Herra Multatassu

Kylläpäs on mennyt aika mukavasti touhutessa. Lenkit ovat olleet ehkä tavallista lyhyempiä, mutta olenkin saanut aivan toisenlaista väsytystä. Pihallamme on ollut jo muutaman päivän aikamoinen multaurakka. Olen auttanut sen minkä olen etukäpälilläni pystynyt, eli paljon. Joskus on tullut palautetta, että patsastelen edessä jne, mutta kyllä työnjälkeäkin on kehuttu. Olen vallannut yhden 16 kuution multakasan johon olen kaivellut omia yksittäisiä luolia. Toivoisin kovasti kyseisen kasan jäävän pihallemme, jotta voisin myös jatkossa toteuttaa itseäni.

Minut on ilmoitettu myös ensimmäisiin MEJÄ-kokeisiin. 8.6. olen siis osallisena Nurmeksen kokeissa, siis jos mahdun mukaan. Sitä odotellessa minun täytyisi varmaan harjoitella. Yhden jäljen olen tänä kesänä suorittanut, mutta harjoittelu ei liene pahitteeksi kenellekään. Veikkaan, että mennään kokeilumielellä ja katsotaan sitten löytyykö minusta sitä potentiaalia. Kotiväki tietenkin toivoo parasta, mutta taas toisaalta he ovat sitä mieltä, ettei mitään kannata ottaa liian vakavasti. Ja luultavasti Ellu ottaa kisan myös oman oppimisensa kannalta, hän nimittäin oppii tekemään oikean jäljen ja samalla reissulla minä pääsen testaamaan kykyjäni, sekä moikkaamaan äitiäni ja tätiäni.

Tänään olin mäyräkoira-kävelyllä, jossa oli taas tuttuja, mutta enhän minä sinne ole ikinä seurustelemaan mennyt. Joskus siellä on kyllä ollut kivoja ja mukavia tyttöjä, silmänilona. Minulle tärkeämpää on yrittää saavuttaa ykkössija jonossa kävelyssä, ei niinkään nauttia seurasta tai maisemista. Ennen kävelyä osallistuin myös näyttelyharjoituksiin. Nätisti sipsuttelu ei sujunut, mutta seisominen kylläkin. Sitä himskatin seisomistahan tässä onkin jauhettu jo muutama viikko, ja kai se jo tuottaa tulosta, sillä sain kehuja. Olemme myös liittyneet Mäyräkoiraliittoon, Ellu luki mielenkiinnolla tuoreimmat lehdet jotka postimies meille toi. Niissä oli kuulemma hyviä juttuja, ja minun sukulaisiakin löytyi lehdestä. Isäni on täytynyt olla hieno mies, harmi etten voi enää tutustua häneen.

Minun täytyy lopetella nyt, jotta pääsen käymään ilta-kierroksella, ja nauttimaan makoisia uniani.

PS. Meidän ulko-ovella on tällä kertaa tämmöinen kuva. Huom. kuvaa ei ole manipuloitu vaan näytän tuolta aina piehtaroidessani sängylläni tonnikala-aterian jälkeen.

Mäyräkoirasta on moneksi

Kuten jo Suomen Mäyräkoiraliitto on tajunnut, mäyräkoirasta on moneksi, täytyy Ellunkin yhtyä kohta tuohon lauseeseen. Kävin nimittäin näyttäytymässä 1.5. ensimmäisessä Match Show'ssani. Se meni kuulemma nappiin ottaen huomioon olosuhteet, ihmisvilinä, helle, puuduttava odottaminen...Olin juniori-ryhmässä, jossa sain parivertailussa punaisen nauhan, eli olin vastustajaani parempi. Valitettavasti ryhmän vertailussa en sitten pärjännytkään, minulta loppui kaikki mielenkiinto, ja janokin oli jo kova, sekä väsytti. Kokemuksena kylläkin tuo oli ihan mukava. Keskiviikkona olisi uusi Match Show, mutta luultavasti sinne en pääse. Pitäisi kuulemma opetella seisomaan kunnolla, mutta eihän se ole temppu eikä mikään...Tosin taitaa emäntääni jo kohta vaivata tuo viherpeukaloisuus, ja halu ryhtyä suunnittelemaan uutta pihaamme.

Kävin myös suorittamassa kauden ´08 ensimmäisen jälkeni. Emäntäni teki sen edellisenä iltana metsään, kyllähän minä haistoin sen jo käsistä. Sitten seuraavana aamuna pääsin itse etsimään jäljen. Hyvin minä sen paikallistin, ja aika hyvin pääsin sen jäljillekin. Muutamassa vaiheessa Ellu oli jo toppuuttelemassa, että menisin muka väärään suuntaan. Onneksi hän tajusi katsoa merkkaamaansa puuta, ja sain tietenkin kehuja sillä olin oikeilla jäljillä kokoajan. Jäljen päässä ”palkintona” oli vain verinen sieni, jonka otin hampaisiini ja tainnutin sitä vähän. Täytyihän sen olotila tarkistaa. Sitten tehtiin sama reitti uudelleen nuuskittaen, jonka jälkeen olinkin valmis lähtemään aamulenkille, ja tarkastelemaan jänöjen jälkiä.

Tänään olemme ottaneet aurinkoa, ja minä olen kaivellut omaa puuhanurkkaani, välillä maistellen maaperää. Voi kunpa löytyisi joskus jotain arvokastakin, vaikkapa kultaa. Uutteraan olen kyllä pihaa kaivanut, mutta vielä ei ole sattunut kultasuoni kohdalleen, juuria ja isompia kiviä kylläkin on löytynyt.

Uutena opeteltavana asiana (seisomisen lisäksi) on kuulemma korvasienen hajun tunnistus. Nyt minulla on kuivamassa oma sieni, jonka haju minun olisi tarkoitus opetella. Sitten mennään keräämään ne korin kanssa, ja minun roolini olisi tietenkin paikallistaa sienet. Voi olla, ettei haju painu mieleeni tämän sienestyskauden aikana, mutta tapahtuuhan niitä ihmeitäkin, ja mäyräkoirasta on moneksi...

Bloggailen taas parhaani mukaan, sen minkä kotiaskareiltani kerkiän. Muistakaahan ystäväiset nauttia auringosta, muttei liikaa, kukapa sitä rusina tahtoisi olla!