Me ja meidän Kickbike

Myönnän olevan mainosten uhri. Kaikkea uutta siis tekisi mieli kokeilla ja yleensähän niihin sitten tulee petyttyä kovasti. Kaveri osti jokin aika sitten Kickbiken ja sen tehoista innostuneena se jäi muhimaan minunkin päähäni. Lisäksi eräs pieleen mennyt pyörälenkki sai jopa minut hiukan kauhistumaan mäyräkoiran kanssa pyöräilystä.

Mehän oltiin lähdössä eräänä päivänä Jimin kanssa pyöräilemään, se kun niin tykkää juosta. Ajattelin että uhmataan hiostavaa +25 asteen keliä ihan pienellä lenkillä. Laitoin Jimille Husky-valjaat päälle ja lähdin kaivelemaan pyörääni (Jopoa varastosta). Jossain vaiheessa fleksi tuntui yllättävän kevyeltä ja katsoessani mitä koira puuhailee, koiruus seisoi tiellä. Seisoin siis varastossa kädessäni fleksi ja tyhjät valjaat. Niinpä niin, koira on laitunut ja valjaat on isontuneet... Pahin mahdollinen olisi edessä: intoa puhkuva koira ilman kaulapantaa ja yhteystietoja, tietenkin nokka siihen suuntaan jossa jyrää suurimmat rekat. Koiran hävitessä horisonttiin, en muuten ole ikinä nähnyt koiran enkä mäyräkoiran juoksevan niin kovasti, otin varastosta ensimmäisen löytämäni pyörän esille. Mainittakoon tässä vaiheessa, että mitkään huudot eivät saaneet koiraa kääntymään. Eivät edes ne voimasanat. Naapureilla oli ehkä toimestamme hiukan hupaisaa.

Hiukan epäröiden sain isännän maastopyörän satulan tarpeeksi alas ja lähdin polkemaan tuskanhiki otsallani siihen suuntaan johon talomme kovakuntoisin kaveri oli lähtenyt. Lähdin matkaan ajatellen kaikki kauheudet läpi. Olimme nimittäin juuri aiemmin käyneet Jonen kanssa sauvakävelyllä ja kelasin reitin läpi. Todennäköisestihän Jimi juoksisi saman matkan. Kerkesin polkea pyörällä noin 25 metriä, kun vastaani tuli iloinen mäyräkoira. Ryhdyin torumaan koiraa jolloin tämä alkoi peräntymään, siispä piti ryhtyä lepertelemään, olihan se sentään tullut hakemaan minua mukaansa :) Teimme sitten pienen lenkin yhdessä. Jimin korvat kuitenkin olivat edelleen kateissa ja lenkillä olikin monta kauhistuttavaa vaaratilannetta. Lenkkihän olisi pitänyt jättää tekemättä, sillä se oli varmasti huonoin idea ikinä, varsinkin koiran tehdessä matkalla mitä itse tahtookaan. Itsepäisenä ja hiukan häpeissäni kuitenkin annoin kaverin juosta intonsa puhki, sillä olimmehan päättäneet käydä pyöräilyllä.

Tapauksesta viisastuneena kävin sitten vähän kaupungilla ja palasin sieltä sitten tuollaisen vehkeen kanssa kotiin. En raaskinut ostaa sitä kaikkeen kovimpaan käyttöön ja todelliseen maastoon soveltuvaa mallia, mutta otin sellaisen jolla pitäisi päästä myös luontopoluilla ja hiekkatiellä.

