Lehdet putoilevat keltaisen eri sävyissä ja aamulenkit taittuvat kirpeässä säässä Höytiäistä katsellen. Kesä näyttää olevan ohitse, tai ainakin sato on kerätty. Monia sieniä on tullut etsittyä sekä maistettua mustikkaa ja puolukkaa vuoronperään. Viime päivät aurinko on vielä lämmittänyt niin mieltä kuin kroppaakin, eli kesän rippeet ovat vielä onneksi tallella.Emäntäni on ostanut uusia kankaita omellakseen uuden syksyvaatteen minulle. Yritän keksiä kuitenkin kaikenlaista jekkua ettei puvun ompelu edes pääsisi alkamaan. Varsinkin sovitus on kamalaa. Mielestäni minulle riittää se sama puku jota viime talvena käytin, mutta emäntäni taitaa olla tuolla alalla perfektionisti ja haluaa tehdä uuden vieläkin toimivamman puvun. Joutavalla jotakin, sanon minä.
Mitään kummoista ei ole touhuttu sitten viime kirjoituksen. On tullut lenkkeiltyä pitkiä lenkkejä nauttien syksystä ja sen tuomasta väriloistosta sekä vastatuulesta. Pihallamme on harjoiteltu perustottelevaisuutta, ja sisällä on opeteltu muutamia uusia temppuja, kuten kieppiä ja pallon tökkäystä. Seuraavat luolaharkat lähestyvät (alkavat viikolla 41), ja minä sekä emäntäni ollaan melkoisissa täpinöissämme täällä. Se on sellainen äijä -harrastus, josta tietenkin tykätään. Viime kerrasta on kyllä jo aikaa, joten voi mennä homma aluksi harjoitteluksi. Tosin täällä maaseudulla asuessa vietit ovat hereillä koko ajan, kotipihalla juoksee rusakot ja jänikset sen minkä kerkeää. Lisäksi oravat hyppivät lähimetsissä, hirvi kulkee talon kupeesta, ja myyrä on vallannut takapihan, ja sisätiloissakin asustaa hamsteri. Tosin taidan vähän ujostella tuota meidän hamsteria, sillä se on niin villi, yhtenä iltana jopa ajoi minut pois omasta sängystäni. En ole tainnut kertoakaan, että tuo Wilma -hamsterimme katosi yhtenä yönä. Se oli saanut häkkinsä auki jollain keinoin ja häipynyt. Minun tehtäväksi jätettiin sen etsiminen, mutta oikeasti en tehnyt mitään sen eteen, lähinnä toivoin ettei sitä löytyisikään että saisin olla yksinoikeutetusti perheen ainut silmänilo. Valitettavasti kuitenkin Wilma löytyi vuorokauden etsimisen jälkeen elävänä, ja sen jälkeen se on ollut oikein ilkeä, varsinkin minulle.
Tuo kuva tässä tekstissä on otettu yhdeltä automatkalta. Yleensä istun kiltisti takapenkillä omassa kopissani, mutta tuolla kerralla jotenkin tuli paniikki ja tahdoin päästä ulos kopistani. Ulvoin kuin susi, aivan kuten kuullessani jäätelöauton tunnusmelodian. Niinpä pääsin hetkeksi nauttimaan aitiopaikalta maisemia ja tarkkailemaan liikennettä. Vitsi miten hyvät näkymät siitä olivatkin, näin koko kaupungin vilskeen. Tosin tuo järjestely ei saanut kannatusta tulevaisuutta ajatellen, tökin märällä nenälläni jokaisen paikan johon kerkisin ja ylsin. Tässä yhtenä päivänä kesken varastomme siivouksen sain myös samankaltaisen paniikkikohtauksen. Se luultavammin johtui vieressäni kaatuneista polkupyöristä, mutta kyllä se säikäytti minut. Tärisin ja tutisin, ja isäntäväkikin alkoi olemaan jo huolissaan, sillä he eivät olleet nähneet minua ikinä sellaisena. Kuljettivat minua sylissä, paijasivat ja tekivät mitä vain, ja minä vain istuin täristen allapäin, kulmakarvat kurtussa. Menin sitten sisälle rauhoittumaan, mutta koko illan olin hyvin järkyttynyt, seuraavana päivänä sentään olin jo normaali iloinen ja touhukas Jimi.
Kuvan lisäksi haluan piristää teitä lukijoita myös videolla. Touhujani on kuvattu pitkin kesää ja osasta on tullutkin hyvää materiaalia. Kuvissa tunnelma yleensä näyttää niin seesteiseltä, joten tässä on vastapainoksi taas vähän liikettä. Moni on ihmetellyt valtaisia muskeleita, ja tässäpä teille onkin vähän vastausta; kroppani olen rakentanut hyvällä proteiinipitoisella ravinnolla, sekä monipuolisella liikunnalla, kuten kaivamisella. Kaivauskohta tuli vain eteeni kesken lenkkeilyn, siinä ei ollut mitään erikoista, mutta ei sitä aina mäyräkoiralle tarvitse ollakaan. Hetken kaivamisen jälkeen kuopasta tuli niin hieno, että jokainen varmasti huomaa tuon "kompastuskuopan" keskellä luontopolkua, toivottavasti kenellekään ei käy pahasti.
Mukavaa syksyä ja nauttikaa auringon, takan ja toistenne tuomasta lämmöstä!
