Yksin kotona

Tapahtumat sijoittuvat aikavälille 14.10.-28.10.

Viime kirjoittelussani olenkin näköjään ollut lähdössä penturyhmän temppuradalle. Voin kertoa, että se meni hyvin. Temppurata oli tehty agility-esteistä. Kaikkein kivoin ja odotetuin este oli tietenkin putki, jonka suoritin monta kertaa ja aina vain nopeammin ja paremmin. Oli siellä sitten kaikkea muutakin, mutta siitä on jo niin pitkä aika, etten enää tarkalleen muista. Mutta mainittakoon se, että minun ja Ellun yhteistyö todellakin toimi. Isäntä oli katsomossa tarkkailemassa toimintaamme ja mainitsikin tunnin jälkeen että meidän tiimimme oli yksi parhaimpia. Se lämmitti mieltä, mutta kyllähän minä jo tunnin alussa tiesin että tulen näyttämään tälle porukalle, ja niinhän teinkin. Monella on ennakkoluuloja mäyräkoirien suhteen, mutta yritän rikkoa ne kaikki tottelevaisuudellani ja ihanuudellani.

Kävin myös yhtenä iltana mäyräkoirakävelyllä jossa oli ennätysmäärä kävelijöitä. Muut ohikulkijat kiinnittivät myös meihin mäykkyihin huomiota entistä enemmän. Tosin silloin oli hyvä ilma. Olen huomannut ettei lenkkipoluilla juuri muita näy sadekelillä, mutta heti kun aurinko paistaa tai on lämmintä niin porukkaa on liikenteessä ruuhkaksi asti.

Olen ollut nyt päivisin kaksi viikkoa yksin kotona. Isäntäväki on töissä ja minun täytyy selviytyä 8,5 tuntia yksin. Hyvin olenkin pärjännyt, olen lähinnä nukkunut ja nähnyt makoisia unia. Osaan olla päivisin myös sisäsiisti, mutta nyt yöaikaan olenkin sitten osoittanut mieltä ja pissinyt isoja lammikkoja lattialle. On mukava huomata millainen reaktio aamuisin tulee. Viime päivinä tosin on näyttänyt siltä, ettei minun yöllisten sabotointien enää anneta pitkään jatkua. Niinpä kokeilinkin eilen miten käy jos pissin keskelle lattiaa silloin kun kaikki on alakerrassa ja varmasti näkevät minut. No huonostihan siinä kävi, jouduin pihalle. Olin vartin ajan siellä, pimeässä ja tihkusateessa. Eilen nuo laumanjäsenet sitten lukivat kaikkia koirajuttuja kyseisestä asiasta ja tulivat siihen tulokseen, että mököttävät minulle. Olen kuulemma saanut liikaa huomiota ja jättävät minut nyt sitten vähemmälle huomioinnille. Sanonpahan vaan että voihan sitä kokeilla. Myös yläkertaan järjestetty nukkumispaikka vietiin pois ja nyt minulla ei ole kuin yksi pehmoinen sänky alhaalla, tosin siellähän minä olen alusta asti nukkunut.

Muissa asioissa olen kuitenkin pärjännyt entiseen malliin. Seuraamisharjoituksia on tehty jokaisella jalkapallo- ja urheilukentällä, joskus on hyödynnetty myös parkkipaikkoja. Se on ihan mukavaa silloin tällöin, mutta ei sitä pitkään kerralla jaksa.

Välillä lenkkeillään kaupunkiympäristössä ja välillä metsikössä. Välillä myös juostaan hurjaa vauhtia. Luulenkin joskus meidän harjoittelevan koirajuoksua varten, mutta silloin me todennäköisesti juostaisiin koko ajan eikä vain tuollaisia pieniä pyrähdyksiä. Tänä aamuna punnitessani painoin 9,6 kg. Se on noin 300 g vähemmän kuin kaksi viikkoa sitten, mutta kuitenkin olen ihan sopivan painoinen. Syön nykyään ruoan kahdesti päivässä, aamulla aamuruuan ja kello 16 jälkeen kunnon aterian.

