Kesällä uidaan!

Tänä kesänä eräs suurimmista elementeistä on vesi. Jos sitä ei tule kaatamalla taivaalta niin sitten siinä käydään uinnin merkeissä kastautumassa. Jasusta olen toivonut sorsastavaa koiraa ja samalla Jonestakin olen mielinyt sellaista. Jonen tulevaisuus on niin avoinna tuon harmittavan oireilevan ihon takia, mutta mikäli se uinnin kestää niin toki kaveri saa uida.

Lelu ja sen noutaja

Ostimme eräällä reissullamme M&M:n uuden vesilelun, merkiltään Chomper. Viime kesänä ostettu kului loppuun eikä enää pysynyt pinnalla. Siispä ostimme suhteellisen jämäkän lelun tälle kesälle. Tässä hiukan esimakua Jasun noutotreeneistä. Tuossa lelun tuomisessa on meillä vielä paljon parannettavaa, mutta perusteet näyttävät olevan hallussa. Toinen video sitten onkin Jasusta joka riiviöityy aina kastuttuaan. Yleensä Jone on se raukka joka joutuu kärsimään tästä riiviöstä, eikä se vaan saa ikinä sanottua penskalle vastaan.





Riiviö tai ei, osaa se olla suloinenkin.

Uhreja matkan varrella



Olemme tänä kesänä törmänneet uuteen harmittavaan ilmiöön, nimittäin lenkkipoluiltamme on löytynyt kuolleita siilejä. En ymmärrä kuka tai mikä näitä on tappanut tai kuka edes toivoo siilin kuolemaa?! Joka tapauksessa ne ovat löytyneet pyörätieltä joka viittaisi siihen, että murhaaja olisi ihminen. Toisaalta verinen nenä puolestaan viittaisi, että murhaaja olisi jokin eläin. Tähän naapurustoon on muuttanut lähiaikoina kissoja ja syytämmekin niitä nyt tästä harmillisesta ilmiöstä. Ei tämä kivaa ole, mutta me olemme viettäneet kaikkien uhrien äärellä hiljaisen hetken.

Kentällä käytiin

Muikeat ilmeet johtuvat siitä että pojat katselevat lokkeja...

Kävimme jälleen tänään Jimin kanssa agilitytreeneissä. Treeniaika on hienosti sunnuntaina joko 8-9.30 tai 9.30-11, olemme vielä kerran tuossa myöhemmässä ryhmässä ja sitten jälleen siirtyy treenaus aikaisemmaksi. Ei voi kuitenkaan valittaa, sillä porukka on mukava ja treenaus rentoa. Hinnaksi koko kesälle tuli noin 9 euroa, eli ei todellakaan paha. Tuohon hintaanhan joissain paikoissa ei saa edes tunnin treenausta.

Harjoittelimme hyppyjä 90 ja 180 asteen kulmissa. Oma ohjaukseni on vieläkin todella haparoivaa ja niinpä Jimiä vähän jarruttaakin emäntä. Kokeneemmalla ohjaajalla koirasta voisi tullakin agikenttien maisteri, ainakin mäyräkoiraksi. Yllättävän nopea se kyllä on ja pysyy hienosti kontaktissa. Siis verraten siihen ettei kentällä ole mitään aitausta ja siellä lentää lokkeja sekä juoksee pupuja. Lisäksi kaikki muut koirat ovat aika lähellä omilla pisteillään, kun yksi suorittaa ratapätkää.

Hypyt ovat Jimille tuttuja juttuja ja niiden lisäksi olikin A-este. Se on ehdottomasti parhain. Jimi oli tänäänkin kiipeämässä sinne ihan takajalat innosta täristen ja käskystä se olikin jo siellä harjanteellä. Alastulossa täytyykin näköjään olla tarkkana ettei se roiskauta ohi kontaktialueen, kuten tänään kävi kerran. Sekin oli oma virhe, mitäs pidin kättä liian ylhäällä. Täytyy huomioida niin monta asiaa jo muutenkin ja sitten vielä erikseen, kun koira on matala.

Ennen Jimin treeniä harjoittelin tyhjällä kentällä Jasun kanssa. Jasu osaa myös odottaa hypyn takana vuoroaan sekä hypätä sen käskystä. Tosin sen työmotivaatio on ajoittaista, joten sitä ei voi viedä vielä treeneihin koko ajaksi. Lisäksi kokeilimme Jasun kanssa keinua. Se on monella epämiellyttävä este, mutta ei Jasulle. Hiljensin kylläkin keinahdusta hiukan, mutta olisin voinut hiljentää sitä enemmänkin sillä se oli Jasun toinen kerta kun tutustui esteeseen. Ehkä Jasukin tykkää vauhdista ja vaarallisista tilanteista ;)

Jonen kanssa puolestaan otettiin hiukan hiljaisuus treeniä kentän perillä. Sehän on sellainen haukkuja, kun vaan näkee vieraita koiria, mutta aika nätisti se hiljeni. Meni jopa maahan, istui sekä teki seuraamista, vaikka vieressä olikin ryhmä vieraita koiria. Intoa työskentelyyn olisi ja harmittaakin suuresti ettei se kestä häiriötä. Mutta eihän kaikkien tarvitse olla samasta puusta ja onhan minulla jo kaksi koiraa jotka toimivat häiriössäkin. Tosin Jone on rauhoittunut lääkityksen ollessa kohdallaan. Tottakai se on tyytyväinen kun ei kutise koko aikaa tai kävely ei koske.

