Joulu oli ja meni, eikä kinkkua ole vielä maistettu kunnolla. Kerroin ennen joulua blogissani kuinka maha on vähän jännityksestä sekaisin. Saattoihan se olla jännitystäkin, mutta oli siinä takana myös suolistotulehdus. Sunnuntaina kärsin jo ripulista, ja samana iltana oksensin useasti.
Maanantaina aamulenkillä hyppelin ja touhusin normaalisti, mutta ruoka ei maistunut. Sitten kun isäntäväki tuli töistä kotiin, oli näky järkytys. Oksennuskasoja löytyi 12 erillistä, ympäri asuntoa. Minä olin jo siinä vaiheessa lähes tiedottomassa tilassa, ja tärisin vain. Ulkona kauhoin suuhuni lunta, sillä nestehukka oli jo päässyt valloilleen, mutta edes vesi ei pysynyt sisällä. Jano oli kauhea, mutta edes pieninä määrinä juotu neste ei pysynyt sisälläni. Oksensin kaiken heti pois. Emäntäni soitti kahteen otteeseen eläinlääkäriin, mutta sieltä todettiin, että katsotaan muuttuuko oloni tiistai-aamuun mennessä.
No muuttuihan se, olin vielä huonommassa kunnossa. Kun isäntäväki oli töihin lähdössä, luulin jääväni kotiin, mutta minäpä pääsinkin mukaan. Ajoimme kaupunkiin ja Ellu soitti taas muutamaan eläinlääkäriin, ja kuulosti siltä ettei se antanut paljon vaihtoehtoja vastaanottoapulaiselle. Minä tärisin ja tutisin, enkä välittänyt mistään, tahdoin vain nukkua, sillä en jaksanut kävelläkään enää. Sitten jatkettiin matkaa; minä, Ellu sekä Tuula-mummoni, joka lähti lähinnä emäntäni tueksi, mutta myös minun seurakseni. Ajoimme eläinlääkäri Kivuttomalle, siinä vaiheessa tormistuin. Tuo oli se paikka jossa olin saanut rokutukset, ja jossa oli aina niin mukavia ihmisiä.
Kivuttomalla pääsimme yhteen hoitohuoneista, ja sitten alettiinkin pähkäillä mikä minua vaivaa ja mitkä tutkimukset minulle tehtäisiin. Olin hoidettavana reilut kolme tuntia, ja tuona aikana kummitätini Kikka saapui myös rapsuttelemaan minua. Minusta otettiin verikokeet, röntgenkuvat ja sitten sain lääkkeitä pistoksina, sekä nesteytystä niskanahkaan. Niskassani oli kaksi isoa nestepattia, jotka tasoittuivat muutaman tunnin aikana. Olin todella kiltisti eläinlääkärissä, en pistänyt vastaan vaan otin kaiken hoidon vastaan, ja kaiken minä tunnuin saavankin. Minulle on otettu kaikenkattava vakuutus, joten se varmaan korvaa aika hyvin tuon eläinlääkärissä käynnin, tosin tuon hoidon olisin saanut, vaikkei vakuutusta olisi ollutkaan. Lääkäristä päästyäni vietin iltapäivän mummoni hoidettavana, hän on oikea sairaanhoitaja, emäntäni lähti nimittäin vielä iltapäiväksi töihin.
Siitä se olo pikkuhiljaa rupesi kohenemaan. Söin keitettyä riisiä ja karjalanpaistilientä piimän kera. Vieläkin syön pienempiä annoksia, ja antibioottikuuri jatkuu vielä neljä päivää. Kipulääkkeistä ja oksennuksen-esto lääkityksestä luovuin jo. Lenkillä en ole kyllä vielä kunnolla käynyt. Eilen oltiin tunti ulkona, mutta sitten väsyttikin koko illan. Sisukkaana kyllä jaksaisin touhuta, vaikka millä mitalla, mutta emäntäni ei anna vielä rehkiä, ettei tule mitään jälkitautia.