Keskiviikkona kävin kokeilemassa miltä keinoluola tuntuu, ja sehän tuntui hyvältä. Ensin kun mentiin sinne paikkaan, jonka nimeä en tietenkään muista, sain haistella ihmeellistä laatikkoa. Sitten sitä piti vielä haukkua. Minähän en yleensä hauku, paitsi tietysti siilejä ja rikkaimuria. Innostuin kuitenkin haukkumaan tuota oudolle haisevaa laatikkoa ja koko ajan sateli kehuja. Sain kuulla että laatikossa oli kettu. Kun haukkumisen välissä sitä kuuntelin, niin kyllähän siellä joku todellakin suhisi. Siellä oli muutama koira joka ei avannut suutaan haukkuakseen kettua, joten koin ymmärtäneeni jutun jujun. Sitten aikamme laatikkoa ihmeteltyämme siirryimme latoon. Siellä oli outo vanerista koottu rata. Näin kuinka luukut laitettiin kiinni ja kuinka kettu siirrettiin sinne putkeen. Ajattelin että onpas sillä outo harrastus, juosta nyt tuollaisissa ahtaissa putkissa. No, sitten näin kuinka Lotta (pitkäkarvainen mäyräkoira) laitettiin sinne samaan putkistoon. Nyt touhu kävi mielenkiintoiseksi ja rupesi todellakin kiinnostamaan. Kohta kuulin kuinka Lotta haukkui, ilmeisesti se oli paikallistanut ketun. Aikansa putkessa oltuaan Lotta tuli sieltä tyytyväisin ilmein. En muista kokeiliko putkea sitten joku toinen vai tuliko suoraan minun vuoroni. Minullehan ei oltu asetettu mitään tavoitteita, vaan oli tarkoitus että haistelisin sitä kettua näin ensikertalaisena. Näytin kuitenkin niin innostuneelta, että keinoluolan ja ketun omistaja pyysi minua kokeilemaan sitä. Minut laitettiin putkeen ja samassa karkasin pois. Minut saatiin kiinni ja laitettiin uudelleen putkeen ja luukku kiinni. Kettu haisi siellä niin vahvasti, jotta minun oli pakko vähän haukkua. Sitten kuulin kuinka minua kutsuttiin toisesta suunnasta. Tehtävänäni oli kuulemma oppia liikkumaan ahtaissa tiloissa. Tilat olivat todellakin pienet, mutta kyllä minä siitä hienosti suoriuduin. Ellu kysyi koko toiminnan johtaneelta mieheltä kuinka pärjäsin, itseänikin kiinnosti tietää. Mies kertoi: "Tässä pennussa on ainesta. Jos nyt aloitatte harrastamaan lajia, on koiralla loistavat mahdollisuudet tulla lajin valioksi." Sen jälkeen hän ja toinen mies lisäsivät: "Ainut huono puoli tässä lajissa on se, että valion arvo on niin nopeasti saavutettu". Emme tienneet kuinka paljon näissä kehuissa oli tuulesta temmattua, mutta kyllähän se hyvältä tuntui. Ja luultavasti ne miehet olivat nähneet jos jonkinlaista luolalla kävijää, joten tuskin ne ihan täyttä puppuakaan kertoilivat. Kotimatkalla kuulin kuinka minua kehuttiin ja minusta puhuttiin jopa palvovaan sävyyn, tiesin tehneeni hyvää työtä. Nyt odotankin että laumani ottaa selvää kyseisestä lajista ja miettii sitä ihan tosissaan, sillä tuohan on tosi helppoa, ainakin tuon ensimmäisen kerran perusteella.

Tänä aamuna käytiin jo aikaisin lenkillä. Viikonloppuna yleensä tapahtuu kaikenlaista kivaa ja ulkoilua on tavallista enemmän. Mietin jo Ellun laittaessa itselleen polvitukea, että tästä ei taidakaan tulla ihan tavallinen tallustelu asfaltoidulla tiellä. Mentiin heti ensimmäiseen metsään, eikä tällä kertaa todellakaan kävelty polkuja pitkin. Näköjään Ellun Goretex -kenkien ansiosta minunkin täytyy kävellä sankassa metsässä. Mukavahan siellä on hyppiä, mutta mieluummin kävelisin polkuja pitkin. Polkuja näissä vähäisissä kaupunkimetsissä onkin todella paljon. Jäniksilläkin on varmasti paljon mukavampaa hyppelehtiä niitä pitkin, ja minun täytyy painaa puolukan varpujen seassa sen minkä Ellun perässä kerkeän. Kuulemma se on hyvää harjoitusta lihaksilleni, ja niin se varmaan onkin, ja olihan se myös mukavaa nyt jälkeenpäin ajateltuna.

