Jimin kesäloma vaihtui sairaslomaksi

Niin hauskaa kuin lomailu onkin siihen kuuluu yleensä aina taloudessamme jotain ikävääkin. Tällä kertaa Jimin yölliset oksentamiset eivät ottaneet loppuakseen ja suuntasimme toissa päivänä eläinlääkärille. Jimi siis aloitti heti lomani aloittajaiseksi oksentaa sappinestettä aamuisin klo 6-8. Ensimmäinen viikko meni siis googlettaessa ja harmitellessa tätä, sillä koirassa ei muuten ollut mitään poikkeavaa. Kokeilimme tarjota ruokaa pienemmissä erissä ja tiheämmin, tästä ei ollut mitään apua. Mökilläkin sama oksentaminen jatkui, joten kyse ei voinut olla mistään tyttökoirien aiheuttamasta sekoilusta. Lisäksi mökillä koirat saavat olla kuten tahtovat eli se on niiden paratiisi, sillä ovet avautuvat nenällä työnnettäessä.

Tuloksia odotellessa minuutit muuttuivat turhan pitkiksi

Sain eläinlääkärille onneksi ajan vielä samalle päivälle ja niinpä kävimme siellä maanantaina illasta. Saimme ajan opiskelijalle, mutta tämä ymmärtäväinen itseni ikäinen nainen otti asian tarvittavalla vakavuudella. Hienoa nähdä miten kyseinen henkilö paneutui asiaan ja tutki koiruuden. Jimistä mitattiin kuume (joka ei ole kaikkein miellyttävin tapahtuma) sitten tunnusteltiin mahaa, jota koiruus hieman arastelikin. Sitten otettiin verikoe. Itseäni hirvittää kaikki piikit, mutta Jimin takia yritin käyttäytyä rohkeasti. Jimi olikin tutkimuspöydällä koko ajan kiltisti ja antoi tehdä kaiken hienosti. Pitelin itse Jimiä, sillä en antanut laittaa sille kuonokoppaa, ja eläinlääkäri otti näytteet. Avustaja oli lähinnä tukena, jos ongelmia olisi tullut. Siitähän olisi voinut tulla kaaos, mutta onneksi herramme osasi olla oikein herrasmies ja pusutteli eläinlääkärinkin. Samaisen pusuttelun sai koko hoitohenkilöstö sekä muut asiakkaat.

Reipas potilas joka esitteli pipin tassunsa kaikille aulassa

Odottelimme koetuloksia huoneessa jossa Jimi pääsi rauhoittumaan sekä haistelemaan huoneen hajuja. Eläinlääkäri tuli noin puolen tunnin päästä ja istahti viereiselle penkille ristien kätensä. Ajattelin kokeista löytyneen jotain todella kammottavaa, mutta tämä oli toisaalta hieno ele lääkäriltä jonka aula oli täynnä odottelijoita. Jimin toinen maksa-arvo oli koholla, mutta sen aiheuttaja ei selvinnyt. Joko se on pitkittynyt oksentelu tai sitten jokin muu. Saimme 60 tabletin Zitac -kuurin sekä RC:n Hypoallergenic nappuloita sekä 145 euron laskun. Onneksemme tuo lasku menee vakuutusyhtiöön, joten maksettavaksemme jää 42 euron omavastuu. Tosin uusinta verikokeet pitänee Sheriffistä ottaa, jotta voidaan sanoa auttoiko lääkkeet sekä ruoka. Toivottavasti vaiva menee tällä kuurilla ohitse, tällä hetkellähän diagnoosina on krooninen gastriitti.

