Ensimmäiseksi täytynee kertoa isääni koskevat hyvät ja huonot uutiset. Isäni Freunds Kaneelboom (Pippo) valittiin joulukuussa järjestetyssä Voittaja 2007- koiranäyttelyssä parhaaksi urokseksi. Lähetämme onnittelut kaikille Pippon uraan osallistuneille. Tuo isäni voittama titteli oli minusta aivan loistavaa. En kovin tarkkaan tiedä miten iso saavutus voitto on, mutta sen täytyy olla aivan mahtava juttu. Valitettavasti Pippo ei kerinnyt nauttia voittamastaan tittelistä kuin pari viikkoa, sillä hän koki järkyttävän hukkumiskuoleman 18.12. Lämmin osanottomme Pippon perheelle ja ystäville. Me jälkeläiset yritämme pitää yllä Freunds Kaneelboomin niittämää mainetta valitsemillamme harrastuksilla.
Viimeksi blogatessani joulu oli vielä tulossa, mutta nyt ollaankin jo siirrytty uuden vuoden puolelle. Joulu meni mukavasti, aattona lötköiltiin, leikittiin ja lenkkeiltiin kotosalla. Illaksi mentiin mummon ja ukin luo. He ovat muuttaneet kerrostaloon, jossa minä en oikein viihdy, mutta aattona oli niin paljon ohjelmaa, etten kerinnyt kiukkuamaan saati itkemään ovella. Ensin käytiin pitkä lenkki, kävin kaupungin suuressa koirapuistossa haistelemassa kuulumiset. Sitten saunottiin, syötiin ja avattiin lahjat. Minulla oli niin paljon paketteja, jotta en edes jaksanut aukaista niitä kerralla vaan vetäisin välillä jopa tirsat. Oikeasti minulla taisi olla lahjoja kaikista eniten. En itse repinyt papereita vaan odotin että Ellu tai Kikka-kummitätini auttaa minua. Voi mitä kaikkea sainkaan; leluja, luita, puruliuskoja ja villapuvun. Olinkin jo unohtaa mainita, että näin myös oikean Joulupukin. Olimme hississä matkalla kohti alaovea, yhtäkkiä hissin ovet aukeavat ja siellä seisoo joku outo hahmo, pahvinaamari päässään ja punainen takki niskassa. Sitten se vielä kysyy "Onko täällä kilttejä aikuisia". Silloin minä sain tarpeekseni, aloin murisemaan ja haukkumaan. Haukku oli niin möreä, ettei Joulupukki uskaltanut tulla hissiin, vaan jäi käytävään odottamaan omaa vuoroaan. Siitäs sai mokoma! En ole ikinä uhitellut tai haukkunut ketään, mutta tuo oli nyt sitten ensimmäinen kerta, ja olen siitä ylpeä. Minähän vaan puolustin Ellua ja Kikkaa sekä itseäni kun olimme pienessä tilassa, hississä jossa ainut pakoreitti oli ovi jossa jouluinen hahmo seisoi. Hui! Onneksi minulle ei ollut tilattu pukkia, vaan sain lahjat kaukolähetyksenä, iltahan olisi mennyt kaikilta pilalle jos minun olisi pitänyt vartioida koko laumaa.
Maistoin myös sitä kuuluisaa joulukinkkua, jota olisi ollut tarkoitus syödä läkähtymiseen asti. Harmi etten itse saanut valita kuinka isoja siivuja ottaisin, vaan piti tyytyä vähempään. Porkkanalaatikkoa olinkin syönyt jo aiemmin ja siitä minä tykkään. Sitä syö myös meidän Wilma-hamsteri, herneistä se ei tykkää joten minä saan syödä aina sen herneet. Wilma puolestaan saa maistella minun kuivapapanoita.