Tänään on penturyhmän kokoontuminen. Se alkaa olla viimeisiä kertoja, mutta eipä huolta, sillä pääsin lopultakin viralliselle pentukurssille. Kurssi alkaa 6.11. ja siellä käydään kaksi kertaa viikossa, kurssissa on yhteensä kahdeksan kertaa koulutuksia. Siispä marraskuun aikana minulle tulee varmaan monia oppeja purtavaksi. Huomenna on mäyräkoirakävely ja odotan jo kovasti kavereiden näkemistä. Siellä on aina ollut niin mukavaa, tosin talvella niitä kävelyitä ei kuulemma järjestetä.

Taidankin tästä ryhtyä keräämään inspistä tulevaa koulutusta varten ja toivottelen teille kaikille mukavia hetkiä omissa harrastuksissanne!

Shoppailua

On taas tullut touhuiltua ja opeteltua erilaisia juttuja. Koulussa on mennyt hyvin, olen ollut reipas ja tottelevainen. Päätettiin myös Ellun kanssa että ei enää jatkossa käydä siellä maanantaisin järjestettävässä koirakoulussa. Olen nimittäin niin paljon edellä niitä muita penturyhmäläisiä että asiat on vähän turhaa jankkaamista. Tosin lisäharjoitus ei ole ikinä pahasta, mutta ainakin näillä näkymin pidämme taukoa ja keskitymme POKS:n järjestämään koulutukseen.

Eilen kävin shoppailemassa. En ole ikinä ennen käynyt ostoksilla, mutta nyt sekin päivä koitti. Olin vähän ihmeissäni, sillä olin vasta heräillyt ja syönyt kunnon aamupalan ja sitten lähdettiinkin jo autoilemaan. Piha näytti aivan kummalliselta ja uudelta minulle, näin vain paljon autoja. Sitten mentiin ovesta sisään ja voi sitä lelun ja ruoan määrää. En ole eläissäni nähnyt niin paljon tavaraa, kun näin astuessani Mustiin & Mirriin. En uskaltanut koskea mihinkään, mutta haistelin tavaroita senkin edestä. Syy miksi ostoksille lähdettiin, ovat kylmenneet säät ja sadekelit. Olen kuullut puhuttavan että tarvitsisin ulkoilupuvun ja nyt minulla on sellainen. Kieltämättä tuntuu vähän oudolta pukea sellainen päälle, sillä en ole sellaista pukua huomannut vielä monellakaan koiralla. No nyt minulla on sellainen Hurtan valmistama puku, se suojaa sateelta ja tuulelta. Siihen saa alle ostettua vielä fleecen, kummalta tuntuu moinen touhu, sillä onhan minulla oma turkki. Täytyy varmaan ensin opetella kävelemään puku päällä pimeällä ja hiljaisilla poluilla, sillä tuntuu vähän hassulta pitää sitä päällä, ja kävelykin menee ihan pomppimiseksi. En tiedä miten kuopan kaivaminen onnistuu, ainakin puku menee likaiseksi.

Sitten sain ostosreissulta mustan pitkän nahkahihnan, olenkin sitä jo käyttänyt tämän päivän lenkillä ja havainnut sen hyväksi. Sain myös näyttelyhihnan, leveän sellaisen eli nyt en voi enää laittaa temppuiluani näyttelyharjoituksissa pelkän hihnan piikkiin. Lisäksi sain sellaisen uuden maastokuvioisen vetolelun. Tykkään leikkiä vetoleikkejä yli kaiken, ja tuo lelu tuo vielä tyylikkyyttä leikkiin. Voi minua, kyllä nyt passaa harrastaa, välineet pitäisivät ainakin olla viimeisen päälle hyvät ja toimivat.

