Joulusta ja vuoden vaihtumisesta tuntuu olevan jo ikuisuus. Laiskuuttamme emme ole saaneet kerrottua pyhien vietosta mitään, joten käydään ne kuulumiset nyt sitten pikaisesti läpi. Samalla purppasen hiukan ihmisten tyhmyydestä sekä vuodelle 2011 asetetuista tavotteista. Eli kuiva kertomus tulossa.
Jimi lahjansa kimpussa
Joulu vietettiin kotona, sillä ylimääräisiä vapaita ei ollut haalittu jouluksi, joten työssäkäyvän joulu oli hyvin lyhyt. Samoin pakkanen oli vähintäänkin pureva, joten autoa ei todellakaan tehnyt mieli kiusata ylimääräisillä käynnistyksillä. Niinpä valitsimme itsellemme helpoimman vaihtoehdon, kutsumme suurperheen syömään ja juhlimaan kotiimme.
Kinkku saatiin paistettua ja sen kypsymistä seurattiin silmät ja nenät tarkkana. Jasu oli tästä operaatiosta kaikkein kiinnostunein. Sen mielestä paistosessio oli vähintäänkin koiran kiusaamista, mutta maltillinen kypsyttely ja lopulta kinkun unohtaminen leivinuuniin toi sitä joulun tunnelmaa. Koiruudet eivät sitten saaneetkaan kuin pienen murun kinkusta, syynä Jonen allergia sialle. Eli kaikki tassuttelijat joutuivat "kärsimään" yhden takia.
Paketista paljastuikin vinkuva sorsaJoulukuusi ei herättynyt minkäänlaisia tunteita, vaikka olimme valmistautuneet kieltämään varsinkin Jasua pois kuusen kimpusta. Olimme siis jopa lähinnä pettyneitä, kun jouduimme vain kerran pelastamaan koristepallon Jasun suusta. Kumma pentu!
Jouluaaton sitten onnistui pilaamaan Jimi. Jimi pitää rutiineista ja kärsii, jos sen kalenteriin tulee muutoksia. Eli aiemmilta jouluilta tuttu lahjojen omiminen pilasi jälleen kaikkien tunnelman. Nuoremmat koirat eivät päässeet kahta metriä lähemmäs lahjoja, kun suuri ja mahtava Jimi murisi nenä kiinni lahjoissa. Jimi istuikin hyvin pitkälti aattona toisessa huoneessa jäähyllä, sillä isäntäväeltä paloi hermot totaalisesti. Onneksi Jone ja Jasu eivät välittäneet ärjystä vaan olivat oikein reippaita ja iloisia. Lahjoiksi Sheriffit saivat erilaisia naru- ja vinkuleluja. Kaikki lelut olivat mieluisia ja suurin osa on jo tällä hetkellä kovin kärsineen näköisiä.
Uusi vuosi otettiin myös kotona vastaan. Käytiin lenkillä Jimin ja Jonen kanssa katselemassa raketteja, riski sinällään sillä eihän koskaan tiedä kuka päättää ampua juuri koiria kohti. Lenkkimme meni kuitenkin oikein hyvin ja ilman traumoja säilyttiin. Jasua ei viety lenkille, vaikka ei se ilotulituksia pelännytkään. Ostettiin myös muutamat raketit itse, jotta saatiin testailtua koiruuksien paukkujen kestoa. Jone oli tuttuun tyyliinsä ampumassa raketteja isäntänsä kanssa.
