Alkutalvesta lenkkipolut näyttivät täyttyvän lenkkeilijöistä joilla on hihnan päässä koira. Myös kutina omaan koiraan tuntui kasvavan. Ja yksi rotu nousikin suosikiksemme, ja kyseisen rodun edustajat näyttivät tulevan aina vain useammin vastaan. Selailimme netistä koira-aiheiset sivustot läpi, lainasimme kirjastosta kirjoja ja luimme vanhaa koirakirjaani. Etsiskelimme tietoa roduista ja koirista yleisellä tasolla. Pikkuhiljaa rodun valinta oli aina vain selvempää. Mäyräkoira vei lähinnä veikeällä ulkomuodollaan & viisaalla katseellaan voiton kääpiösnautserista.
Seuraavaksi rupesimme etsimään myytäviä koiria. Kävimme kenneleiden kotisivustot läpi, samalla myös seurasimme myytävänä olevat koirat lehtipalstoilta ja netistä. Mäyräkoiran pentuja ei tullut missään vastaan ja tulevatkin pennut olisivat tulossa etelä-Suomeen. Rupesimme jo miettimään että tarvitseeko koiran ollakaan välttämättä pentu. Löysimmekin Vaasasta erään kotia vailla olevan sileäkarvaisen mäykyn. Päätimme kuitenkin jättää asian vielä hautumaan, sillä varsinkin oma mieltymykseni oli nimenomaan karkeakarvainen mäykky. Ja onhan pentu aina mukavampi, sen saa ns. muokattua omakseen helpommin kuin aikuisen koiran.
Jatkoimme koiravälityksen kautta pennun etsintää. Sovimme että Lappeenranta ja Järvenpää ovat eteläisimmät kaupungit joista koiramme haemme, matka olisi muuten turhan pitkä, niin itselle kuin koirallekin.
Ilon päivä koittikin maaliskuun alussa. Löysimme syntyvistä pennuista ilmoituksen. Juuri oikeita pentuja oli tulossa, karkeakarvaisia riistanvärisiä eikä matka Nurmekseenkaan ollut pitkä. Aikamme mietittyä otimme kenneliin yhteyttä ja sen jälkeen olimmekin jo odottavin mielin tulossa pikku hiljaa koiruuden omistajiksi.