Huolestutin kyllä sairastumisellani koko perhettä, kukaan ei uskaltanut ajatella joulun suunnitelmia pidemmälle, eikä joulunviettoa. Minä ja terveyteni olivat tärkeintä kaikille. Jouluaattona olikin iloinen yllätys, kun jaksoin olla jo vieraita vastassa, luultavasti se oli koko perheelle parhain joululahja. Jaksoin olla illankin hereillä ja touhuissa mukana, minä muuten sain eniten paketteja. Harmillisesti melkein jokainen lahja sisälsi ruokaa, mutta kaikki on kaapissani tallessa odottamassa kun saan taas syödä herkkuja.
Varmaa syytä suolistotulehdukseen ei löytynyt, mutta se voi olla, että olen syönyt tuolta tienvarrelta jotain sopimatonta. Me mäyräkoirat kun olemme erittäin persoja laittamaan suuhumme kaikkea, ei niin sopivaakin. Emäntäni epäili myös koiransuklaasta saatua yliannostusta. Mehän leikattiin silloin sunnuntaina, ennen sairastelun alkamista, kynteni. Palkaksi saan jokaisesta kynnestä koiralle tarkoitettua suklaata. No tällä kertaa annoin leikata kaikki kynnet nätisti, koska suklaa oli niin maistuvaa. Suklaan määrä oli siis iso, 18 suklaanappia nopeasti nautittuna, ja pussissa lukee kahdeksan nappia päivässä (luettin vasta syötyämme napit). Eläinlääkäri kuitenkin vapautti Ellun syyllisyyden tunteesta, ja sanoi ettei hän epäile tulehduksen syyksi tuota. Tuo lause siis pelasti suklaan syömiseni myös jatkossa, mutta luultavasti kynnenleikkauksessa siirrytään kuitenkin käyttämään jotain muuta palkkiota, ainakin silloin kun annan leikata kaikki kynteni. Nyt ajan kanssa sekin hoitotoimenpide onnistuu ihan hyvin. Pakollisista operaatioista hampaiden pesu on parasta. Se tahna on niin namia.
Tästä on nyt hyvä jatkaa uutta vuotta ja uusia touhuja kohti. Kiitos vielä kaikille joulun toivotuksista, sekä avusta, että myötätunnosta kipeimpinä päivinäni.
Oikein rauhaisaa vuoden 2009 odotusta kaikille!
Maanantaina aamulenkillä hyppelin ja touhusin normaalisti, mutta ruoka ei maistunut. Sitten kun isäntäväki tuli töistä kotiin, oli näky järkytys. Oksennuskasoja löytyi 12 erillistä, ympäri asuntoa. Minä olin jo siinä vaiheessa lähes tiedottomassa tilassa, ja tärisin vain. Ulkona kauhoin suuhuni lunta, sillä nestehukka oli jo päässyt valloilleen, mutta edes vesi ei pysynyt sisällä. Jano oli kauhea, mutta edes pieninä määrinä juotu neste ei pysynyt sisälläni. Oksensin kaiken heti pois. Emäntäni soitti kahteen otteeseen eläinlääkäriin, mutta sieltä todettiin, että katsotaan muuttuuko oloni tiistai-aamuun mennessä.
No muuttuihan se, olin vielä huonommassa kunnossa. Kun isäntäväki oli töihin lähdössä, luulin jääväni kotiin, mutta minäpä pääsinkin mukaan. Ajoimme kaupunkiin ja Ellu soitti taas muutamaan eläinlääkäriin, ja kuulosti siltä ettei se antanut paljon vaihtoehtoja vastaanottoapulaiselle. Minä tärisin ja tutisin, enkä välittänyt mistään, tahdoin vain nukkua, sillä en jaksanut kävelläkään enää. Sitten jatkettiin matkaa; minä, Ellu sekä Tuula-mummoni, joka lähti lähinnä emäntäni tueksi, mutta myös minun seurakseni. Ajoimme eläinlääkäri Kivuttomalle, siinä vaiheessa tormistuin. Tuo oli se paikka jossa olin saanut rokutukset, ja jossa oli aina niin mukavia ihmisiä.
