Jasu etsii ja löytää



Me ollaan menossa kovaa vauhtia rauniopelastuskurssille Jasun kanssa. Kurssi siirtyi toukokuulta elokuulle, mutta olemme treenanneet jonkun kerran ihan itsenäisesti, metsässä kylläkin.
Eilen oltiin tuossa takanamme olevassa metsässä piilosta. Ensin Kikka meni jonkun mättään taakse ja minä etsin Jasun kanssa, sitten vaihdettiin piiloutujaa. 

Molemmat olivat tosi lyhyitä ja tuoreita jälkiä, mutta nyt koiralla ei ollut mitään tietoa mistä piti lähteä etsimään. Itsenäisesti se löysi reitit. Nyt kun molemmat vanhemmat koiruudet on saatu mejässä voi-luokkaan tekisi ehkä mieli treenata sitä Jasunkin kanssa. Silti taidetaan ensin katsoa ensin tämä ihmisjäljen opettelu ja onko meistä vielä kurssin jälkeen siihen. 

Varsinaisia raunioita en tiedä kulmillamme, mutta tuolla kylillä on sellainen varikko jossa palokuntalaiset harjoittelevat mm. autopalojen sammutusta. Niinpä seuraavat treenit suunnataan sinne. Hirmuisestihan tuo kuluttaa koiraa, mutta eilen Jasusta huokui iloisen tekemisen meininki. Ennen sitä on vissiin hiukan jännittänyt, jotta jos ei löydä emäntäänsä jää päivällinen saamatta :)



Kiitos Herra Jones

Harjoitusjäljellä, tavallistakin tormakampana
Viikonlopun aikana trippimittari pyörähti ympäri ja matkalla Ilmajoelle sää oli kaikkea räntäsateen ja auringonpaisteen väliltä. Kuitenkin perille päästiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Paluumatkalla ei tarvittu sitäkään yhtä pysähdystä. Koepaikka, Ilmajoen Riistavalli, oli tosi viihtyisä ja tunnelma oli leppoisa saapuessamme lauantaina perille. Hetken päästä viskattiin tavarat vuokramökkiin ja lähdettiin käymään Ilmajoen kylällä, tottahan toki piti tutustua iltaelämään :)

Uni tuli ainakin meikäläisellä ja Jonelle hyvin, välillä oltiin samassa makuupussissakin. Kanssamme matkustanut Kikka puolestaan valitti ettei saanut unta. Luultavasti sitä jännittikin eniten seuraavan päivän koe. Aamulla oltiinkin jo hyvissä ajoin tekemässä valmisteluja ja kuuntelemassa ylituomarin puhuttelua. 

Saimme viimeisen avoimen luokan jäljen eli meillä oli hyvin aikaa valmistautua henkisesti suoritukseen. Mielestäni on tärkeätä pitää koiran mieli odottavaisena eikä rasittaa sitä liikaa ennen koetta. Varsinkin Jone on hyvin herkkä siinä suhteessa. Niinpä se sitten istuikin lähes koko aamun autossa ja me ihmiset seurasimme majoituspaikan pihalle kerääntynyttä match showta. Harmi kun ei ollut turistikoiraa mukana,  Kikka olisi päässyt kiertämään kehää harjoitusmielessä.

Pitemmittä löpinöittä sitten itse koesuoritukseen, uni alkaa jo nimittäin painaa silmäkulmaa...

Suorittajana Hakiavan Ganymedes, tuomarina Jarmo Nummijärvi ja jäljen ikä 17,35

"Jone tutkii alkumakauksen, mukava vauhtinen. Molempia vainujaan käyttävä jäljestäjä. 1. osuudella yksi laaja sivupisto. Kulma tarkasti. Makaus merkattiin. Kakkososuudella jäljestys tapahtui jälkiuralla. Makaus merkattiin. Kulma tarkasti. Kolmasosuus mallikasta työskentelyä, mitätön sivupisto osuuden puolivälissä. Kaadon omisti pysähtymällä". 

Pisteitä 47 tulokseksi AVO 1 ja siirto VOI-luokkaan

Tyytyväinen suorittaja
Olen niin onnellinen Jonen puolesta. Sen tassut kestivät, vaikka alkumatkasta kaveri jäikin niitä nuolemaan. Onneksi matka jatkui, kun kehoitin hiukan, muutoinhan se olisi nuoleskellut tassujaan aiheuttaen hukan. 

