Herra Dragulat valmiina talveen

Tässä hiljakseltaan täytyy totutella ajatukseen, että talvi on ehkä kohta tulossa. Viime talvesta viisastuneena aloitin tekemään koiruuksille jo kesälomallani pukuja. Pian saattaa olla aika jolloin puvut täytyy kaivaa ihan oikeasti päälle. Tällä hetkellä mittari näyttää plussaa ja ulkona sataa vettä, sinne menee siis taas jälleen nämäkin lumet.

Oikeita pakkaskelejä odotellessa esittelemme teille valmistuneet pukumme. Nämä ovat vielä prototyyppejä ja tehty julmasti matkimalla Back on track -mantteleita. Ostin yhden ja sitä pyörittelemällä ja mittailemalla sitten tein herroille puvut. Isännän mielestä Sheriffit muuttuvat pukiessaan takit ylleen Herra Draguloiksi. Ehkä niin, tai ehkä se oli tarkoitettu kohteliaisuutena.

Takeissa on materiaaleina käytetty tuulta ja vettä pitävää kahisematonta ulkokangasta. Sitten lämpöeristeenä on vatiinia, joka muistuttaa harsoa jolla suojataan kasvit yöpakkasilta. Vuorena on paksu fleece.

Uusvanhana tuttavuutena löysin Eurokankaasta kanttinauhan. Olen tapellut sellaisen kanssa joskus käsityön tunneilla ja tappeluksi sen kanssa meni nytkin. Kieltämättä ryhdikkyyttä sillä sai varsinkin helmaan.

Kunhan testaamme näitä kovassakin käytössä ja teemme tarvittavat muutokset, ilmoittelemme kuinka meidän kävi. Vanha Husqvarna on laulanut ja rutissut, kun olen tehnyt muitakin koiraharrastukseen liittyviä juttuja. Haaveeni oli joskus ompelija ja nyt kun olen tutkaillut eläinkaupan valikoimaa olen todennut, että osasta tuotteista saa maksaa aika kovaa metrihintaa. Jatkossa siis esittelemme lisää tuotantoamme. Mistäs tuon tietää jos jossain vaiheessa ryhdyn tekemään näitä juttuja ihan sarjassa :) Ehkä ensi jouluksi aukeaa Sheriffit -puoti. Voi kun olisi joskus mahdollista elättää itsensä vaikka noin. Voih... unelmia on hyvä olla.

Puku edestä

Takaa, kauluksessa on reikä hihnaa varten

Sivulta

Tuplaten edestä

Hei tän kaa voi syödä keppiäkin!

Ensilumilla!

Viime tiistaina ihasteltiin uutta kasvukautta aloittavaa kärhöämme (mainitaan nyt että mansikkakin yritti tehdä uuden sadon joulupöydän antimiksi). Kesän toinen tuleminen valitettavasti sai väistyä, sillä mehän saatiinkin yllättäen talvi!

Tuli pakkasta, lunta, liukkaita teitä sekä pulkkaa vetäviä lapsia. Jeiks! Tiedän että tänäkin talvena kyllästyn lumeen ja pakkaseen, mutta silti ensimmäinen lumipeite jaksaa ihmetyttää ja ihastuttaa vieläkin. En sentään ole vielä kaivanut suksia tai pulkkaa esille, mutta lumienkelöinti on himoittanut, niin ja jouluvalotkin tekisi mieli viritellä. Tosin talvi taitaa ennusteiden mukaan jäädä lyhyeksi, joten ehkä hillitsen itseni ja jätän ne valot ripustamatta. Nautin sitten naapuruston valoista tulevissa vesisateissa ja ankean pimeissä aamuissa.

Kärhö joka puhkesi kukkaan marraskuussa

Junnut lumilla lelunsa kanssa

Anna sitä ruokaa!

Ruoka näyttelee varmaan suurta roolia koiran elämässä, eikä mäyräkoirakaan ole poikkeus. Meillä on jossain suhteessa nirsoa porukkaa, mutta ainahan tuota syömistä on löytynyt. Ei ainakaan kukaan näytä riutuneelta :)

Iloksemme Suhmurassa sijaitseva lemmikkien ruokatehdas on nykyisin torstaisin klo 17 asti avoinna ja työssäkäyväkin pääsee näin ostoksille. Olen käynyt pari kertaa ostoksilla ja voin kertoa firmasta pelkkää hyvää. Heidän tuotteisiin oltiin jo tutustuttu aiemmin ostamalla niitä kaupasta, mutta käydessä tehtaalta säästää selvästi rahaa. Niin ja saa hyvää palvelua. Molemmilla kerroilla ostokset on kannettu autoon saakka. Kiitokset siis Puustisille ja tästä pääset firman sivuille: tessu.fi

