Mäykkyhauvoja

Nyt on kuumeelle tehty jotain, on käyty katsomassa suloisia pentusia. Jasun sisko Taxmania Dream Came True pyöräytti yhdeksän pentua 11.2. isänä Metsapiiga Samurai. 

Onhan sellaiset viisi viikkoiset pennut syötävän ihania. Varsinkin kun yksi tuli ja painautui syliin kesken maailmaan (olohuoneeseen) tutustumisen. Voiko sellaiselle sanoa ei? Pakko pitää päänsä kylmänä ja sanoa. 

Neljännelle koiralle ei ole nyt tässä vaiheessa resursseja. Ja tahdon tarjota sen ilon pennusta myös Evelle. Tässä vaiheessa hän ei vielä ymmärrä sitä miksi pentu roikkuu lahkeessa, syö lelut, saa pissiä lattialle jne. Enemmän hän nauttii tilanteesta jonkin vuoden päästä. Tässä lähivuosina varmaan nyt rupeaa sellaista "etsimääni" pentua pukkaamaan ovista ja ikkunoista. Se on sitten vaan sitten kestettävä. 

Laitanpa tähän pennuista kuvia ja saapi laittaa jakoon, sillä vain yhdellä on koti tiedossa. Ja Mäyräkoiraliiton pentuvälityksestä löytyy vanhempien tiedot kohdasta Pitkäkarvaisen mäyräkoiran pentuja.









Jimmy 7 täyttää ja tänäänkin itsepäisyytensä näyttää


Kyllä, Jimi se on selviytynyt jo näinkin vanhaksi. Se on ihme, sillä kaveri oli todellinen hötky pienenä. Lisäksi se meinasi hukkua heti tultuaan meille, juoksi laituriin saaden pahkan sekä luultavasti myös aivotärähdyksen, hyppäsi laiturilta kalan perään, jäi roikkumaan flexistään epäonnistuessaan rantautumisessa. Ja siinä kohokohdat ensimmäiseltä vuodelta... 

Meno onneksi hiljentyi tai järkiintyi, mutta täysillä tämä herra on jokaisen vuotensa elänyt ja tulee elämäänkin. Tänäänkin tahti oli hyvin sotilaallinen ja herkkuina hän napsi keppejä ja toisten shaissea. Niin, mistähän ne maksa-arvojen heittelyt mahtaakaan johtua?! Turhapa se on komentaa, sillä kun se on jotain päättänyt tehdä niin senhän se myös tekee. Eli suotakoon nyt näin juhlapäivänä tämmöinen pentumaisuus. Ja enkös minä sitä pentua ollut vailla? Nyt minulla on sellainen, jo sisäsiisti pentu...

Jatkamme juhlaa, vaikka suurta juhlaa tässä ei taida olla. Ensinnäkin aamulenkille lähdettiin 30 min myöhemmin ja kävelty matka oli kuusi kilometriä, normaalisti tässä vaiheessa päivää oltaisiin vielä reippailemassa. En tohdi sanoa, että se oli ihan synttärisankarin omaa syytä, kun kävely ei nyt oikein maistunut taluttajalle. Näillä eväillä kohti seuraavaa seitsemän vuoden rupeamaa :)  Onnittelut myös sisaruksille! 

Mäykkyhauvakuume


Olen sekaisin! Aurinko on saanut uutta virtaa, vaikka olen ollut viime aikoina väsyneempi ja vittuuntuneempi kuin aikoihin. Elämän pitäisi hymyillä, mutta olen tyytymätön. Ja nyt uutena viirauksena on kauhia koirakuume. Rotu tietenkin sama, koko ja väri eri :)

Siis taistelen itseäni vastaan, koska en voi järjellä mitenkään puolustella neljännen hankkimista. Ehkä se on tuo pelko, että herrat vanhenevat vuosi vuodelta. Kuitenkin kohta seitsemän täyttävä Jimmy on kovimmassa kunnossa ja muutama harmaa ei tahtia oikeasti haittaa. Lisäksi olen asettanut kaikille tavoitteet, lähinnä omaan päähäni. Olen tässä vuosien aikana sentään oppinut, että mitä enemmän asioista huutelen sen enemmän perseelleen ne menevät. Eli hissun kissun kohti tavoitteita.

Olin jo koko kuumeestakin selvinnyt juuri sillä, että päätin ryhtyä harrastamaan herrojen kanssa. No niin paljon kuin tämmöisellä äidillä nyt aikaa harrastamaan on. Eli saattaa harrastaminen painottua pelkästään koeviikonloppuihin. Nyt sitten taas netistä löysin sopivan pentueen ja yhteen pentuun saattaisi mahdollisuus olla. Selviää hiukan myöhemmin, sillä on useamman asian summa. 

Ehkä minä vaan tässä taas jatkan tätä eloa ja annan asian olla painollaan, pysyn pois kaikilta mäykkypalstoilta tai sieltä missä saatan pentuihin törmätä. Toisaalta tekisi mieli käydä katsomassa, kohta riiviöikään tulevia, Jasun sisaren pentuja. Siellä saisi yhdeksästä lahkeessa roikkuvasta pennusta varmaan annoksen kerralla lääkettä kuumeeseen :) Huh elämä on rankkaa! Ja varsinkin, kun kukaan ei sano, että älä nyt hyvä ihminen haali niitä koiria, kun et kuitenkaan näyttelyn kauneinta onnistu valitsemaan. Ja pitäisi olla tähän laumaan todella tyytyväinen, sillä tämä toimii erittäin hienosti. Niillä jokaisella on kotkotuksensa, mutta kun ne tietää pärjää pitkälle. Uusi jäsen taas sekottaisi pakkaa, mutta toisaalta kaikki ovat vielä sellaisessa sopivassa iässä ettei kukaan ole täysin ukottunut. Siis voisi olla nyt helpompi omaksua uusi jäsen, kuin esimerkiksi viiden vuoden päästä. Jolloin saattaa ollakin jo hiukan painavammat tassut ja kömpelömmät liikkeet. Tai en minä tiedä, minähän olen sekaisin...

Kuin kaksi (tai kolme) marjaa

En voinut vastustaa kiusausta... Tein jälleen tämmöisen turhan julkaisun. Välillä on hyvä ottaa uutta perspektiiviä asioihin.

Tässä tulevat Riku, Ransu ja Eno-Elmeri vai olisko ne sittenkin Sheriffit?! 

 
Ja mikä yhdennäköisyys! Kuvissa Ransu Karvakuono sekä eräs myytävä karkkari FB:n ryhmästä Dachshund puppies in Russia.

 

Kuvat omista arkistoista, YLE:ltä sekä FB:sta.

Ystävä ikioma


Selattiin tässä Baby Einstein sarjan Paras paikka -kirjaa. Sieltä löytyi tälläkin kuvalle sopiva kuvateksti: 

"Meidän kotimme tunnetkin jo: sehän on ihmisen asunto! Paras paikka lemmikin soman, on luona ystävän ikioman."

Ja sitten äänikirjan selaaminen jatkukoon. Herrat ovat jokseenkin kyllästyneitä kyseisen kirjan äänimaailmaan. Sekä ehkä näihin muihinkin soiviin härpäkkeisiin, mutta eipähän tarvitse kuunnella itkevää lasta ;)

Otetaan täällä ihan rennosti

Voisiko enää paremmat puitteet olla päiväunille?!