Luolakoirien vesiriistakoe

Kuten on huomattu taloudessamme innostutaan räväkästi kaikista uusista lajeista, mutta pidemmän päälle sitten niihin kyllästytään. Olen tiennyt mäyräkoirien ja terrierien vesiriistakokeesta aiemminkin, mutta en ole kokenut sitä mitenkään lajiksemme. Nyt sitten Jonen tulemisen jälkeen olen tätäkin lajia herkistellyt. Olemme käyneet tuossa rannassa normaalin uimisen lisäksi heittelemässä kelluvaa lelua. Lisäksi isältäni olen kysellyt josko pääsisimme syksyllä sorsajahtiin mukaan. Siinähän se samalla testataan pelkääkö Jone läheltä ampumista. Kesän aikana voidaankin sitten kokeilla päästä noutaja ystäviemme treeneihin harjoittelemaan linnun raadolla. Tässä jälleen näyte siitä kuinka Jone hakee vedestä, matkaa on pyritty ihan tietoisesti lisäämään.

12 kommenttia:

5. kesäkuuta 2010 klo 12.05 Marja J kirjoitti...

Hienostipa meni ja vielä antoi lelunkin irti! Kokeilkaapa vaikka sorsan tai variksen siivillä, jotka on köytetty johonkin kapulaan.

Meillä Pyry tykkää polskimisesta. Nora vain kastautuu, jos ei ole sorsaa haettavana ja Miro pelkää vähän, kun meinasi kerran hukkua. Pyrden kanssa tuota lajia voisi harjoitella enemmänkin....

Märkää kesää teille kaikille! :)

5. kesäkuuta 2010 klo 12.34 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Marja: Kiitos! Itsekin olen ylpeä omasta mussukastani. Tää taitaa olla minun ja Jonen juttu, sillä Jimiä ei vois vähemmin uiminen/kastautuminen kiinnostaa. Täytyy lähteä katselemaan löytyisikö tuolta luonnosta jotain raatoa. Talvella löydettiin Nakke Nakuttaja kuukahtaneena hangelle, mutta se ei ehkä enää ole kunnossa. Olisi jo silloin pitänyt ajatella tulevaa kesää :)

Samoten märkää kesää teille! Me lähdetäänkin tulevana viikonloppuna Jimin kanssa jälleen mejäilemään. Saa nähdä kuinka käy, toiveet on korkeella, ehkä jopa liiankin. Täytyy tässä yrittää rauhoitella itsensä, sillä mitä vain voi tapahtua ennen koetta ja kokeessa.

5. kesäkuuta 2010 klo 19.10 Marja-Leena kirjoitti...

Jos saatte Jonen hakemaan niin sorsastuskautena saaliinne voi olla isompi kuin monella metsästäjällä. Sinne vain sitten ruovikkoa kiertämään..Terveisin Ossi ja M-L

6. kesäkuuta 2010 klo 0.54 Anonyymi kirjoitti...

Huipusti jOne menee..eiku vaan treenaa veri koetta varten....varmaan tulee tuloksii;)

Anne Ja Sakke

6. kesäkuuta 2010 klo 13.31 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Marja-Leena: Tuskin meidän saalis iso tulisi olemaan, mutta voihan sitä ainakin kokeilla. Sehän voi olla, että tämä meidän koiruus vie sorsan menneessään ihan toiseen suuntaan... mäyräkoira varmaan osaa senkin :)

Tämä kommentti oli tullut kyllä, itse vaan en "juhlahumussa" ollut tätä vielä julkaissut. Hylkäsin sen toisen kommentin kylmästi.

Anne ja Sakke: Pitäis ehkä päästä käydä ensin katsomassa millaisia nuo kokeet on. Tietäis treenatakin mahdollisesti oikein. Koiramme -lehdestä pitää nyt selailla menovinkkejä.

6. kesäkuuta 2010 klo 18.36 Anonyymi kirjoitti...

siis tuo oli meiltä annelta ja sakelta;)

6. kesäkuuta 2010 klo 18.36 Anonyymi kirjoitti...

Moikka

Suomen mäykkyliiton sivuilla on kokeen kulusta jotain. Siellä on nouto ilma eläintä ja nouto eläimen kansssa ja jäljestämis osuus,,Varmaan ns helpolla saa tuloksen jos koira ui hyvin ja noutaa myös tyhjää..Kaislikosta..;) Kannattaa kyll kokeilla..:)

6. kesäkuuta 2010 klo 20.04 Nelli kirjoitti...

Hienosti haettu!
Meillä jos heittäisi lelun veteen niin se olisi emäntä,joka saisi sen sielktä käydä hakemassa. Meidän Nelli menee vain niin pitkälle kun jalat ylettävät pohjaan ja pää pinnalle. :D

6. kesäkuuta 2010 klo 23.51 MM kirjoitti...

Vau miten hienosti Jone handlaa vedessä pulikoinnin! Siitä vaan bumerangi vaihtoon ja lokin raato (vai mitä vakuuttimia noissa hommissa nyt käytetäänkään) tilalle. ;)

Meilläkin mies väläytti jokin aika sitten ajatusta, että pitäisikö Maurilla harjoitella tuota linnun noutamista, raatokin on pakkasessa odottelemassa. Epäilys Maurin omimishaluista on kuitenkin sen verran suuri, ettei olla vielä lähdetty yrittämään. Välillä meinaa ihan pallonkin noutaminen olla hankalaa, kun mäyrä päättää, että yksin leikkiminen on kivempaa. :D Niin ja uimaanhan meillä ei vapaaehtoisesti mennä vieläkään.

7. kesäkuuta 2010 klo 12.56 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Anne ja Sakke, Nelli ja Mauri: Tulimme ihan möksälle sitä varten, että päästään kokeilemaan noutoja irrallaan. Kynnys päästää koira hihnasta kotirannoilla on vielä iso. Niinpä Jone ui hihnoineen päivineen. Tämä laji kyllä tuntuu sopivan pallohullulle, sillä sehän hakee vaikka käpyä jos sitä heitetään. Niinpä se on innoissaan lähes kaikesta tavarasta mitä sille heitellään eikä maastokaan näytä olevan esteenä.

Mäykyissä on ilmeisesti kahta kastia; toiset uivat vauhkona ja toiset eivät todellakaan. Hyvää liikuntaahan tuo on ja niinpä lihaksikkaat kintut ovatkin varmaan todelliset tolpat syksystä...

Nyt pitää sitten vielä varmaan etsiä jokin linnun raato tai siipi viskottavaksi, voihan se olla ettei sitä niin helposti luovutetakaan. Tosin Jonen kanssa on leikitty ihan pelkällä verisienellä sekä jäniksen osilla (kuulostaa oudolta) eikä silloin omistusongelmia ole tullut. Kunhan Jimi ei ole lähellä.

7. kesäkuuta 2010 klo 18.17 Anonyymi kirjoitti...

Joo Sakke ns ui siihen asti ku pippeli kastuu elikkä ei kovin syvälle...heh heh..Tuo kyll kuulostaa niin jonen lajille että;) No raatojahan saa.....heh heh.....


Anne Ja Sakke

8. kesäkuuta 2010 klo 20.02 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Anne ja Sakke: Jone onkin tässä yrittänyt viime päivien aikaan saada juosten lintuja kiinni, jotta olisi jotain muuta haettavaa järvestä. Se varmaan riemastuisi jos saisimme tuolla ilmakolla jonkun variksen leluksi.