Olen jo jonkun aikaa siis kokeillut siirtymistä barfiin, sitten mentiin jokin aika nappulan ja lihan yhdistelyllä sekä lihalla ja kasviksilla. Voi sanoa että kaikenlaista on tullut kokeiltua helpottaakseen Jonen oloa. Nyt ollaan löydetty mielestäni sopiva ruokinta. Liha on raakana tai haudutettuna riisin kanssa, ja liha on broileria / kalkkunaa. Allergiatestihän näytti että Jone voisi syödä nautaa. Yllätykseksemme vierailu eräällä toisella eläinlääkärillä avasi silmämme. Lopetimme naudan syöttämisen ja kappas koirakin rauhoittui. Kortisooni puolittui kerralla, samalla puhdistusaine vaihdettiin Betadinesta Septidiniin ja kainaloihin sivellään ennen lenkkiä vaseliinia muistuttavaa Terra-Poly vet -ainetta. Näillä muutoksilla siis on jo parissa viikossa tapahtunut huomattavia eroja. Kuinka sitä onkin voinut olla tyhmä?! Toisaalta silloin kun testiä käytiin läpi, luettiin sitä kuin raamattua. Toisen eläinlääkärin konsultaatio toi uuden mielipiteen. Toki kielletyt aineet ovat kiellettyjä, mutta niistä sallituistakin voi olla jokin joka aiheuttaa allergiaa. Yleisimmin koirien allergiaa aiheuttaa sika, nauta, soija ja vehnä, ja nuo tulisi siis raivata koiran ruokinnasta heti pois, jos oireilua on.

Siispä meillä ollaan rouskutettu nyt tyytyväisenä kanan ja kalkkunan kauloja, broilerin siipiä sekä broileria jauhettuna. Nappulat on tarjoiltu jo pitkään piilotettuna, eli jokainen etsii oman ruokansa. Jos joku jää huonommalle, niin se on sitten oma moka. Raakaa, mutta toimii ja tassuissa on vipinää.

Tähän aiheeseen löysinkin Terrieri.netin kautta tekstin. Julkaisen sen täysin muokkaamattomana (tai poistin videot eli jos tahdot käydä katsomassa ne paina tästä).

Koira ei tarvitse ruokakuppia eli virikkeistäminen ruualla

Sunnuntai, 23. Lokakuu , 2011

Lähes kaikki toiminta mitä koira luontaisesti tekee, liittyy jotenkin ruuan hankintaan. Koira ryntää liikkuvan kohteen perään, tarttuu hampaillaan, ravistelee, kaivaa maasta, hautaa maahan, etsii, ottaa vainun… Nämä kaikki toiminnot liittyvät saalistamiseen eli ruuan hankkimiseen. Siis syömiseen.

Voidaan perustellusti sanoa että koiran lähes koko elämä, lisääntymisviettiä lukuunottamatta, pyörii ruuanhankinnan ympärillä. Ihminen on kaikessa teollistuneessa viisaudessaan vienyt lemmikkikoirilta niiden elämän suurimman ilon, eli työn tekemisen ruokansa eteen. Koiran kuppiin tavallisesti kipataan pari kertaa päivässä nappuloita, jotka se on imuroinut suuhunsa alle puolessa minuutissa. Sitten onkin aika siirtyä sohvalle odottamaan huomista ateriaa. Ja vielä ihmettelet jos koirasi on syönyt seinät ympäriltään työpäivän aikana?

Koira tarvitsee valtavasti enemmän aktiviteetteja elämäänsä kuin vain lenkittäminen ja satunnaiset harrastukset tai näyttelypäivät. Koira tarvitsee nimenomaan hajuaistin käyttöön, pureskeluun ja ongelmanratkaisuun liittyvää tekemistä ja sitä juuri saalistaminen ja hankalan muotoisen ruuan paloittelu on. Ruuan tavoittelu, hankalien palojen pureskeleminen tuntikausia ja aarteen kiikuttaminen omalle lepopaikalle tutkittavaksi on parasta terapiaa ja stressinpoistoa ihan jokaiselle koiralle rotuun ja ikään katsomatta.

