Hauskaa Wappua!

Isoveli valvoo Sheriffejä

Meillä oli jokunen vuosi sitten videoyhteys kotiimme. Näppärää katsoa siis mitä herrat täällä tötteröi.

Tekniikasta kiinnostunut isäntä kuitenkin koki kuvayhteyden kököksi ja turhat kaapeli & johto hässäkät kieltämättä vähän teettivät lisätyötä. Myös yhteyden muodostamisen minä käyttäjänä koin hankalaksi. Piti olla muistitikku, salasanat ja tietokone.

Nyt meillä sitten on tämmöinen uudempi versio samasta asiasta ja kieltämättä helppoa tätä on käyttää. En edes yritä kertoa ominaisuuksista :) Kerron käyttäjän näkökulmasta tämän kameran olevan loisto keksintö! Saan otettua puhelimellani (erillinen ohjelma) yhteyden olohuoneeseemme ja jopa äänen kanssa. Siis katsoja kuulee äänet, seurattavat eivät :) 

Tosin meillä vaan ei päivällä tapahdu juurikaan mitään. Aivan sama katsooko lähetystä mihin aikaan päivästä, lähes koko ajan kaikki nukkuvat. Tylsää viihdettä siis työpäivän ohessa. Vaan onpahan nyt oma helpotuksensa siinä, jos joutuu esim. aamulla oksentavan karvakorvan jättämään kotiin. Näkee sitten päivän aikana seurata miten potilas voi.

Tämä kuva on otettu hetkellä jolloin ajoin auton katokseen, eli vahtikoirat ovat jo valmiina asemissa.

Ja tältä se itsessään paketteineen näyttää.

Lisätietoja ainaskin tästä Gigantin linkistä:

http://www.gigantti.fi/cms/mydlink-valvonta-kamera/mydlink-tarkkaile-ja-valvo/

Joensuussa tassutellen

Aina samat maisemat, samat hajut, samat naamat... Viikonloppuna tehtiin tuolle narinalle jotain ja käytiin herrojen kanssa kaupungilla. Voisihan siellä käydä useamminkin, mutta samainen reitti tulee ajettua joka arkipäivä työmatkan merkeissä...

Matkaa ei paljon taittunut, mutta hajuja, kokemuksia, ja katseita sitäkin enemmän.  Ja sitten jokunen kuva Joensuusta 18.4.2015.

Ensin vanhan hautausmaan aitauksella mietittiin minne mennään. Koska kaikki oli ilman kiinnitystä, jokainen olisi voinut mennä ihan minne vaan...

Tietyöt ja erilaiset rakennustyömaat ovat näiden mieleen. Jasu olisi mennyt syvemmällekin työhön...

Löysimme vesikioskin, mutta emme vettä. Pisti miettimään...

Jimi olisi jo niin valmis kulkemaan tuota sinistä virtaa pitkin jonnekin...

Pakko vähän maistella kaikkia "kivoja" juttuja.

Ei me vaan enää muisteta mikä tuo patsas oli, jotenkin se liittyi sotaan ja rohkeuteen. Tässä samalla kuunnellaan torilta kantautuvia vaalilupauksia.

Kiire pikkujaloilla...

Ja kiireen loppu. Luolakoira löytää luolan myös keskellä kaupunkia kävellessään vanhan talon ohitse. Ruuhka on heti valmis.

Pakollinen tsekkaus Taitokorttelin sisäpihalla, kaikki kunnossa.

Sen jälkeen hiljentyminen kirkon pihalla. Samalla emännällä menikin sitten housut pesuun. Pyllistelin saadakseni kuvia enkä sitten yhtään tajunnut, että maa allani on vielä kurainen. Mutta onneksi tilanne tallentui edes näin kauniisti.

Lumen alta paljastuu ylläreitä

Tältä takapihamme ylätasanne näytti vielä 6.4.

Ja tältä se näytti 16.4.

Lumen alta paljastui siis syy miksi Jimi on kaivanut talvella kuin heikkopäinen. Se on vimmatusti hyppinyt hangessa ja raivokkaasti kuopinut metrin lunta päästäkseen kaivamaan mullikkoa. 

Aiempina vuosina ei ole tätä myyrän aiheuttamaa harmia ollut. Meinasi itku jo päästä, mutta toisaalta yllättävän vähillä kököillä päästiin. Saa nähdä kasvaako kukkapenkissä yksikään kukka, koska ympäristö on töngetty. Voihan pirulaiset! Toivottavasti Jimi edes olisi tuhoajan/tuhoajat saanut kiinni jossain vaiheessa talvea. Ainakin monella iltapissikäynneillään se viihtyi pihalla vähän turhankin kauan. Onni lienee kuitenkin se ettei kaksi muuta kaivuria saanut päähänsä kaivaa myyriä esiin...