Testasimme Kickbikeä kaikkien koiruuksien kanssa, siis jokaisen kanssa erikseen. Jone oli aivan innoissaan vehkeestä. Sen kanssahan pyöräilyä ei ole tehnyt mieli edes yrittää. Niinhän se nytkin haukkui alkumatkan ja vääntelehti suuntaan jos toiseenkin. Lisäksi muutaman kerran se oli todellakin jäämässä jalkoihin. Ilokseni huomasin, että sehän osaa pysähtyä hienosti huutoon; SEIS. Kävimme Jonen kanssa noin 4 kilometrin lenkin tihkusateessa. Matka sisälsi asfalttia, hiekkatietä, pururataa ja ylä- sekä alamäkeä. Jasun kanssa käytiin myös testaamassa laite. Jasuhan ei vielä saisi ikänsä puolesta juosta lenkkejänsä, mutta kyllähän sitä kokeilla voi. Meidän matkamme olikin noin kilometri hiekkatiellä ja Jasu meni sen todella nätisti. Pinkoi kuuden metrin päässä tosi hienolla laukalla eikä ollenkaan tullut eteen poukkoilemaan. Jimin kanssa sitten käytiin suunnilleen sama lenkki kuin Jonen kanssa. Tietenkään vauhti ei riittänyt ja sain välillä pyytää kaveria odottamaan. Siitä tympääntyneenä se sitten yrittikin muutaman kerran tehdä yllättäviä liikkeitä vasemmalta oikealle. Pieni palautus säännöistä kuitenkin auttoi asiaan ja loppumatkahan meni hienosti, kunnes... Jossain vaiheessa Jimi ihmeellisesti hyökkäsi tienreunasta toiseen ja hypättyäni bikestä revin jalkani johonkin todella terävään osaan. En juurikaan katsellut jalkaani vaan jatkoimme matkaa. Luultavasti tein tietämättä myös verijäljen, sen verran syvä haavasta oli tullut.

Nyt odotellaan, että haava lopettaa vuotamisen ja helteet hiukan hellittävät. Sitten lähdetään taas matkaan. Suosittelen kokeilemaan tuollaista laitetta, sillä mielestäni se on kuitenkin turvallisempi kuin pyörä koiran kanssa. Ja onneksi ostin myös kypärän, tai itseasiassa sain sen tingittyä kaupanpäälle. Maksoin tuosta Kickbike Sport G4 -mallista kypärän kanssa 350 euroa. Olihan se kallis, mutta jospa sillä sitten kiinteytyisi ja ainakin koirat tykkäävät juosta. Itseänihän en saa juoksemaan, vaikka kuinka aina yritän.

Tässä me ollaan, lenkki jokaisen kanssa on juuri tehty. Kamerastakin löydettiin samana päivänä itselaukaisin ;)

Ja näinhän siinä sitten kävi...

Nikkaroimme Sohville aitauksen

Vastaava rakennusmestari valvoo tiukasti


Helteet ovat verottaneet liikkumista koirien kanssa, siispä jotain muuta aktivointia on pitänyt keksiä koirille sekä itselle. Eräänä päivänä siis kävin hakemassa tuosta läheiseltä sahalta vähän puutavaraa. Palvelu pelasi ja tuolta käyn jatkossakin ostamassa sahatavaraa, mikäli sellaista tarvitsen. Sain suurimman osan rimoista sahattuna määrämittaansa, lisäksi ne kannettiin ja pakattiin autoon eikä edes tarvinnut jonottaa. Kerrassaan hienoa! Hintaa häkille tuli vain 4,40 euroa (rimojen verran), sillä ruuvit ja verkko olivat vanhoja jämiä.

Mikään hieno rakennelmahan tuosta ei tullut, mutta kani on pysynyt siinä ja tykännytkin ulkoilla. Siispä se täyttää kaikki sille asetetut vaatimukset. Toisaalta helppohan tuota oli tehdä yksinkin, kun oli kolme työnjohtajaa paikalla. Välillä kyllä pelotti sattuuko vasara putoamaan "pomon" päähän, mutta kaikista läheltä piti tilanteista selvittiin säikähdyksellä.

Osa lautapojista on jo hellittänyt otettaan

Valmis tuotos


Tuon iloisempaa ilmettä on kanilta kait turha odottaa

Agilityä kotona

Jimi on aloittanut siis syksyllä 2010 agilityn. Siitä innostuneena koira on pudottanut painoaan ja kiinteytynyt entisestään. Lisäksi emäntä on saanut tuntua ilon hetkiä mäykystään joka on pystynyt tekemään ratapätkiä vauhdilla sekä taidolla. Ainoastaan emännän oma hitaus on tuottanut suurimman ongelman. Lisää nopeutta siis tennareihin ja sitähän saa ainoastaan lisätreenillä. Mahdollisuudet kokonaiseen rataan ovat huonot, mutta ohjausta voi harjoitella muutamallakin esteellä. Tarkoitus olisi kyllä tehdä lisää esteitä sekä haalia niitä sopivista kierrätystavaroista.