Vaihtelu ruuan sisällössä

Kukaan ei halua syödä päivästä toiseen yhtä ja samanlaista tylsää ateriaa, oli sen sisältö sitten miten optimoitua tahansa. Korkealaatuisesta kuivamuonasta koira saa varmasti kaikki ravintoaineet mitä se tarvitsee, mutta ei vaihtelua eikä riittävästi entsyymitoimintaa ruuansulatukseensa. Kaikki elävät olennot tarvitsevat myös elävää, prosessoimatonta ruokaa.

Kuivamuona-annoksen joukkoon kannattaa sekoittaa raakaa lihaa, kalaa, ruuantähteitä, kananmunia, rasvaa ja mitä mieleen juolahtaa. Jos eilisen salaatin herneet jäivät koiraltakin syömättä niin entä sitten! Mikä olisi parempaa aivotyötä ja virikkeistämistä koiralle kuin herneiden blokkaaminen pois maistuvampien suupalojen joukosta. Kun koira oppii valikoimaan ja pitämään tolkun päässään ruokaa syödessään, se ei myöskään imuroi summamutikassa kaikkea vaarallista mahaansa ulkona teiden varsilta.

Vaihtelu ruuan tarjoamistavassa

Yksi erinomainen tapa ruokkia koiraa on kouluttaa sitä. Kun palkitset nälkäistä koiraa ruualla on koira taatusti motivoitunut koulutukseen ja oppiminen on nopeaa. Koira saa tehdä töitä ruokansa eteen ja sinulla on käsissäsi pian paljon tottelevaisempi koira.

Ruuan tarjoamiseen kotona kannattaa käyttää mielikuvitusta. Ruokaa voi piilottaa, laittaa tyhjien pahvitölkkien tai taitellun pyyhkeen sisään ja jos sinulla on oma piha niin heitellä pitkin nurmikoita ja antaa koiran nauttia hetkestään saalistajana. Älä ratko koiralle tarkoitettuja tehtäviä vaan anna sen onnistua (tai epäonnistua) itse. Itsenäinen työskentely ja ongelmanratkaisu nostaa koiran itsetuntoa ja helpottaa paljon esimerkiksi koiran viihtymistä yksin kotona.

Koirilla on lihansyöjän hammaskalusto jossa ei ole ruuan hienontamiseen tarkoitettuja poskihampaita. Koiran kuuluu luontaisesti vain repiä paloja ruuastaan ja nielaista ne kokonaisena - tehokas ruuansulatustoiminta mahalaukussa ja suolistossa huolehtii ruokapalojen pilkkomisesta. Kuivamuonaa ruokakupista syötettäessä luontaisesta ahmimisesta tuleekin yhtäkkiä ongelma ja erityisesti syvärintakehäisille roduille mahalaukun kiertymäriskin kautta jopa todellinen hengenvaara. Kun kuivamuona syötetään pihanurmelta tai aktivointilelusta kestää päivän kohokohta kauemmin, ruokaa ei voi ahmia ja koira saa samalla mielekästä tekemistä.

Ota vastaan kahden viikon haaste!

Kokeile itse mitä kahden viikon muutos koirasi ruokkimistavassa saa aikaan. Jos et näe mitään muutosta tai jos koirasi ei pidä uudesta tavasta voit huoletta unohtaa nämä ohjeet ja palata kertomaan että koko juttu oli ihan täyttä puppua. Tee siis näin:

Älä tarjoa koirallesi aamuruokaa ruokakupista vaan jätä sille aamuaterian verran ruokaa erilaisiin piiloihin kätkettynä. Erityisesti pentujen kohdalla koiran omat aktivointilelut on suositeltavia, koska koiran voi olla vaikea tulkita että mikä lattialle jätetyistä vaatekappaleista oli sen virikkeistämisrevittävää ja mikä ei. Illansuussa lenkille lähtiessäsi ota taskuihin mukaan ruokaa jossakin muodossaan ja päätä tehdä matkan varrella edes kaksi pientä tehtävää - vaikka koira istumaan ennen suojatielle astumista - josta palkitset sen ruualla. Jos päivän ruoka-annos ei ole kotiin palattua vielä täynnä anna viimeinen ateria pureskelua kestävästä aktivointilelusta joka rauhoittaa koiran iltaa vasten eikä enää aiheuta rajuja juoksuleikkejä.

Jos et ole valmis luopumaan vanhoista tavoistasi niin kokeile tätä tapaa edes osalla päivän ruoka-annoksesta. Takaamme että koirastasi tulee virikkeistäen rauhallisempi, rentoutuneempi ja yhteistyökykyisempi - kaiken kaikkiaan onnellisempi koira!