Loppiaisena sitten päästiinkin kunnolla lenkille, sillä pakkaset olivat väistyneet hetkeksi. Lähdin iloissani reippailemaan Jimin ja Jonen kanssa. Menimme pientä polkua pitkin kohti jäätä. Siinä kapealla polulla samoillessamme näin, että meitä vastaan tulee mies kahden noin 15-vuotiaan lapsensa kanssa. Hyppäsin koirieni kanssa umpihankeen ja pyysin niitä antamaan tälle vastaantulevalle retkikunnalle tietä. Noh, lapset menivät ihan kiltisti ohitse, vaikka Jimi pomppi innoissaan ollessaan vailla rapsutuksia. Yht'äkkiä Jone alottaa mahdottoman räkytyksen miehelle. Tuntui kestävän ikuisuuden, että tämä mies pääsisi meistä ohitse. Käännän katseeni hetkeksi ja toivon lujasti, että ukko pääsisi nyt jo johonkin suuntaan, ja että me pääsisimme jatkamaan matkaamme. Samassa näen miehen kumartavan silittämään rukkanen edellä Jonea, joka edelleen haukkuu haukkumistaan. Ja samassa kuuluu: Oletko tiennyt ettei koira saa purra ihmistä? Mies ilmeisesti väitti Jonen purreen. En saanut sanaa suustani. Olen yrittänyt hillitä itseäni viime aikoina etten sano sitä mitä ensimmäiseksi sylki suuhun tuo, nyt en sitten saanut sanotuksi mitään.
En kyllä todellakaan ymmärrä millainen tonttu tämä kyseinen mies oikein mahtaa olla. Mikä oikeus sillä on tulla todella uhkaavasti haukkuvan koiran luo ja miksi ei voida kysyä lupaa silittämiseen? Vikaa oli tietysti itsessänikin etten pitänyt Jonea tarpeeksi lyhyessä narussa suojellakseni koiraani tunkeutujalta. Miten Jone voi koskaan luottaa minuun pattitilanteissa?! Ei koira tietenkään saa purra ihmistä, mutta syytä oli tässä tapauksessa kyllä nyt vastapuolessa enemmän. Kävin ottamassa tapahtumapaikalta kuvat, jos myöhemmin tulee kutsu käräjille. Siinä näkyy aivan selvästi, että olin todellakin koirieni kanssa umpihangessa ja tilaa normaaliin ohitukseen olisi ollut. Yöunet meni kieltämättä monelta yöltä tapauksen johdosta ja suuressa jälkiviisaudessani olen keksinyt monia erilaisia vastausvaihtoehtoja seuraaviin tilanteisiin.
Varsinaisia uuden vuoden lupauksia emme ole tehneet, mutta joitain asioita olen pistänyt koiraharrastajana tavoitteekseni.
Jimin kanssa käytiin kokeilemassa viime viikolla ensimmäistä kertaa kunnolla agilityä. Ihastuin koirani kanssa puuhailuun niin, että taidan nyt keskittyä treenaamaan sitä sen kanssa. Jimin kanssa perusteet, kuten kontakti on hallussa, eli esteisiin on helpompaa tutustua. Haaveissani olisi syksyllä jo osallistua johonkin epävirallisiin agikisoihin Jimin kanssa. Tosin kisaamiset riippuvat pitkälti siitä onko treeniporukallamme tilaa tai esteitä harjoitella kesällä / syksyllä.
Jimi jatkaa tietysti myös mejää, jos vaan pääsee kokeisiin. Samoin hiotaan Jimin kanssa tokon alokasluokan liikkeet kuntoon omaksi iloksemme ja käydään Kontiolahdella rallytokossa.
Jone puolestaan on päässyt tähän asti helpolla. Olen syyllistänyt itseäni niin monesti ja monesta asiasta Jonen suhteen. Olen päästänyt sen aivan liian helpolla kaikista haasteista, enkä ole vaatinut juuri mitään. Sitten taas hermostuksissani olen vaatinut siltä liikoja. Nyt tehdessäni sen kanssa ihan yksinkertaisia asioita kuten seuraamista, olen tajunnut mitä olen menettänyt. Jone on todellakin kultainen koira, olen vaan päästänyt sen omasta hölmöydestäni käsistäni. Meidän kontakti on ihan hakusessa. Agilityssä se pareni hiukan, mutta samalla tajusin sen olevan niin paljon jäljessä muista. Ensin täytyy hioa siitä se turha sykyily pois.