Tällä hetkellä toiminnassa kuitenkin on vain kaksi hyppyä sekä Ikeasta löytyvä putki ihmislapsille. Jo noilla on päästy pitkälle ja tarkoitus olisikin nyt loman viimeisellä viikolla nikkaroida muutama hyppy lisää sekä tehdä kepit aurauskepeistä.

Siispä tässä hiukan mallia treeneistämme. Lisää on tulossa kunhan saadaan tehtyä lisää esteitä. Pieni koira kun tykkää niistä isoista, kuten A-esteestä sekä puomista. Joten ne ovatkin suunnitteilla, pihallemme ne mahtuisivat, mutta säilytyspaikkaa niille ei valitettavasti voi järjestää. Lisäksi esteet tulisi olla suhteellisen kevyitä, jotta niitä voi yksinkin liikutella. Siispä joudun käyttämään hiukan mielikuvitusta saadakseni Jimille sekä toisille kokonaisen radan. Mitäpä sitä ei koiriensa eteen tekisi ja sisähalliin päästäksemme pitäisi meidän harrastaa lajia ihan tosissaan. Matka hallille on kuitenkin aika pitkä sekä seura on suhteellisen suljettu ja suosittu, joten harjoituspaikkaa joutuisi varmasti odottamaan jonkun aikaa. Lisäksi harjoitukset tehdään sheippaamalla joka puolestaan veisi Jiminkin kohdalla pois koko idean. Se ymmärtää kuitenkin puhetta enemmän kuin on tarjoamassa vaihtoehtoja naksautuksen mukaan.






Uintia

Kuten jo aiemmin kerrottu uhmaamme Jonen tilaa ja harrastamme kesällä uintia. Voiko koiraa kieltää uimasta noin +30 asteessa ja kun asumme niemessä jota ympäröi järvi? Mielestäni ei. Ja perusteellisella puhdistuksella järvivesi tuskin tekee tuhojaan iholle. Jasusta on ihan oikeesti tarkoitus tehdä sorsastaja, mutta saman homman mielestäni osaisi myös Jone. Jonella on suurempi into veteen ja kapulan palautus toimii. Jasu puolestaan on varmempi sekä nopeampi uimaan.

Ei taida emäntä luottaa uimataitoihini...

Joka tapauksessa ostin koirille kokeeksi Ezy dog -pelastusliivit. Peten Koiratarvikkeessa ne olivat tarjouksessa 36 euroa. Koko xs todettiin juuri sopivaksi ja liivit ovatkin kuin tehty liikkumiseen. Liivithän on meidän tapauksessa ostettu siksi, että koira saa varmuutta uida myös aallokossa sekä virtauksissa. Varsinkin Jonen sunnuntai -tyylillä uinti näyttää joskus räpiköinniltä aaltojen keskellä. Toki VERI-kokeessa ei liivejä saa käyttää, mutta virtaavassa joessa Kolilla, jossa mahdollinen käytännönharjoitus tapahtuu (oikeassa metsästystilanteessa) tahdon koirien työskentelyn olevan mahdollisimman helppoa. Kiitos Maurin ja Roopen emännälle vinkistä!

