Tavoitetta vuoteen 2012

Joka vuodelle on tainnut olla lista tavoitteita. Niiden toteutuminen on joka vuosi ollut yhtä huonoa. Alkaneelle vuodelle 2012 emme aseta juurikaan mitään tavoitetta. Miksi ottaa stressiä mistään turhasta?! Suurin tavoitteemme on elää rauhallista ja levollista elämää. Kahnauksia ei ollut viime vuonnakaan laumassamme, joten pyrimme elämään samassa sovussa. Korkeintaan Jasu voi hiukan opetella käytöstapoja Sohvi-kanin kanssa.


Jimille tekisi mieli saada pari mejä-koetta, mutta niihin pääsystäkään kun ei ole varmuutta niin ei voi sanoa mitään varmaksi. Keväällä tulee myös sopiva tuomari lähellemme, joten ehkä yritämme metsästää kehästä sitä aiemmin kauaksi jäänyttä H:ta. Ilman sitä, kun mejäily on vähän turhaa. Haave valioitumisesta kun elää edelleen emännän ajatuksista.

Agilityn jatko on vielä epävarmaa, mutta toivottavasti saadaan porukan kanssa pyörät pyörimään ja toiminta jatkumaan. Suurempana kuin koskaan ennen tuon yhdistyksen toimesta.


Jonen suurin tavoite on päästä elämään lääkkeetöntä ja koiran arvoista elämää. Vuoden 2011 loppu antoi hienoja tuloksia ilman kortisoonia ja toivottavasti koko vuosi 2012 voidaan olla ilman sitä. Koira on selvästi virkeämpi sekä se laihtui kerralla reilun kilon, kun ylimääräinen neste hävisi kehosta.

Isännän mielestä Jone voisi jäädä "työkyvyttömyyseläkkeelle", mutta itse tahtoisin kokeilla Jonen kanssa LUT:a (luolakoirien taipumuskokeita). Ensin kuitenkin ihon on oltava täysin kunnossa sekä karvapeitteen ehjä. En todellakaan tahdo kiusata Jonea enää enempää. Joka tapauksessa aika tekee hyvää ja tuo itsevarmuutta, joten eiköhän koiruus pääse vielä joskus kokeilemaan tuota lajia. Mejä on Jonella hallussa, siispä kaverin kanssa voisi yrittää hakea sen toisenkin ykkösen.


Jasun kanssa on perusopinnot vielä pahasti kesken. Siitä piti tehdä tokoilijaa ja meillä onkin kiinnitys yhteen porukkaan tokoilemaan. Riippuu vaan siitä saadaanko tarpeeksi osallistujia, jotta se on kannattavaa. Jäljestystä on kokeiltu Jasunkin kanssa ja kaveristahan pitäisi oman tietoni/taitoni ansiosta tulla se talon paras koira :) Joskin Jasun molemmat pallit ovat syvällä vatsassa, joten myöhemmin myös Jasun osalta näyttelytuloksen saaminen voi vaikeuttaa lajin harrastusta.

Lisäksi itseäni vähän tuon yhden ja saman lajin harrastaminen tympäisee. Tahtoisin siis mieluummin keskittyä Jasun kanssa johonkin muuhun. Vaikka kadonneen ihmisen etsintään tai kaverikoiratoimintaan. Eikä se sorsan metsästyskään ole vielä täysin kuopattu ajatus. Äkkiäkös tässä sen metsästyskortin suorittaa. Ainakin useammalta ihmiseltä saisi opetusta ja neuvoa sitten ihan käytännössä.



Itseäni on pyydetty vetämään kentälle koulutuksia, mutta en ole vielä antanut myönteistä vastausta. Ensin joku saisi kouluttaa minut :) Tarkoitus olisi myös nikkaroida muutama agilityeste tuohon takapihalle, jotta pääsisin harjoittelemaan ohjaamista. Mikäli agiryhmä saadaan pyörimään täytyy minunkin ryhtyä vetämään treenejä. Pelottavaa.

Työkaverini puolestaan olisi kiinnostunut kokeilemaan canicrossia eli koirajuoksua. Täytyy vaan nyt ensin selvitellä kuinka hänen ja jonkun koiramme (Jimin tai Jasun) kanssa yhteistyö toimii. Niin ja mitä tuo laji vaatii. Lieksan Palveluskoirakerho ainakin tuon lajin mainitsee omakseen.