Jonen kanssa siis olisi tarkoitus käydä koulutuskentällä hakemassa onnistumisia, lähinnä rauhoittua ja olla räyhäämättä. Vasta sen jälkeen voin vaatia siltä mitään älyllistä toimintaa rinnatusten jonkun tuntemattoman koiran kanssa. Jone siis aloittelee ihan vaan perustottelevaisuutta sekä pitämään kanssani hauskaa. Lisäksi Jonen kanssa yritetään tehdä mahdollisimman onnistuneita noutoharjoituksia. Tarkoitushan olisi saada Jone jossain vaiheessa vesiriistakokeeseen. Mejäily pidetään mielessä ja haetaan kokeisiin. Haaveena olisi saada sellaiset tulokset, jotta päästäisiin niiden turvin näyttelyissä käyttöluokkaan. Luolan suhteen emme pidä kiirettä.
Jasu on kasvanut ja imenyt oppeja vanhemmilta koirilta, hyvässä ja pahassa. Se on aloittanut mahdottoman möskyämisen ulkoillessa eli sille pitää saada läjäpäin erilaisia tilanteita aikaan. Jasusta olen haaveillut tekeväni itselleni tokoilevaa mäyräkoiraa. Meidän yhteistyö on toiminut alusta asti ja kaverin motivointi lihapullalla on helppoa. Jasu onkin valitettavasti joutunut ehkä turhankin kovaan kouluun, sillä edes pentumaista hötkyilyä ei hirmuisesti sallita. Jasun olisikin tarkoitus omaksua edes jotenkin tokon alokasluokan liikkeet syksyyn mennessä. Lisäksi Jasu harjoittelee noutoa. Kaveri on kiinnostunut vedestä ainakin kylpyhuoneessa, mutta sen taipumusta uimiseen ei voi varmaksi sanoa. Talvella onkin hyvä harjoitella haku tuolla hangessa niin kesälle jää "vain" uimaan opettelu. Lisäksi Jasun kanssa tehdään harjoitusjälkiä ja tutustutaan metsään. Kettuakin voisi käydä nuuhkaisemassa, mutta kaikki ajallaan. Ensin yritämme päästä noutajien järjestämälle pentukurssille. Yleensä ne on todella suosittuja, joten täytyy olla valmiina heti, kun hakuaika kurssille on.
Itselleni olen asettanut tavoitteeksi olla paljon rauhallisempi siellä hihnan päässä. Jokainen koira on oma yksilönsä ja ne osaavat käyttäytyä yksin. Porukassa tyhmyys valitettavasti tiivistyy ja samalla syyllistyn itsekin räyhäämään neljäntenä. Ohitukset ovat niitä pahimpia testitilanteita ja ne valitettavasti menevät meiltä yleensä huonosti. Ehkäpä pitäisi haastaa kaikki Kontioniemen koirat yhteisiin ohitus -treeneihin, samaisia ongelmia kun on muillakin. Lisäksi lupaan itselleni antaa aikaa näiden tavotteiden saavuttamiseksi. Vaikka ne ovatkin asetettu tälle vuodelle 2011 täytyy pysyä myös kohtuuden rajoissa. Kaikki mitä opimme yhdessä koiriemme kanssa on aina eteenpäin, mutta liikaa ei voi vaatia koiralta saati itseltään. Eihän elämä saa olla turhaa nipotusta ja itsensä ruoskintaa, vaan senhän pitäisi olla hauskaa edes vapaa-ajalla. Eli siis tärkeimpänä haasteena itselleni asetan, että opin koiramaisen asenteen, en välitä huomisesta vaan pyrin elämään tilanteen mukaan ja tässä hetkessä. Ja se jos mikä on se vaikein haaste.
Mitäs haasteita / tavotteita teillä on laitettu vuodelle 2011?