Tässä hiukan mallia liivien käytöstä. Jonen olisi tarkoitus tänä kesänä oppia menemään järveen vasta luvan jälkeen ja kapula (tulevaisuudessa sorsa) tulisi tuoda kuivalle maalle. Jasu puolestaan saa vasta keskittyä siihen noutoon. Pahoittelen videoiden tasoa, kova tuuli vaikeutti lelun heittoa sekä hiukan kuvaamista (sai ilmeisesti koko ihmisen heilumaan). Lisäksi yhden ihmisen kaksi kättä kun ei meinaa riittää pitämään koiraa, heittämään kapulaa sekä videoimaan tapahtumaa. Kyllä olisi hienoa, jos isäntäkin viitsisi joskus olla mukana treeneissä ;)





Dokken's kapula sekä "tuoksu"

Niin ja tämmöistä kapulaa me heitellään. Se on tarkoitettu ilmeisesti noutajille, mutta kyllähän tuo mäykyn suuhunkin mahtuu. Lelusta roikkuu kangasta sekä oikea sulka, koska niihin on ruiskuttanut hajustetta joka muistuttaa vesilintua. Koiruudet tykkäävät hajusta, mutta jatkoa ajatellen meidän pitäisi hommata jostain ihan oikea vesilinnun raato tai sitten tekolintu.

Jone kävi jälleen eläinlääkärissä

Terhakka potilas


Jonen kesää on ollut inhottava seurata vieressä. Koiralle on mielestäni jo syötetty melkoiset annokset lääkkeitä, mutta eilinen käyntimme ei ainakaan niitä vähentänyt. Jonen iho-ongelmat alkoivat siis noin vuosi sitten. Silloin syyksi todettiin liika uittaminen ja järvestä saatu hiivasieni. Uiminen kiellettiin ja loppukesän 2010 Jone kärvisteli rannalla haikaillen. Talvella ongelmat kuitenkaan eivät ryhtyneet loppumaan. Allergiatestit osoittivat 26 (tai 27, en muista) eri ainetta joille koira oli allerginen. Talvi mentiin hienosti muutetulla ruokavaliolla (koostuu erikoisnappuloista RC sekä naudanlihasta). Keväällä 2011 jälleen alkoi ongelmat ja tämä kevät / kesä onkin ollut hurjasti edellistään inhottavampi. Jonea on kuitenkin uitettu, sillä koirasta olisi haaveissa joskus saada Jasun lisäksi vahvistusta sorsametsälle. Uittamisen jälkeen iho on puhdistettu Betadinella.

Hääjuhliamme järjestellessä huomasimme Jonen ihossa uusia oireita. Juhlien jälkeen syytimme itseämme, että olimme altistaneet koiran liialle stressille ja maha tästä syystä olisi mennyt näppylöille. Varasimme ajan eläinlääkärille ja eilen selvisi ettei juhlat olleet ainoa syy uuteen ongelmaan.

Iho kesäkuussa

Kuva 21.7. teippinäytteitä ottaessa

Otin kotona Jonen ihosta teippinäytteet, sillä rimpulevasta ja huutavasta koirasta eläinlääkärissä se on h*lvetillistä. Lääkäri tutki näytteet ja tällä kertaa ihosta ei löytynyt varsinaisesti hiivaa vaan jokin muu pöpö sekä karvatuppitulehdus (follikuliitti). Tämä tulehdus voi johtua mistä tahansa, kuumuudesta, järvivedestä, heikentyneestä vastustuskyvystä, Jonessa riehuvista pöpöistä tai näistä kaikista yhteensä. Joka tapauksessa lääkärille varmaankin olisi pitänyt lähteä heti kun ensimmäinen märkivä näppylä löytyi. Nyt sitten saimme ohjeistukseksi pesun 2 krt/ vko Keratoluxilla. Shampoon olisi tarkoitus kuoria ihoa sekä lisätä ihon vastustuskykyä. Uutuutena saimme antibiootit, kuukauden kuuri Kefalexiä 1 tabl. päivässä. Kortisooni eli Prednisolon jatkuu edelleen, annosta voi jopa nostaa. Nythän Jone on syönyt 5 mg päivässä. Lisäksi ihon puhdistusta Betadinella sekä ongelmakohtiin Canofite -korvatippoja. Kuukauden päästä menemme kontrollikäynnille ja mikäli iho ei ole muuttunut miksikään tehdään lisätutkimuksia sekä ilmeisesti ihmetellään miksi mikään ei tehoa. Eniten minua pelottaa se, että koira kärsii suhteettomasti kutinasta sekä ilkeästä tunteesta ihossa. Lisäksi pelottaa jo sekin, jos oireet leviävät vatsan alta. Koirahan näyttää sitten todella kurjalta ja voin vain kuvitella mitä ohikulkijat ajattelevat nähdessään koiran jolla ei juuri karvaa ole. Kuinkahan moni tulee katsoneeksi ettei yhtä koiraa hoideta ollenkaan?!