Kun Joulupyhistä oli selvitty, välipäiväthän olin kotona yksikseni, sillä isäntäväki paiskoi töitä, tuli tämä uudenvuoden räiskintä. Tuntui kuin joka nurkalla olisi ollut tulitusta, mutta enpä minä pienistä välitä. Sitten kun mentiin katsomaan kaupungin ilotulitusta mummon ja ukin parvekkeelle, minua vähän jännitti. Pamaukset olivat niin kovia, mutta tutussa seurassa eihän tuo loppujen lopuksi paha ollut. Nyt tuolla poluilla ja teiden varsilla on varsin mielenkiintoisia roskia ja keppejä kerättävänä. Emäntäni ja isäntäni ovat jo valmiiksi maalanneet uhkakuvia joissa syön tai ainakin maistan jokaista raketin jämää, mutta sehän jää vielä nähtäväksi. Olenkin tässä kesän ja talven aikana löytänyt ihmeellisiä asioita lenkkeillessämme. Koetan muistella mitä kaikkia, ainakin: hanskoja, hattuja, avaimenperän, kolikkokukkaron, tutin ja jalkapallon. Lenkkimakkaran kohdalla Ellu koki luultavasti elämänsä pahimpia kauhun hetkiä, se luuli, että makkara on myrkytetty, no ei ollut. Sitten Ilosaarirokin aikaan löysin oikein ihanaiset käytetyt miesten alushousut, tai en tiedä voiko sitä sanoa löydöksi. Housut olivat nimittäin keskellä kulkuväylää ja minä vaan satuin kohdalle. Viimeisin "löytö" onkin paikallistettu vainullani. Hyppäsin kesken lenkkeilyn puolukan varpujen sekaan ja töngin maata. Olin varma, että siellä on jokin elukka, kaivoin maata ja löysin papanoita, nam. Aikani siinä pyörin ja touhusin, ihmettelin kun Ellu ei sanonut mitään. Yleensä se kannustaa ja patistaa vaan etsimään kovemmin, jos näytän haistavan jotain. Tullessamme kotiin, kuulin kun Ellu kertoi löydöstäni isännälle. Se oli nähnyt sillä aikaa, kun minä kaivoin maata tohkeissani, pesästä juoksevan jonkin pienen elukan, hiiren tai myyrän, meidän hamsterin kokoisen. Eli emäntäni on noiden pienten viherpiipertäjien puolella niin vahvasti, ettei voinut auttaa minua kertomalla minne se kaveri juoksi siitä kotipesästään. Sanoi vaan tylysti minulle ettei siellä mitään ole ja käski lähtemään, kyllä harmittaa. Ja vielä enemmän harmittaa se, että Ellu surkuttelee sitä että pilasin sen metsäneläimen kodin ja talvivarastot.
Viikonloppuna on TOKO -alkeisiin ilmoittautuminen. En tiedä vielä miten käy, mennäänkö vai eikö. Se on varmaa, että jos mennään niin ei oteta sitä liian vakavasti, vaan menemme pitämään hauskaa keskenämme. Tuota TOKO:a olemme ajatelleet vain älyllisenä haasteena. Olemmekin taas vähän ryhtyneet treenaamaan kotosalla. Haku tuottaa taas vaihteeksi hankaluuksia. Välillähän minä jo maltoin istua ja sitten luvan saatuani hain kapulan tai muun heitetyn tavaran. Nyt minua tympii koko hakeminen, yleensä vien kapulan jonnekin kauemmas ja ryhdyn puremaan sitä. Luultavasti haku on kuitenkin nyt otettu opeteltavaksi asiaksi, ja sitä todennäköisesti harjoitellaan tulevina viikkoina ahkerasti
Kävin äsken pitkän lenkin, tai matkallisesti se oli kohtalainen, mutta ajallisesti pitkä. Kokeilin ensi kertaa saamaani jälkiliinaa. Käveltiin metsikköjen poluilla ja kun nähtiin, että muita ihmisiä oli jäällä luistelemassa, uskaltauduttiin mekin sinne. Tassut vähän lipesivät, kun innostuin juoksemaan. Se oli jännää, aukea paikka ja ihmiset näyttivät niin hassuilta luistimet jaloissa. Jäällä tehtiin luoksetuloharjoituksia, minä olen vähän laiskahko tulemaan luokse kutsusta, varsinkin jos olen irti. Sen takia harjoittelemme sitä fleksin tai liinan kanssa. Minulle on luvattu, että sitten kun suurin osa tuloista tapahtuu ensi kutsulla, saan kuulemma olla enemmän irti.
No näin tällä kertaa, täytyy ottaa tässä pienet ettoneet, eilen meni myöhään valvoessa ja tänäänkin päiväunet ovat jääneet vähemmälle.
Mukavaa ja Menestyksekästä Vuotta 2008!