Käytiin tänään lenkkeilemässä metsässä ja minä pääsin siellä irti. Olen vähän arka ollessani irti, mieluiten kuljen Ellun jalkojen vieressä, mutta kyllä minä sitten vähän irrottelinkin. Haistelin kirpakkaa syksyistä ilmaa ja napsin pakkasen puraisemia puolukoita. Se oli sellainen akkujen-lataus kävely, mikä olisikaan ollut mukavampaa kuin hiljainen metsä ja mukava sää. Tykkään kyllä todellakin kävellä metsiköissä ja poluilla, mutta ns. kaupunkikävelyssä on myös omat hyvät puolensa. Silloin saa olla näkyvillä ja nähdä pyöriä, autoja, ihmisiä ja muita koiria. Kaikki kentät ja nurmialueet yleensä käytetään harjoitellessa seuraamista ja välillä se tuntuu ihan tyhmältä kesken kaiken harjoitella jotain sellaista. Sitten joskus taas kierrellään puita, sekin on jotain seuraamisharjoitusta, mutta sehän tuntuu ihan pöljältä kulkea Ellun vieressä ja kiertää samaa mäntyä, toivottavasti hyödyn tuosta itseni nolaamisesta joskus.

Lenkkeilyyn on tullut myös uusi systeemi. Enää en juurikaan pääse haistelemaan vieraita ihmisiä ja vähiten silloin kun itse olisin pomppien menossa. Kun maltan olla rauhassa ja ikään kuin huomaamatta muita saan palkkioksi juustoa. Juusto on niin hyvää, että jotkut ihmiset jätän mielelläni haistamatta ja nuolematta. Kyllä minä sitten joidenkin kanssa saan jopa leikkiä, joten ei minua ihan lasipurkissa pidetä.

Tänään koulussa meillä on aiheena temppurata. Se vähän jänskättää, sillä en tiedä mitä siellä täytyy tehdä ja miten toimia, mutta eiköhän se omalla painolla mene, turha jännittää etukäteen. Asiat menevät omalla painollaan, vaikka kyllä kieltämättä joitain asioita tunnutaan kertaavan ihan liian paljon. Olenkin laskenut, että jos nyt käyn jokaisen näyttelykoulutuksen (neljä kertaa) ennen Isänpäivää, on minulla hyvät mahdollisuudet osallistua POKS:n järjestämään Match show:n. Tosin en tiedä vielä onko meillä mitä suunnitelmia ja pääsenkö näyttämään taitoni kyseisenä päivänä siinä kisassa. Jotkin siellä näyttelyryhmässä ottavat homman niin vakavasti, etteivät ne varmastikaan koe harrastuksesta mitään hauskaa. Rasittavaa nähdä siellä sellaista porukkaa, joita ei voi käydä edes moikkaamassa, mutta kai se on lajin henki, ettei sieltä kavereita haeta.

Jatkan tässä nyt torkkumistani, jotta jaksan taas touhuilla ja pyydystää tuulessa lentäviä puiden lehtiä. Juoskaahan tekin lehtien perässä, se on hauskaa ja melkoista hyötyliikuntaa!

Opiskelua

Tapahtumat sijoittuvat aikavälille 30.09. - 07.10.

Aika on taas mennyt vauhdilla, ja minulla on ollut kaikenlaisia kiireitä ja menoja. Sunnuntaisin käyn Joensuussa penturyhmässä. Viime sunnuntaina koulu meni todella hyvin, meillä oli aiheena leikki & aktivointi. Mie olin elementissäni ja yllätin jopa Ellun oma-aloitteisuudellani ja tottelevaisuudellani. Minulta kun vaaditaan tietynlaista hillittyä käytöstä ihmisjoukossa, ja voin sanoa että viimeksi se todella onnistui. Tein kaiken mitä pyydettiin, vähän enemmän ja paremminkin. Meillä oli myös sellainen agility-putki jota sain kokeilla. Muutamat koirat eivät uskaltaneet mennä siihen millään, mutta koska minä olen rohkea, en kokenut putkessa mitään vaikeutta. Sujahdin putken läpi vauhdilla, kuvittelin sen luolaksi ja voi sitä iloa. Sitten kun käveltiin omalle paikallemme tahdoin kokeilla agility estettä, joka on A:n muotoinen. Kiipesin sinne esteelle kunnes Ellu huomasi ja ihmetteli, että mitä ihmettä teen puolessa välissä estettä. Minä vaan halusin kokeilla sitä ja sainkin kehuja myös muilta ryhmäläisiltä, olen kuulemma avoin uusille asioille ja kokemuksille.