Harmittaa suunnattomasti, että kaikki koiramme ovat enemmän tai vähemmän viallisia. Tai vielä enemmän harmittaa se, että kaikkiin rodunomaisiin lajeihin tarvittaan se näyttelytulos. Joka tapauksessa näillä maanantaikappale mäyräkoirilla on rakastava koti, hyvää ruokaa, omat sängyt, virikkeitä, pitkiä lenkkejä ja takkatulta. Näillä mennään ja katsotaan mihin kantti riittää.



ps Blogin / kotisivujen suhteen ei ole vielä uudistuksia tiedossa. Ehkä voisin kirjoitella kuulumisiamme useammin, yritän kovasti parantaa tahtia. Uutuutena blogin oikeaan reunaan päivittyvät tuoreimmat kuulumisemme. Tämän on tarkoitus antaa knoppitietoa meistä sekä se on itselleni kalenterin / päiväkirjan korvike monessa asiassa.

4 kommenttia:

2. tammikuuta 2012 klo 20.18 Aikku kirjoitti...

Eikös "vähemmän stressiä" olekin oikein hyvä tavoite tälle vuodelle?

Mielestäni teidän pojat eivät ole "viallisia" vaan jokainen on omalla tavallaan ainutlaatuinen tapaus. Kaikki koirat eivät sovi samaan muottiin, eivät samaan harrastamiseen. Kaikki eivät metsästä tai jäljestä, mutta siitä huolimatta elävät mukavaa elämää. Teidän perhe on aktiivinen ja koirat elävät onnellista elämää (kunhan Jonen kutina pysyisi poissa).

Onnea haasteisiin ja tavoitteisiin.

terveisin Olli (napatyrä, heikko rintakarvoitus, ruoka-aineallergia) kotiväkineen

2. tammikuuta 2012 klo 21.36 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Olli: Kyllä juuri näin. Jo pelkästään nykyisen työelämän kanssa saa harmaita hiuksia ja sydänoireita alle kolmekymppisenä. Joten miksi sama suorittaminen täytyisi vielä tuoda kotiin ja harrastamiseen. Harmi vaan kun oma kilpailuvietti on kova.

Kuulostaa todella ihanalta nuo sanasi. Ehkä tahdoinkin kuulla juuri tuon mielipiteen. Olen niin harmissani siitä ettei koirat pääse rodunomaisiin lajeihin. Toisaalta ne varmasti saavat enemmän virikkeitä ja rakkautta kuin suurin osa.

Terkkuloita teille kaikille ja varsinkin Ollille, tuolle suloiselle Jonen sielunveljelle!

6. tammikuuta 2012 klo 8.10 Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Yhdyn täysin Ollin emännän, Aikun, sanoihin. Koirat elävät varmasti onnellista ja täysipainoista elämää ja heidän elämänlaatuunsa on panostettu, ympärillä on ihmisiä jotka huolehtivat ja rakastavat. Niin monta päinvastaista tarinaa on valitettavasti saanut lehdistä lukea ja omakohtaisestikin kohdata...

Ymmärrän harmisi siitä, että eteneminen jossakin lajissaa tyssää johonkin toisarvoiseen seikkaan...aina on mun mielestä tuntunut niin epäoikeudenmukaiselta että tulokset riippuvat esim. jostakin ulkonäköseikasta, että näyttelyistä ei saada sitä tarvittavaa arvostelua, että voisi edetä pidemmälle.

Hienoja poikia ovat, kaikki kolme :) Ja teillähän on ihan paras tavoite vuodelle 2012: jatkaa samalla linjalla, tasapainoista ja onnellista elämää :) Se on niin valtavan paljon enemmän kuin mistä moni koira voi edes haaveilla!

Toivomme teille onnea kaikkiin harrastuksiinne, iloa ja valoa alkavaan kevääseen (sitten kun se vaivautuu alkamaan ;) Pidämme peukkuja tarvittavien arvostelujen saamiseen ja tsemppaamme muutenkin kovasti kulisseista!

Pojille paljon rapsuja :)

7. tammikuuta 2012 klo 11.57 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Maria, mäyräkoiran ihminen: Kiitos kauniista sanoistasi. Sitä kai ajattelee olevansa jotenkin huonompi omistaja mikäli ei tarjoa koiralle useita kokeita ja valiotumisia, mutta ehkäpä tässä täytyykin nyt olla tyytyväinen jokaiseen onnellisena elettyyn päivään. Rakkauttahan ja rajoja nämä tuntuvat saavan enemmän kuin monet ihmislapsetkin.

Kiitämme jo valmiiksi tsempistä kulisseissa, mikäli jotain uutta keksimme kokeilla. Terkkuloita ja rapsuja teidän väelle!