Jonesta kyllä huomaa sen luonnonlahjakkuuden lajiin, mutta myös oman työni jäljen. Sen kanssa makauksiin on panostettu ja niinhän se sitten söikin ensimmäiseltä makaukselta sammaleet ja juuren pätkät :) Tuo laaja sivupisto myös jännitti itseäni, sillä en tiennyt oltiinko jo saamassa hukkaa. Onneksi herra Jones kuitenkin palasi jäljelle. Tuomari sanoikin Jonen olevan hyvä koira isoissa kisoissa eli SM-kisoissa. En ole kyllä ajatellut meidän uraa niin pitkälle, mutta eiköhän se nälkä kasva...

Kiitokset matkaseurasta Kikalle, Jonelle hienosta suorituksesta, Ilmajoen metsästysseuralle hyvästä kokeesta ja tuomarille hyvästä arvostelusta sekä autolle loistavasta kiihtyvyydestä ohitustilanteissa!

Onnellisesti perillä

Piiiitkästä aikaa

Viime kirjoituksesta tuntuu olevan ikuisuus, jopa Bloggeri on sillä välin uusiutunut. Mielestäni paljon pöljemmäksi. Kuvia sentään sai laittaa useamman kerralla, hieno uudistus jos olisi toiminut. Kolme kuvaa jäi nyt lisäämättä, koska ne ei Bloggerin mukaan olleet valokuvia tai videoita... sellainen parannus. Tuo opiskelu on vienyt aika paljon vapaa-aikaa ja luulenpa sen vievän sitä vielä enemmänkin, kunhan vauhtiin päästään. Sitten on tuo leipätyö joka haittaa kaikkea. Vietän parhaillaan yhdistetyn talvi- ja kesäloman lomaviikkoa, mutta eihän tuota oikein viikossa pääse irtautumaan työelämästä. No se siitä se...

 
Niin ne lumet ja jäät ovat hiljalleen sulaneet, pihaa on päästy jo rapsuttelemaan ja poistamaan sieltä lukuisat kakkakikkurat. Takapihaa katsoessa olisi voinut kuvitella ettei koirat ole koko talveen päässeet lenkille. Kukkapenkki näyttää olevan jo täynnä elämän alkua ja tekisi mieli taas myllätä hiukan pihaa. Pihalle tekisi mieli myös askarrella muutamat hypyt ja esteet, mutta ehkä se tapahtuu sitten kesälomalla.

Jonen siedätyshoidossa ollaan edistytty hyvin. Ollaan jo siirrytty viimeiseen pulloon ja pistokset ovat taas jälleen onnistuneet. Viimeksi kaveri ei edes huomannut pistosta. Jonen karvat ovat myös kasvaneet lähes kokonaan kainaloihin. Kaveri muuten lähtee viikonloppuna Ilmajoelle mejä-kokeisiin. Vatiloin juuri parhaillaan pitäisikö meidän harjoitella vai ei. Kyllähän se viime keväänä harjoitteli kokeessa... Ilmajoelta lähdetään hakemaan toista Avo ykköstä ja siirtoa Voi-luokkaan, mutta pääasia ehkä on kuitenkin saada Jonelle oma retki. Se tarvitsee lisää itseluottamusta ja eroa laumastaan. Lisäksi koe tulee hyvään saumaan, sillä koira on koekunnossa, ei ole lääkekuuria eikä näkyvää ongelmaa. 

Jimi on jälleen perusmasis, epäilen sen maksa-arvojen olevan jotenkin kohollaan. Se on laihtunut ja näyttää laihtuvan edelleen vaikka syö normaalisti. Se jopa syö rasvaa ruokansa seassa, mutta kait se on niin sporttinen ettei siihen rasva tartu. Jimin koekalenteri näyttää tyhjältä. Nyt kun on se näyttelytulos niin ei pääse sitten kokeisiin, niin arvasin tämän...

Jasu puolestaan on opetellut hiukan etsimään ihmisiä (emäntänsä) metsästä. Se on ilmoitetttu raunikoirakurssille ja tietenkin kurssi siirtyi järjestäjästä riippumattomista syistä. Kurssi olisi ollut toukokuussa, mutta se siirtyikin elokuuhun. Toisaalta nyt jää meille enemmän harjoitusaikaa vaan onko meillä aikaa harjoitella?! Pienestä Jaskasta olisi siis tarkoitus tehdä rauniopelastaja. Hauska ajatus ja kiva nähdä tuleeko meistä mitään. 