Aamulenkki tehtiinkin sitten kaupungilla hiostavassa säässä ja nyt olisi tarkoitus käydä iltalenkillä kotinurkilla. Olemme saaneet nauttia sateista parina päivänä ja kieltämättä olemme nauttineet luvallisesta laiskottelusta. Ulkohommat on unohdettu ja lenkit lyhennetty, mutta silti porukka näyttää olevan todella tyytyväistä. Pääasia että pari viikkoa sitten kylvetty nurmi saa vettä ja pääsee pian loistoonsa.

Mukavaa hiipuvaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Haaste

Saimme yllätykseksemme Maurilta ja Roopelta haasteen. Tietenkin otimme haasteen vastaan. Ja haastehan meni näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Siispä kuvia pursuava kovalevy auki ja sieltä neljäs kansio. Yllättäen kansio kuului Jonelle ja sieltäpä löytyikin aika mainio kuva.


Selitystä ehkä tähän tosiaankin kaivataan :) Olen varmaan teksteissäni kertonut ettei meidän Jone juuri välitä vieraista ihmisistä eikä lapsista. Se siis pelkää todella paljon lapsia, tosin pientä parantumista on tapahtunut alkaneen kesän aikana. Kaverini muutti perheineen naapuriimme ja olemme sitten pieninä annoksina tutustuneet 2,5-vuotiaan Veikan kanssa. Ennen syvenpää tutustumista Veikkaan kuitenkin otimme teoriaa lapsen hoidosta. Eli kantelin varastosta löytynyttä nukkea sylissäni sekä kuljettelin sitä jalkoni päällä, ikään kuin Amanda (rakas nukkeni lapsuudesta) olisi liikkunut. Junttasin sitten Amandan istumaan sohvalle ja lähdin nurkan taakse seuraamaan tilannetta... hetken päästä Jone kiskaisi nuken leikkeihinsä näinhän siltä oli pikaisesti pää irti. Se siitä teoriasta sitten, täytyy toivoa ettei kohtaamiset lasten kanssa mene yhtä raivokkaasti.

Haastamme mukaan selittämään omaa neljättä kuvaansa seuraavat bloggaajat:
Careliaanin otukset, Brutus ja Hippu, Thö Myyräkoirat sekä Joenpenkan kennelin

Jone ja sen iho

Blogin päivittely on jäänyt vähemmälle, koska aika ei ole riittänyt. Isäntäväki on tehnyt pihatöitä ja hommannut talvea varten polttopuita. Tekemättömiä asioita on vielä vaikka kuin, enkä jaksa edes luetella niitä. Tarkoitus ei siis ollut mageilla noilla mejä-kokeiden tuloksilla viikko tolkulla, eikä unohtaa teitä seuraamiemme blogien kirjoittajia, viikonloppuna olisi tarkoitus lukea kaikkien kirjoitukset :)

Niin no palataan nyt vielä vähän siihen hienoon viikonloppuun jolloin Jone toi mejässä hyvän tuloksen. Jonen eteneminenhän oli tavallista hitaampaa ja epäilin koiran tassuissa olevan jotain ongelmapesäkettä. Saimme seuraavalle viikolle ajan eläinlääkärille ja teipillä otettu näyte paljasti tassuissa olevan hiivaa. Eli viime kesäinen ongelma oli palannut, vaikka koira ei ollutkaan uinut.

Oikea kainalo ja jalka yritetään pitää "näinkin hyvänä" kesän ajan ja toivotaan ettei vasemmasta lähde karvat.

Joku on nuuskutellut ulkona siitepölyjä...tietenkin allergisin koira on keltaisin.

Käynnillä meille pamahti kesän mittainen sairasloma ja määräykset: Prednisolinia 5 mg/pvä koko kesän ajan. Hiivatulehdukseen Sporanox 10 ml/pvä neljän viikon ajan (ainakin). Ihon puhdistus Betadinella ja siihen sitten vielä Canofite vet -korvatippoja, luultavasti noilla mennään koko kesä ja syksy. Eli kortisonia tulee nyt sitten suun kautta sekä ulkoisesti iholle. Eihän tälle mitään mahda, nyt koira pitää vaan saada selviämään kesästä suurimmatta oireitta. Unohdetaan tulokset tältä kesältä ja toivotaan syksyllä aloitettavan siedätyshoidon tuovan tulosta seuraavalle kesälle. Siitepölykausi on parhaillaan käynnissä ja sitä tuntuu olevan aivan mahdottomasti. Lenkin jälkeen saa puhdistaa koirien nenät, sillä ne ovat värjäytyneet keltaiseksi. Pieni sade piristäisi ja puhdistaisi kunnolla, mutta eipä sitä taida tulla, ei edes ukkosen kanssa.

Oikein mukavia ja helteisiä päiviä teille kamut!