Vuoden 2014 mejäkoirat, hyvä meidän pojat!

Itä-Suomen mäyräkoirilla on vuosittain ollut tapana palkita edellisen kauden tulosten perusteilla parhaiten pärjänneet koirat.

Kesä 2014 oli meillä harrastekesä, joten tottakai laitettiin vuoden mejäkoira -lomakkeet täytettyinä menemään. 

Mietiskeltiin jossain vaiheessa, että oltais ajettu ihan Kuopion kaupunkiin kuulemaan tulokset, mutta eipä sitten kehattu. Matkaa meiltä sinne on noin 160 km ja toinen samanlainen siivu takaisin päin. Toki samalla olisi voinut tehdä päiväretken Ikeaan :) Olisi kuitenkin kannattanut käydä aplodeeraamaassa muille ja samalla itsellekin. Tänään nääs katselin julkaistuja tuloksia kokien suurta ylpeyttä pienistä pojistamme. 

Tässä tulokset Mejäkoira -kilpailun osalta:

Vuoden Mejäkoira

1 lkkn FI & SE JVA Korpinotkin Josefiina 34

om Riikka, Juuso & Noora Kärnä

2 pku FI JVA Salamantelin Eddie Express 30

om Petri Ruotsalainen

lkn FI & SE JVA Chesthill’s Korona 30

om Elina Niiranen

4 lku Hakiavan Ganymedes 24

om Elina & Juha Niiranen

5 pku Taxmania Duracell 18

om Elina Niiranen

6 kku Kesyttömän Amiraali 18

om Iiris Kuosmanen

7 pkkn FI MVA Miniatyr Femi Felina 12

om Niina Miettinen

Lisää tuloksia voit käydä lukemassa osoitteesta: 

http://ismk.vuodatus.net/lue/2015/04/vuoden-2014-palkitut-koirat

Mutta mitä minä opinkaan tästä kerrasta: mene paikalle jos yhtään tuntuu siltä, että olisi jotain saavutettu tai ainakin soita etukäteen utsiaksesi oisko meidän hyvä ilmestyä paikalle. Viimeksi vuonna 2009 oli tilanne jolloin Jimillä oli kivasti tuloksia, mutta ajattelin ettei niillä kuitenkaan pärjäis. Meni sitten sen vuoden titteli ja sen vuoden mejä-herruus ihan toiselle koiralle. Ehkä vielä joskus tulee siis onnistuttua maastossa sekä sen ulkopuolella. Nythän kivalta näyttää tuo listaus, että meidän kaikki herrat löytyvät sieltä ja vielä ikäjärjestyksessä. Vähät siitä mitkä järjestysnumerot ovat. Epäselvää nimittäin on, onko kakkossija jaettu kahden kesken vai onko meidän Jimi kolmonen...

Sinustako sihteerimme?

Sheriffit.com Työpaikkailmoitus 14.4.2015

SIHTEERI
KONTIOLAHTI

Haemme välillä tehokkaastikin toimivaan tiimiimme aktiivista ja aidosti kiinnostunutta sihteeriä.  

Etsimämme karvakorva vastaa konttorista silloin, kun tutkintajoukkomme liikuskelee jossain päin Pohjois-Karjalaa tai on muutoin vaan konttorin ulkopuolella tai työtehtävät tuntuvat vastenmielisiltä. Toivomme sinulta pitkää pinnaa, joustavuutta työajoissa sekä palkkauksessa.

Aiempaa kokemusta emme välttämättä kaipaa, vaan koulutamme sinut mahdollisiin työtehtäviisi. Kannatamme avoimuutta ja reippautta enemmän kuin tietoa ja taitoa. Tarjoamme työn lisäksi myös majoituksen sekä ravinnon.

Lisätietoja antaa:
Sheriffeistä se joka muistaa ensimmäisenä puhelinnumeron sekä löytää mahdollisesti soivan puhelimen
p. 044-XX XXX XX

Hakemukset sähköpostitse
viimeistään vartin päästä postauksesta
posti@sheriffit.com

Kuvapaloja talvilomalta

Vietettiin toissaviikolla Sheriffien kanssa talvilomaa. Lomaa varjosti osittain vielä Jonen toipuminen suolitukoksesta. Mutta niin se jätkä vain siitä selvisi ilman operointia. Tilanne säikäytti sen verran pahasti ettei tässä talossa luultavasti enää vietetä luu -lauantaita, sillä emme tahdo enää kokea suolitukos -sunnuntaita. Toki osa syynsä oli ahneudellakin, mutta silti...

Loma vietettiin kotona, sillä isäntä oli töissä, mutta kotoilu on aina kivaa. Täytyy tehdä kodista niin kiva, ettei tarvitse havitella minnekään. Tällä kokoonpanolla matkustaessa nimittäin pitää ottaa niin monta asiaa huomioon :) Yksi on mm se kuinka autoon saadaan edes mahtumaan tarvittavat tavarat.