Tuliaiset

Nyt jäädään siis odottamaan ihmettä sekä toivotaan helteiden loppumista välittömästi. Lisäksi kuiva ja kylmä syksy olisi toiveissa. Syksyllä aloitamme Jonen kanssa siedätyshoidot. Niillä on saatu hyviä tuloksia ja olenkin valmis niitä kokeilemaan. Tosin en vielä tiedä miten se pistäminen onnistuu ja kenestä ne siedätyksessä käytettävät piikit loppujen lopuksi löytyvät, koirasta vai emännästä... Joka tapauksessa Jone tulee olemaan tämän vuoden kaikelta osalta sairaslomalla. Tärkeintä olisi saada kaveri kuntoon, tuloksia ehtii saada myöhemminkin.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Pienissä häissä


Jokunen aika sitten päätimme isännän kanssa juhlistaa yhteistä kymmenen vuotta kestänyttä taivaltamme ja järjestää pienet häät. Suunnitelmat suurenivat huomattavasti alkuperäisistä, mutta kutsut saatiin lähetettyä ajoissa ja järjestelyt hoidettua, vaikka isäntä olikin lähes kaksi viimeisintä viikkoa vuodepotilaana. Jopa juhlien peruutus oli käsillä. Onneksemme kuitenkin bileet saatiin pystyyn ja kaksi päivää niitä jaksettiinkin. Enää olisi tehtävänä urakoida jäljelle jääneet syömingit ja juomingit.

Juhlapaikkaa ei tarvinnut kauaa valita, sillä Sheriffit haluttiin mukaan elämämme tärkeimpään päivään. Pieniä turvajärjestelyitä tosin piti tehdä etteivät vikkelät mäykyt karkaa, kun ovi käy tiheään tahtiin. Suurin osa vieraistahan ei omista koiraa eikä näin tajua sitä kuinka, myös se tottelevainen koira voi juosta ovesta sen jäädessä sopivasti avoimeksi. Pihanportit pysyivät myös lukittuna ja luultavasti se olikin paras ideamme pitääksemme lauman koossa.

Juhlaväkeä oli kahden päivän aikana vajaa 60 henkilöä ja Sheriffit jaksoivat huomioida näistä jokaisen. Jasu sai itselleen uuden kaverin pienestä tytöstä, tosin välillä leikki kävi niin rajuksi, että jopa Jasun pinna oli katkeamassa. Koira kun ei kuitenkaan ole lelu, vaikka se onkin itse lupsakkuus. Jone suhtautui vieraisiin hienosti, sillä eniten pelkäsimme sen stressaantumista. Se istuskeli jossain vaiheessa suurinta hälinää minun ja isäntänsä välissä aivan omassa maailmassaan. Lisäksi Jone ystävystyi pikkuserkkuni kanssa, tätä kohtaamista jännitin ehkä eniten. Unohdin että lapset kasvaa nopeasti ja Jone löysikin Villestä sielunveljensä. Jimi puolestaan oli se villikko jota kukaan ei voinut uskoa vanhimmaksi. Sillä oli kauhea vauhti ja touhotus, joka jatkui vielä eilisellä lenkillä. Eikö sille riitä mikään?! Kaiken kaikkiaan kuitenkin koirista ei ollut häiriötä vieraille eikä vieraista koirille. Uskon että kaikille jäi hyvä maku ja koirille ainakin univelkaa. Tästä on hyvä aloittaa loma :)

Unohdimme ottaa yhteisen kuvan koirista sekä isäntäväestä, tämä on korvaamaton moka. Ehkä jonain päivänä täytyy laittaa juhlatamineet niskaan ja koirat ojennukseen. Tässä on kuitenkin muutama kuva näistä karvanaamoista, jotka kantoivat ylväästi rusettinsa.