Tänään koulussa oli aiheena paljon pelätty aihe: ohitetaan ihmisiä ja koiria. Tiesin aiheen olevan minulle aika vaikea, sillä olen niin sosiaalinen. Teimme koulussa erilaisia ohitusharjoituksia, ja yllätyin itsekin miten helposti ohitus onnistui. Minulla kylläkin oli paljon juustoa mukana, ja juuston vuoksi olisin valmis tekemään melkein mitä tahansa. Nyt varmaan tämän päivän oppimia asioita sovelletaan jatkossa lenkkeillessä. Se on sinällään harmi, koska olen saanut kävellä aika vapaasti ja nuuhkia suurinta osaa vastaantulijoista.

Viime maanantaina oli taas mäyräkoira-kävelyn vuoro. Kävely on joka toinen maanantai ja silloin kun sitä ei ole, käyn Kontiolahden koirakoulun penturyhmässä. Kävelyllä oli taas mukavaa. Tällä kertaa en edes ollut ainut karkkari. Siellä kävelyllä tykkään varsinkin Brimuksesta, joka on pitkäkarvainen mäykky. Brimuksen kanssa on kiva juosta pitkin metsikköä.

Keskiviikkoinen näyttelykoulutus taas meni aivan ala-arvoisesti. Unohdin jostain syystä kaikki käytöstavat ja tein mitä tahdoin. Ellu ei tietenkään tykännyt touhotuksestani vaan pisti kovat ehdot; Joko rauhoittuisin tai sitten lähdettäisiin kesken pois. Ei minun tarvinnut pitkään miettiä mitä tehdään, sillä halusin sieltä pois. Se oli ihan tyhmää, ensinnäkin hihna on sellainen ohut naru kaulassa ja sitten siellä vaan kierretään ympyrää ja välillä patsastellaan. En ymmärrä mitä se "seiso" tarkoittaa, kaikki vaan hokee samaa. Lähdettiin siis kesken pois, käytiin yhdellä koulun kentällä harjoittelemassa tottelevaisuutta, siinähän olen hyvä. Täytyy olla vauhtia ja touhua, jotta laji jaksaa kiinnostaa minua. Olin kentällä taas oma tottelevainen itseni ja sain kehuja. En tiedä miten me tehdään tuon näyttelykoulutuksen kanssa. Minua ei yhtään kiinnosta koko asia, mutta sisareni oli jo menestynyt yhdessä näyttelyssä, niin voisinhan minäkin sitä huvikseni kokeilla.

Viikot siis menevät todella nopsaan, koska on noin paljon "pakollista" ohjelmaa. Sitten on vielä tietenkin kaikenlaista lenkillä käyntiä ja leikkiä. Lisäksi kotona harjoitellaan paljon temppuja. Uutena juttuna on "pyöri". Siinä minun täytyy pyörähtää ympäri, mutta en ole vielä sen tempun syvintä ideaa ihan sisäistänyt. Kyllähän minä tykkään pyöriä selälläni muutoin, mutta käskystä se on jotenkin outoa.

Tänään kävin jäljestämässä. Lähdettiin aamulla aikaisin mökille, juoksin höpelönä maastossa ja oli kivaa kaivaa kuoppia vähän joka paikkaan. Iltapäivällä vähän ennen kotiin lähtemistä kävin suorittamassa jäljen. Tällä kertaa en edes aristellut veren hajua, vaan pinkaisin metsikköön. Jossain vaiheessa kadotin jäljen, mutta löysin sen piakkoin. Ja kohta olinkin jo mennyt jäljen läpi. Kävin saman reitin vielä kahdesti läpi ihan omasta tahdostani, koska se oli niin mukavaa. Tuntuu siltä että tuota lajia haluaisin harrastaa ja tulla hyväksi siinä, mutta vaatiihan se nyt paljon työtä ja monta harjoittelu kertaa.

Olen myös järjestänyt muutamana yönä alakertaan pienen yllätyksen. Minuahan jo luultiin sisäsiistiksi, mutta nyt olen kahtena edellisenä yönä tehnyt kakat lattialle. En tiedä oikein syytä miksi näin on päässyt käymään, olen käynyt ulkona ennen nukkumaan menoa ja kesken unienkin. Onneksi ei ole tullut pahemmin sanomista, kyllähän nuo Ellu ja Juha mutisee mutta siihen se sitten jääkin.

No mutta nyt olen jo niin väsynyt että täytyy ryhtyä unille ja valmistautua huomisillan koulupäivään.