Synttärisankari Jimi

Riemulla ei ole rajaa, kun Jimi neljä vuotta täyttää!

Ps. Tasan vuosi sitten tarinoitiin, kuinka Jimistä tuli ensimmäinen Sheriffi.

Aurinko on täällä!

Ihanainen aurinko on ilahduttanut valollaan ja lämmöllään jo muutamina päivinä. Elämä tuntuu pitkän ja pimeän syksyn sekä karmivan pakkastalven jälkeen sittenkin voittavan. Olen aivan täpinöissäni kevään saapumisesta ja niin tuntuvat olevan koiratkin. Lenkkeilyt menevät haistellessa viestejä ja nautiskellassa siitä että voi ulkoilla ilman tassujen paleltumista.

Eilen käytiin reippailemassa jäällä sekä metsissä, reissussa menikin lähes kolme tuntia, mutta mikäs siitä, eihän valmiissa maailmassa kiirettä pidä olla. Tänään puolestamme otimme hieman kuvia, mallitkin tuntuivat nauttivan poseerauksista.

Aurinkoisia päiviä ja mukavaa alkavaa viikkoa!

Elävää ravintoa

Kokki! Tuus nyt kattomaan tänne! Tilauksessani on virhe!

Ruokapussista löytynyt yllätys pisti hieromaan unihiekkoja silmistä.

Reipas ja söpö kaveri päästettiin vapauteen, toivottavasti sai mahansa täyteen ja vei vielä kotiinkin ruokaa.

Olemme säilyttäneet koko talven koiruuksien ruokia kuistilla. Pakkaset ovat olleet mitä mainioimmat varasto- ja pölypunkkien torjuntaan. "Valitettavasti" pakkaset taitavat pikku hiljaa loppua ja elämä alkaa normalisoitua. Tämä tarkoittaa myös sitä että ruokavarastot täytyy syödä minimiin ja yrittää mahduttaa ne kaikki kaappipakastimeen. Lauha sää on saanutkin luonnon heräämään ja tänään Jonen nappulavarastosta löytyi pieni suloinen nappisilmä. Osasin jotenkin tänä aamuna odottaa yllätystä ja laitoin kuistille jopa valot mennessäni hakemaan nappuloita. Jonen nappuloiden joukosta kuului pientä rapinaa ja kurkatessani näin pienen ja vikkelän hiiren. Onneksi pussissa oli enää pohjallinen jäljellä, sillä en uskalla syöttää noita nappuloita enää hiirulaisen vierailun jälkeen. Jone varmaan saisi jonkun todella kurjan reaktion, se on tässä taas yrittänyt oireilla. Pesin kaikki matot ja tekstiilit joiden kanssa koirat ovat tekemisissä sekä syynäsin imurin & rätin kanssa tarkasti viikkosiivouksen, kutina on tällä hetkellä hellittänyt. Tosiaankin tuo hiirulainen yllätti aamulla, mutta ei ollenkaan negatiivisesti. Tuli niin elävästi mieleen oma hiiri joka minulla oli pienenä, Takku oli aivan samaa näköä. Kävikin mielessä hakisinko varastosta tyhjäksi jääneen hamsterin häkin ja ottaisin itselleni uuden lemmikin. Päätin olla armollinen ja päästää kaverin juoksemaan omaan pesäänsä, oman perheensä pariin. Toivottavasti se älysi ottaa mukaan evästä koko suvulle. Kuistimme alla asuu varmaan useampikin hiiri. Kesällä kuulimme sieltä vikinää (jota vanhemmat koiramme eivät olleet huomaavinaankaan) ja Jasu kantoi suussaan kuolleen hiiren pari kuukautta sitten. Eli tämä tarjoiltu ateria olkoon pientä korvausta siitä, että pieni hiirulainen oli saattanut menettää toverinsa Jasumme toimesta. Kyllä, meidän koirista ei taida tulla ajavia metsätyskoiria :)