Eläinlääkäriä ei olla tarvittukaan tässä pitkään aikaan. Eilen kävin siellä vierailulla, kun piti hakea Jonelle evästä. Yllätyksekseni huomasin tuota Hypoallergenic -ruokaa olevan myös purkkiruokana. Niinpä herra sai siis myös matkaeväät koereissulle.

En muista olenko täällä kertonut meidän rokotuksella käynnistämme. Yleensä tuohon meidän vakkari eläinlääkäriasemalle on aika pitkät odotusajat. Yllätyin kun sain eräälle illalle ajan vielä saman viikon aikana. Tarkoitus oli siis rokottaa Jimi ja Jone. Jone yritettiin rokottaa ensin, mutta eläinlääkäri ei uskaltanut :) Elkku sanoi ettei voisi rokottaa vihaista koiraa ja suositteli kuonokoppaa, samalla kuulin kuinka hänen täytyy huolehtia työturvallisuudesta jne. Kerroin ettei koiralle todellakaan laiteta koppaa, sillä sitten se vasta villi onkin. Niinpä rokotin itse koirani ja maksoin tästäkin "ilosta" 22 euroa toimenpidemaksua. Mielestäni se raha olisi kuulunut jo minulle. Lisäksi minun piti näyttää eläinlääkärille korvat ja hampaat, en kyllä tiedä näkikö elkku mitään sieltä metrin päästä. Onneksi Jimi käyttäytyi kuten herrasmies. Tosin silloinkin sain ohjeet pitää tiukasti koiraa kiinni. Laistoin siitäkin hiukan ja kappas pysyihän tuo paikoillaan vähemmälläkin puristuksella. 

Herrat ovat eläneet sopuisasti ja remmirähjännästä kotinurkilla ollaan myös hiukan pääsyllään. Kiitokset herkuille, ilmeisesti kaverit ovat hiukan nälässä pidettyjä niin maistuu ohitettaessa sitten namit taskusta. Ihan täysin kiitettävää en voi vieläkään antaa herroille, mutta siihen on hyvä pyrkiä. 

Jone on saanut oman lapsikammonsa kuriin tai ainakin suloisen kummityttöni Kielon kanssa synkkaa. Kielo täyttää kesäkuussa vuoden joten se alkaa sitten olla se "pelottavin" ikä. Onneksi Kielo asuu koirien kanssa, niin osaa suhtautua hyvin näihin nelijalkoihin.


Olin viime viikolla jälleen Oulussa, mutta reissu ei ollut niin raskas kuin aikaisempi. Tästä lähistöltä samalla kurssilla on eräs Hanna. Niinpä sitten pääsemme samalla kyydillä ja samalla majoituksella, eli säästämme aika ison rahan ja lisäksi on hyvää matkaseuraa. Viiden tunnin ajomatka sujahti ihan yllättäen. Lisäksi käytiin moikkaamassa Ollia. Ei ehkä kaikkein parhaimmassa viretilassa, sillä mehän oltiin aivan rättiväsyneitä, mutta ehkä sen saattoi kuitata karjalaisella iloisuudella :) Niin Olli tulee saamaan kesäkuussa käsittelyn. Ollin emännälle tiedoksi, Olli on varsin mainio harjoituskoira ja se hieronta meni aivan oikein, tai ainakaan sunnuntaina ei opettajalta tullut huomautettavaa.

Harjoitushierontoja on ihan kivasti jo tehty, eilen tuli viisi ja toissapäivänä kaksi. Tosin siihen 40 on vielä matkaa, siksipä ollaan Hannan kanssa tehty myös tässä tiimiytymistä. Eilen oltiin Jasun kasvattajan luona hieromassa koiruuksia. Tutustuttiin viiteen koiraan eli puolet jäi kopeloimatta. Tuo vie yllättävän paljon aikaa, mutta onneksi vanhemmille pojille oli varattu Kikalta (miehen sisko) päivähoito ja Jasu oli mukana hieromassa ja kertomassa kuulumiset sukulaisilleen. 

Nyt meidän täytyykin jo varmaan kiitää aamulenkille, siivota, tehdä etätehtävät ja kaikkea muuta. Pahoittelemme harventuneita kirjoituksia, mutta teidän muiden jutuissa ollaan aika hyvin mukana. Luen tekstejä puhelimen kautta, mutta jostain syystä kommentit tulevat nimimerkillä Jimi. Joku asetushan mulla on hassusti, mutta en ole viitsinyt siitä ottaa huolta, olen vaan jättänyt kommentoimatta...

Hauskaa ja aurinkoista kevättä!