Alkuviikolle oli luvattu surkeaa keliä, joten ulkoilu vastahakoisten mäykkyjen kanssa ei ole paras tapa aloittaa loma. Käytin herrat aamulla kunnon lenkillä ennen isännän töihin vääntäytymistä. Sitten lähdettiin tyttöporukalla kaupungille. Onneksi saatiin asiat hoidettua, koska loppuviikolle säät korjaantuivat ja ulkona oli enemmän kuin kivaa. 

Meillähän oli Even kanssa niin paljon energiaa, että käytettiin Jone muutaman kerran erikseen pallolenkeillä. Eli herra sai tutikseen pallon suuhun. Niinpä sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa ohittaa vihamiehiä tai ketään muitakaan. Sain siinä samalla opetettua lasta ajamaan polkupyörällä ja potkittua keskimmäiselle pojalleni palloa. Tosin pyöräilystä ei meinannut tulla mitään, kun kuskin piti seurata Jonen liikkeitä... Tässä tyytyväinen kaksikko. 

Sisällä sitten oli kiivaita pelitilanteita, kun hyppyytettiin sammakoita ämpäriin. Muutaman kerran sammakko oli eksynyt jonkun suuhun, mutta kyllä niistä jokunen hyppäsi ihan sinne minne pitikin.

Tiedetään koirien kiinnipito on parhaillaan menossa, mutta.... Voiko kukaan vastustaa kiusausta päästää lurppakorvaa hummaamaan, jos maisema näyttää tältä? 

Me emme voineet. Ja kyllähän nuo olivatkin hienosti valppaana. Taskut olivat täynnä nakkia ja junnuille pallot, luoksetulot olivat niin varmoja ettei mitään rajaa. JES! Mikä onnistumisen riemu, tosin jäällä ei sattunut ketään häiriöksi asti.

Tässä sitten paras otos päivältä. Jone näyttää niin PEDOLTA! Kuva keräsi tuolla FB:n Mäyräkoirakeskustelussa 300 tykkäystä eli voitaneen puhua jonkun sortin SOME-sensaatiosta. Kiitos kaikille teille, jotka peukutitte. Ehkä me sittenkin ryhdytään kalastelemaan niitä lukijoita :)

Tässä sitten istahdetaan ja tuumataan hetki jonkun lenkin jälkeen. Rappuset ovat meillä kovassa käytössä, tässä parannetaan maailmaa useamman lenkin päätteeksi. Ja onhan se lämmin, sillä siihen porottaa aurinko lähes aina ja sekös jos mikä hellii mäykkyä :)

Huomatkaas muuten kuinka tottuneesti assari pitää hinoista kiinni. Tosiasiassa taitaisi tyttö lähteä aika vauhdilla tuosta, jos pojat tahtoisi jonnekin...

Eräänä päivänä oltiin taas menossa jäälle. Lumet olivat karanneet niin vauhdilla, että piti ajaa naurettava matka autolla rantaan, jossa sitten saadaan Stigan alle lunta ja jäätä. Tarkoitus oli kävellä jonnekin saareen syömään eväät. Suunnitelmiin tuli muutos, kun tuuli repi melkein mukaansa. Käytiin vähän juoksuttamassa herroja ja itse töpöteltiin rantoja myöten. Eväät syötiin tanssilavan suojassa, luultavasti kaikille kävi tuo ratkaisu. 

Illalla Jone taas liikuskeli vaikeammin, joten ilmeisesti sille käy tuuli luihin ja ytimiin, sillä aiemminkin tuulisella päivällä se tönkistyi :( Asiaa täytyy seurailla ja huolehtia siitä, että lihakset pysyvät lämpiminä.

Eli loma oli kaikessa arkisuudessaan todella ihana! Seura oli tietenkin mitä parasta. Joskin äitiä meinasi jo loma stressata, kun piti kaiken lomassa saada muka tehtyä vaikka mitä. Onneksi jotain muutakin tuli tehtyä eikä pelkästään kulutettu tennereita, tosin selkä onkin ollut tämän viikon kipeänä. Siispä meikäläiselle ei sovi nuo 16 kilometrin liikuntamäärät joka päivälle. Lomalla menee alaselkä pilalle ja istumatyössä yläselkä. Katsotaan nyt missä kunnossa sitä tulevaisuudessa ollaan. Nyt nautitaan liikuntakyvystä niin pitkään kuin mahdollista.

Ja nyt muuten nautitaan sitten Pääsiäisen tuomasta luvasta hiljentyä kesken hektisyyden. Siispä oikein Hauskaa Pääsiäistä kaikille!

Tässä meidän virallinen pääsiäiskuva tältä aamulta. Ehken ei voi sanoa, että meillä kaikilla oli niin mukavaa...