Jimi oli ilmoitettuna viikonlopun mejä-kokeisiin, mutta emme pysty osallistumaan niihin, sillä Jimi on kirjaimellisesti sairaslomalla. Meillä on jopa sairaslomatodistus kyseiselle päivälle. On ehdottomasti tärkeämpää saada koira kuntoon kuin havitella tuloksia ja titteleitä. Soitinkin heti järjestäjälle ja kerroin jäävämme P-K:n Noutajien kokeesta pois 13.6. Onneksemme siellä oli erittäin fiksu ihminen langanpäässä ja tarjosi koekutsua Jonelle. Joten Jone lähtee nyt sitten kokeilemaan miten nenä toimii, juttua siis tulossa viikonloppuna tästä ja jatkossa seurataan miten Jimin paraneminen onnistuu. Ainakaan laihtumaan Jimi ei ole päässyt, elkun vaaka näytti huikeat 11,1 kiloa, eli joidenkin mielestä aivan liian paljon mäykylle.

10 kommenttia:

10. kesäkuuta 2010 klo 7.51 Aikku kirjoitti...

Pikaista paranemista Jimille!
- toivoo Olli 11,7 kg (ei ole yhtään liikaa isolle mäykylle)

10. kesäkuuta 2010 klo 13.26 Sunan kirjoitti...

Täältäkin toivotaan pikaisia paranemisia! :) Ja tosi mahtava eläinlääkäri teille kyllä sattunut, tuollaisia kun olisivat kaikki.

Pitäähän sitä komean uroksen olla raavaan miehen kokoinen :D Eräänä päivänä lenkillä meitä tuli vastaan eräs mies, joka "tietää kaiken kaikesta" ja niinpä totesikin heti alkuunsa Pinjan olevan isokokoinen narttu. Olin neidin, 8,5 kg, puolesta loukkaantunut. Olisi tehnyt mieli haukkua ukko itse isokokoiseksi :D

10. kesäkuuta 2010 klo 15.00 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Olli: Kiitos! Niin pitäähän uroksen tiellä pysyä maailman tuulien heiluttaessa. Eihän se ole edes komea sellaisena kukkakeppinä. Olkaamme ylpeitä omista isoista uroistamme!

Sunan: Kiitos! Joo tuo elkku oli todellinen aarre. Tosin jäin vaan miettimään oliko diagnoosi oikea, mutta ainakin tämän elkun kautta pääsemme tarvittaessa lisäkokeisiin.

Tuollasten kaikki tietävien kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa ja huomioitta. Ne vaan ei voi pitää suutaan kiinni, vaan tarttuvat asioihin joista eivät mitään tiiä. Kuulin tässä kuluvalla viikolla kaksi todella huonoa nimitystä mäykystä; kaapin alla kasvanut ja koiraa metri tavarana. Kieltämättä suivi, mutta älysin olla fiksu enkä aukaissut suutani, sillä myöhemmin se olisi varmaan kaduttanut. Mutta siis ei Pinja kyllä mikään iso ole! Ja paino on vain luku vaa'assa.

10. kesäkuuta 2010 klo 19.24 Marja J kirjoitti...

Pikaista paranemista Jimille! Terveys ja hyvä olo on tärkein, kokeita tulee ja menee.... Pyrykään ei osallistu seuraaviin mejä-kokeisiin, kun emäntä on reissussa, mutta siskopuoli Emma on sukua edustamassa ekaa kertaa.

Paranehan pian Jimi - halauksia ja rapsuja meiltä kaikilta!

10. kesäkuuta 2010 klo 21.05 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Marja: Kiitokset! Jimi tuntuu kyllä jaksavan touhuilla normaalisti, mutta ajattelin levon olevan silti viisain vaihtoehto. Ei tiiä vaikka kaveria koskeekin johonkin, sillä se on ollut vähän ilkeä. Toisaalta se taas hakeutuu syliini nukkumaan kuten pienenä teki. Saa tosiaankin kummastella jos Jone tulee kokeessa pärjäämään...elämähän on kyllä pieniä ylläreitä täynnä.

10. kesäkuuta 2010 klo 21.23 MM kirjoitti...

Jimi-pikkupotilaalle paljon voimia parantumiseen! Todella reipas koira, kun on antanut hoitaa kaikki toimenpiteet nätisti ja todellisena herrasmiehenä jaksanut vielä pusutellakin ihmiset läpi.