Kivuttomalla pääsimme yhteen hoitohuoneista, ja sitten alettiinkin pähkäillä mikä minua vaivaa ja mitkä tutkimukset minulle tehtäisiin. Olin hoidettavana reilut kolme tuntia, ja tuona aikana kummitätini Kikka saapui myös rapsuttelemaan minua. Minusta otettiin verikokeet, röntgenkuvat ja sitten sain lääkkeitä pistoksina, sekä nesteytystä niskanahkaan. Niskassani oli kaksi isoa nestepattia, jotka tasoittuivat muutaman tunnin aikana. Olin todella kiltisti eläinlääkärissä, en pistänyt vastaan vaan otin kaiken hoidon vastaan, ja kaiken minä tunnuin saavankin. Minulle on otettu kaikenkattava vakuutus, joten se varmaan korvaa aika hyvin tuon eläinlääkärissä käynnin, tosin tuon hoidon olisin saanut, vaikkei vakuutusta olisi ollutkaan. Lääkäristä päästyäni vietin iltapäivän mummoni hoidettavana, hän on oikea sairaanhoitaja, emäntäni lähti nimittäin vielä iltapäiväksi töihin.
Siitä se olo pikkuhiljaa rupesi kohenemaan. Söin keitettyä riisiä ja karjalanpaistilientä piimän kera. Vieläkin syön pienempiä annoksia, ja antibioottikuuri jatkuu vielä neljä päivää. Kipulääkkeistä ja oksennuksen-esto lääkityksestä luovuin jo. Lenkillä en ole kyllä vielä kunnolla käynyt. Eilen oltiin tunti ulkona, mutta sitten väsyttikin koko illan. Sisukkaana kyllä jaksaisin touhuta, vaikka millä mitalla, mutta emäntäni ei anna vielä rehkiä, ettei tule mitään jälkitautia.
Huolestutin kyllä sairastumisellani koko perhettä, kukaan ei uskaltanut ajatella joulun suunnitelmia pidemmälle, eikä joulunviettoa. Minä ja terveyteni olivat tärkeintä kaikille. Jouluaattona olikin iloinen yllätys, kun jaksoin olla jo vieraita vastassa, luultavasti se oli koko perheelle parhain joululahja. Jaksoin olla illankin hereillä ja touhuissa mukana, minä muuten sain eniten paketteja. Harmillisesti melkein jokainen lahja sisälsi ruokaa, mutta kaikki on kaapissani tallessa odottamassa kun saan taas syödä herkkuja.
Varmaa syytä suolistotulehdukseen ei löytynyt, mutta se voi olla, että olen syönyt tuolta tienvarrelta jotain sopimatonta. Me mäyräkoirat kun olemme erittäin persoja laittamaan suuhumme kaikkea, ei niin sopivaakin. Emäntäni epäili myös koiransuklaasta saatua yliannostusta. Mehän leikattiin silloin sunnuntaina, ennen sairastelun alkamista, kynteni. Palkaksi saan jokaisesta kynnestä koiralle tarkoitettua suklaata. No tällä kertaa annoin leikata kaikki kynnet nätisti, koska suklaa oli niin maistuvaa. Suklaan määrä oli siis iso, 18 suklaanappia nopeasti nautittuna, ja pussissa lukee kahdeksan nappia päivässä (luettin vasta syötyämme napit). Eläinlääkäri kuitenkin vapautti Ellun syyllisyyden tunteesta, ja sanoi ettei hän epäile tulehduksen syyksi tuota. Tuo lause siis pelasti suklaan syömiseni myös jatkossa, mutta luultavasti kynnenleikkauksessa siirrytään kuitenkin käyttämään jotain muuta palkkiota, ainakin silloin kun annan leikata kaikki kynteni. Nyt ajan kanssa sekin hoitotoimenpide onnistuu ihan hyvin. Pakollisista operaatioista hampaiden pesu on parasta. Se tahna on niin namia.
Tästä on nyt hyvä jatkaa uutta vuotta ja uusia touhuja kohti. Kiitos vielä kaikille joulun toivotuksista, sekä avusta, että myötätunnosta kipeimpinä päivinäni.
Oikein rauhaisaa vuoden 2009 odotusta kaikille!
