tutustumaan esteisiin itse rauhassa, sillä se istuu ja ihmettelee maailmaa samalla, kun minä ihmettelen radan etenemistä. Niinpä jatkossa sitten harrastan agia kahdella koiralla. Se tarkoittaa siis käytännössä sitä, että ensin tutustun esteisiin Jasun kanssa ja sitten Jimin kanssa käydään se vähän vauhdikkaammin läpi. Kuten ohjaaja sanoikin molemmat tekevät hyvin, mutta eri tyylillä. Jasu tekee kanssani ja innostuu uusista asioista. Jimi puolestaan on niin innoissaan, että joskus unohtaa emäntänsä. Lisäksi minulla itselläni pitäisi olla Jimin kanssa niin paljon enemmän vauhtia. En vieläkään pysy sen vauhdissä. Treenejä saisi seurata sellaiset ihmiset jotka epäilevät pääsekö mäykky mihinkään noilla jaloillaan :)

Treenailujen jälkeen käveltiin treenikentältä tien yli koiranäyttelyyn. Siis turistiksi. Käytiin katsomassa Elo-Kareliaan vääntäytynyttä porukkaa. Jasu tapasi sukulaisiaan ja muita koiruuksia. Itselläni oli tarkoitus saada hihamerkki koulutusliiviin, mutta myyntikojut olivat surkeita ja mitään hihamerkkejä ei löytynyt.

Olin kyllä helpottunut etten ollut osallisena näyttelyissä, jotenkin koko touhu rupesi inhottamaan. Kerrankin oli aikaa istua kehän reunalla ja kuunnella ympäröivää elämää. Onhan se hienoa nähdä koiria jotka esiintyvät, mutta hohhoijaa sitä säätöä siinä koiran ympärillä. Jasu olisi ollut kyllä valmis kehään käytöksensä puolesta. Harmi ettei siitä näyttelykoiraa sitten kuitenkaan tullut. Joka tapauksessa hirmuista hössötystä ja räpellystä niiden numerolappujen kanssa. Sitten lennosta vaihdetaan koiraa ja tiuskitaan sille joka koiran ottaa esille kopista. Sitten mennään kehään tekohymyssä. Koira revitään hihnassa pöytää kohti ja sitten, kun se jo seisoo siinä pöydällä niin räpelletään sitä numerolappua paikoilleen. Ja siinä vaiheessa jos koira ei hermostu esittäjän sähellyksestä vaan kestää tuomarin kopeloinnin samalla, täytyy koiralle nostaa hattua. Siis tämä oli yksi esimerkki ja mainittakoon, että esittäjä oli mies, joten se selittää jo paljon :) Kyllähän minäkin nykäisen koiriani ja möykkään välillä, mutta jotenkin tuo oli niin turhaa showta.

Ai niin ja vaikka oltiin kehän ulkopuolella saatiin lukuisia arvosteluja. Venäläiset ihastelivat Jasua ja kyselivät sen vanhemmista. Joku kehui sen päätä ja toinen kroppaa. Joku perhe puolestaan kysyi miten mäyräkoiran voi opettaa. En prassaillut tempuilla vaan temputin välillä koiraa luppoajalla tempuilla, istu, maahan, tassu ja kieppi. Siis ihan perusjutuilla. Kun kerroin meidän aloittaneen agilityn kysyttiin minulta miten se sen oppii. Vastasin omasta mielestäni aika kaiken kattavasti: hyvällä palkalla. Eihän mäykky tyhmä rotu ole. Kyllä se tekee, mutta ei ehkä ole kaikkein helpoin koulutettava, mutta kuka nyt täyttä palvelualttiutta tahtoo?! Ihan täysin positiivista palautetta ei kylläkään saatu. Katselin käyttöluokan mäykkyjä (2 kpl uroksia) ja totesin siinä Jasun kasvattajalle niiden olevan mielestäni liian laihoja. Siis ne olivat rimppakinttuja mielestäni. Tähän siinä vieressä oleva nainen tokaisi: Tuo oma koiras on läski! Ollaan tiedetty Jasun olevan pullero, mutta sehän on vielä kakara. Onneksi kasvattaja puolusti meitä, sillä itse en saanut sanaa suustani. Se tuli niin yllättäen. Harmi etten nähnyt tätin omia koiria, olisin päässyt sanomaan yhtä rakentavaa kritiikkiä. Me aina käskemme haukkuvaa koiraa, mutta entäs mitä pitäisi sanoa näille huuteleville ääliöille? Haistakoot pitkän p:n.

Jasu oli kyllä oikein ihanainen koira koko aamun ja alkavan iltapäivän. Se ei välittänyt mistään suuremmin ja kotiin marssikin aika väsynyt koira. Lahjaksi sitten jokainen sai vielä maistuvan luun ja Jasulle on ostettu uusi vinkulelu, joten sen kanssa agilityn pitäisi kiinnostaa. Kolme päiväähän tässä on ja sitten mennään treenaamaan tummien äijien kanssa. Nakit on jo ostettu ja emäntä odottaa jo ihan täpinöissään tulevia treenejä.

Tästä näet Elo-Karelian tulokset.

Synttärisankari Jasu

Jasu juhlii tänään 1 -vuotissyntymäpäiväänsä!