Kaverukset

"Koira avaa lapselle oven maailmaan, johon kuuluu paljon rakkautta, uskollisuutta, toveruutta sekä hännänheilautuksen verran enemmän seikkailua. Perheeseen tunnesitein kiinnitettynä koira on kuitenkin vapaa estoitta suomaan omaa kumppanuuttaan jokaiselle, joka on halukas tähän kumppanuuteen sitoutumaan".
(Unhola 1993: 57)

Kuvat 9.9.

Älä häiritse syövää tai nukkuvaa koiraa

Äitini opetti minulle kaksi asiaa koiriin liittyen. Ne opit piirtyivät pienen Ellun muistiin hyvin. Nyt ne samat opit pitäisi siirtää sukupolvelta toiselle. 

Ne ovat: 

1) Älä häiritse koiraa joka syö

 2) Älä häiritse nukkuvaa koiraa

Sehän kuulostaa helpolta, mutta entäs perheessä jossa on kolme koiraa ja eläväinen sekä konttaava lapsi?! Olen saanut muutaman kerran Even onnistuneesti pois ihan käskyllä herrojen sängystä. Usein hänet on sieltä haettu pois, kohta haettu uudelleen pois ja vielä muutaman kerran haettu pois. Siinä vaiheessa nukkuva koira on jo häiriintynyt ja lähtenyt toiseen sänkyyn. Siellä suunnalla jatkuu sitten sama ralli. 

Ruoka-aika on myös kimurantti. Herrat ovat aika avoimia ruokansa suhteen, mutta eihän sitä koskaan edes tuntemastaan perheenjäsenestä tiedä. Koira on kuitenkin eläin ja sillekin saattaa osua huono hetki. Eve on napattu syliin siksi aikaa, kun herrat syövät. Se on kuitenkin kaikkein helpoin tapa, eikä maksa mitään. Siinä ei myöskään ole varaa  jälkiviisastelulle. Toisinhan on siinä tapauksessa, jossa koira on sitten onnistuneesti napannut sormesta. Muutaman kerran tässä perheemme arjessa Eve, tuo pikku assari, on kerinnyt ihmettelemään herrojen ruokaa. Siinä on ollut kädet täynnä puuroa ja raakaa jauhelihaa. Enkä yhtään epäile josko sitä olisi hiukan ollut suussakin. Mutta siis näillä mennään. Yhtään lasten kasvatukseen liittyvää kirjaa en ole lukenut, ammennan tietoni noista koirakirjoista. Luultavasti se on ihan sama kasvattaako koiranpentua vai ihmispentua. Ainakin kieltää saat sen 15 kertaa samasta asiasta... eikä sittenkään mene perille :)

Lumessa kahlaten

Se on varmaan joka vuosi ilmoitettava tämä sama asia. Meillä herättiin tänä aamuna täysin keskelle talvea.!Talvi tuli tietenkin, kuten aina, täysin yllätyksenä. Autoissa kesärenkaat, ikkunat pesemättä, piha haravoimatta. Kieltämättä ensimmäinen ajatus valkeasta maasta ei ollut ilo, mutta hetken asiaa pohtiessani olinkin jo valmis saapuneeseen loskaan. Herrat pissille ja iloa ei ollut näkyvillä. Ainoastaan Jasu näytti tyytyväiseltä, kaksi muuta tahtoivat tavallista nopeammin sisälle. Ja voin kertoa, että se on nopeata toimintaa. Varmaan aamupissit tehtiin kivijalkaa vasten, kuten kovimmilla pakkasilla. Kyllä, onhan tämä nollakeli ja -37 astetta ihan verrattavissa toisiinsa. Mäyräkoirahan sen parhaiten tietää. 

Aamulenkki ajateltiin toteuttaa niin, että pieni assistentti pääsee myös talven makuun. Kuitenkin kesken kerrospukeutumisen tuli uni. Siispä jäi neidiltä kaikki se valkeus näkemättä. Lenkillä sentään Jone oli jo herännyt paremmalla tuulella päivään ja hyppi välillä ojassa ja kahlasi siellä lumisohjossa. Jimi oli lenkillä niin vastentahtoisesti kuin vain olla voi. Jasulla ei asiaan mielipidettä ollut, eihän sillä yleensäkään ole. Se vaan yrittää pysyä poissa konflikteista ja miellyttää muita, mäyräkoiramaisesti. 

Mukavaa viikonloppua!

Lenkillä 6.10.

Lenkillä 18.10.