Teillä on käynyt hyvä tuuri eläinlääkärin suhteen. Vanhoilla patuilla alkaa diagnoosit mennä niin rutiinilla, joten hyvä että alalle tulee uuttaa verta, jota kiinnostaa niinkin tylsät vaivat kuin ripuli ja oksentelu.

Täytyy muistaa, että lihava ja isokokoinen eivät ole synonyymejä toisilleen. Mauriahan on lihotettu puoli vuotta ja nyt 10,3-kiloisena kylkiluut eivät enää juurikaan paista. Ja tuossa painossa ei ole grammaakaan liikaa! Pienempihän tuo saisi olla mahtuakseen paremmin luolaan (ja rotumääritelmään), mutta ei kyllä yhtään laihempi.

10. kesäkuuta 2010 klo 21.32 MM kirjoitti...

Niin ja onnea Jonelle kokeeseen! Toivotaan, että nenä toimii (tietysti se toimii). :)

10. kesäkuuta 2010 klo 22.38 Arttu kirjoitti...

Ihan tervettä loppukesää ja malttia sairasloman ajaksi toivottaa Arttu, kukkakeppi 9 kiloa hipoen :)

11. kesäkuuta 2010 klo 1.30 Pau kirjoitti...

Voi ei, tiedän huolen, kun koiruudella on masuun viittaavia vaivoja. Meillä päästiin onneksi viimeksi tosi vähällä. Pikaista paranemista!!

11. kesäkuuta 2010 klo 13.48 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Mauri: Kiitos, Jimi oli kyllä todella reipas aiheuttaen suurta kummastusta käytöksellään lääkärissä. Siis positiivisesti. Jopa eläinlääkäri jolle äsken soitin jatkosta muisti koiran nimeltä :) Lisää lääkkeitä kuitenkin määrättiin ja ovat huomenna noudettavissa apteekista :( Jospa se sitten siitä. Eihän oksentelussa sinällään mitään vaarallista ole, mutta sappinesteen säännöllinen oksentelu ei kovin kivalta tuntuisi itsestäkään, joten onhan syy löydettävä. Nyt onkin siirrytty syömään ruoka neljästi päivässä ja lääkkeet lihapullaan upotettuna. Saat uskoa miten Jonea kummastuttaa tämä erikoiskohtelu. Jone on omaksunut sairaanhoitajan tehtävät ja herättää minut aina aamuisin hetki ennen Jimin oksentamista. Luultavasti se saa kohta lääkityksen ylimääräisen stressin aiheutumiseen :/

Lihava ja iso eivät todellakaan ole synonyymejä, mutta jotenkin isokin kuulostaa pahalta sanalta. Jimillä ei ole kyllä kokonsa puolesta ongelmia sujahtaa putkeen, ja se on muutenkin ketterä. Jone puolestaan on kömpelömpi ja ehkä se siitä syystä myös vaikuttaa isommalta.

Mitä kokeisiin tulee en todellakaan ole yhtä vakuuttunut, kuin siellä ollaan. Tarkoituksenani on kohta kirjoittaa harjoituksistamme, joissa ei tylsää ollut.

Mai: Kiitos! Tuota malttia voisikin Jimille suoda vielä vähän enemmän. Kova yritys on touhuilla ja leikkiä, mutta jotain tavallisesta poikkeavaa koirassa on kyllä huomattavissa. Se on pentumainen ja tottelematon, lisäksi seuraa entistä enemmän minua ja änkää syliini nukkumaan... Liekö syynä sairastelu vai onko se nyt vaan sitten mäykkymäistä itsepäisyytä?!

Höpsis, eihän Arttu mikään kukkakeppi ole. Sehän näyttää kuvissakin niin hyvältä!

Pau: Kiitosta! Joo usein kai ihmiset huolestuvat enemmän kuin olisi tarpeenkaan, mutta kyllä tätä mielestäni jo tarpeeksi katseltiin sivusta. Ja sitten kun ei tiiä koskeeko mahaan yhtään vai silloin tällöin tai kuinka kovasti. Kun nuo osaisivat puhua tai kunpa itse ymmärtäisin koiraa paremmin...