Huomenna täytyy palata töihin, ja luulenpa sen olevan kova pala minulle ja Jimille, varsinkin minulle. Meillä on ollut niin hauskaa, tuntuu että meidän välinen suhde on syventynyt. Olen tietysti ollut Jimin käytettävässä melkein 24/7 kolmen viikon ajan.
Käytiin torstaina Nurmeksessa Jimin kasvattajan luona. Automatka oli Jimille pitkä, mutta poika oli kyydissä kiltissä. Perille päästyämme Jimi hyppäsi autosta itse (yleensä odottaa valmista) ja lähti vippailemaan kohti Heliä ja Hessua riemuiten muiden koirien haukuista. Jimi oli todella rohkea ja utelias ja nautti kaikesta mitä näki ja koki. Tiuku-äiti ei poikaansa juurikaan huomannut mutta Tessa-täti sentään leikki vähän. Kaikkein parhain leikkikaveri oli pieni Pohjanpystis Tuikku. Pienessä pehmeässä pallerossa olikin virtaa ja sisua Jimille riittämiin. Jimi ei koskaan ole ollut yhtä riehakas kuin Tuikku, ja jos olisi ollut niin oltaisiin varmaan jouduttu jo muutaman kerran ongelmiin, sillä meillä ei ole liikkumatilaa niin paljon. Kaiken kaikkiaan mitään moitittavaa ei Jimistä tainnut löytyä noin ammattilaisen silmin, tosin pitkien karvojen puute tällä hetkellä ihmetyttää. Siispä meillä ei ole kiirettä sinne näyttelyareenoille, eikä näin ollen näyttelykoulutukseenkaan. Toivotaan että karvat jossain vaiheessa ilmestyvät, mutta joka tapauksessa Jimi on meidän koira ja ihan yhtä tärkeä. Kunhan vain on onnellinen ja terve, ei koiraa ole karvoihin katsominen. Jimi väsytti tuolla Nurmeksessa itsensä aika hyvin, ilta sekä seuraava päivä mentiinkin vähemmällä ulkoilulla. Luulenpa että Jimi oli innoissaan toisten lajitovereidensa kanssa leikkimisestä, sillä täällä kaupungissa seuralaiset ovat melkein aina olleet joitain muita kuin mäykkyjä. Jimi sai kyllä käytöksestään täydet pisteet ja illalla siankärsän, kiltti ja rohkeahan Jimi on aina mutta me vähän jännitettiin tuota tapaamista. Tosin sitä mitä me jännitettiin, emme tiedä.
Olen myös yrittänyt selvittää sitä jäljestämisen harrastamista, mutta se tuntuu olevan niin kiven alla että helpommalla pääsee kun käy ostamassa verta ja tekee itse ne jäljet ohjeiden mukaisesti. Luultavasti tulee halvemmaksikin, kuin liittyä kaikkiin koirajärjestöihin Pohjois-Karjalan alueella. Kaikki tietävässä internetissä kun löytyi hyvät ohjeet kuvioon ja koko touhuun. Enää ei riitä että koiran taloon tuleminen saa ostamaan inhoamiani maksalaatikkoa ja maksamakkaraa, kohta kotiin kantautuu myös purkitettua verta. Olisi vaan niin kiva nähdä Jimi touhuamassa metsässä ja kun on tehnyt itse jäljen tietää myös mennäänkö oikeaan suuntaan. Jimihän kulkee tuolla metsikössä hirmuinen veto päällänsä, mutta paha siitä on sanoa löytyykö niistä hajuista jotain ihan oikeaakin vai hölmöttääkö se vain minua.
Täytynee kohta valmistautua käymään Jimin kanssa ulkona, tällä hetkellä poika vielä nukkuu selällään rauhaisaa unta. Palaan taas asiaan kun tapahtuu jotain kirjoitettavaa tai kun saan otettua itseäni niskasta kiinni ja aukaistua koneen.
Mukavia ja aurinkoisia päiviä kaikille tasapuolisesti!
