Jonen siedätyshoito

Reipas potilas ja uusi laihtunut ulkomuoto

Olenkin maininnut täällä varmaan Jonen iho-oireista, allergioista ja mahdollisen siedätyshoidon aloituksesta. Maanantaina aloitimme Jonen siedätyksen ja toiveena olisi saada koiralle mahdollisimman terveitä päiviä ja vuosia.

Kävin hakemassa siedätyshoidon Eläinlääkäri Kivuttomalta jossa minut opetettiin pistämään (tyynyllä). Jone ei ollut mukana, koska eläinlääkärimme kanssa sovimme ettei Jonea tarvitse tuoda paikalle. Se olisi hermostunut turhasta ja olenhan ottanut onnistuneet teippinäytteetkin kotona, vaikka normikäytäntö on kai viedä se eläinkin lääkärille, eikä pelkästään omistaja :) Joka tapauksessa se opettelu ei todellakaan olisi onnistunut Jonen kanssa. Sehän olisi huutanut siinä hoitopöydällä ja pistos olisi saattanut osua mihin tahansa.

Jokunen viikko sitten käytiin samaisen eläinlääkärin luona Jasun rokotuksilla. Jasu sai kehuja ja pelkkää positiivista palautetta reippaasta käytöksestä sekä siitä, että antoi käsitellä itseään niin hyvin. Ainoastaan hampaita laskiessa kaveri puntuili hiukan. Jopa paino 12,7 kg oli sallittu. Kylkiluut ja selkäranka tuntuivat ja elkku löysi karvapeitteen alta vain lihasta. Sanoin meidän ryhtyvämme laihutuskuurille, mutta ajatus tyrmättiin. Mutta siis tällä käynnillä eläinlääkäri päätti ettei Jonen tarvitse tulla käymään siedätyshoidon takia asemalla. Onneksi elkku näki ettei meidän kaikki koirat ole vauhkoja ja ylivilkkaita :)

Vuonna 2010 allergiatestien tehtyjen tulosten perusteella siis saimme tuon Spot -siedätyshoidon. Jone siedättyy nyt sitten tuon paketin avulla näihin seuraaviin allergeeneihin, pahoittelen etten löytänyt netistä suomeksi mitään fiksumpaa noiden homeiden osalta:

curvularla, home ulkoilmassa
karvamesiheinä, nata, penisiliini, puna-apila, fusarlum (punahome jota esiintyy esim. viljoissa)
koiranheinä, nigrospora (jokin home), rhizopus (tämä on myös jokin home)
pölypunkki, raiheinä, heinäratamo, kultapiisku, nokkonen, poppeli, jalava, leppä, paju, pujo ja varastopunkki

Eli jos tuo hoito toimii niin elämisen ja lenkkeilyn pitäisi olla helpompaa. Nythän oireet ovat olleet pahimmillaan märän ja lämpimän syksyn / kevään aikana. Siis silloin kun homeet ovat muhineet tuolla luonnossa esim. lehtikasoissa. Itseäni helpottaa tieto myös tuosta pölypunkkiin siedättymisestä. Eihän sitä saa mitenkään häviämään täysin, edes perusteellisella siivoamisella.

Projekti on kyllä kieltämättä pitkä ja saattaa vaatia koko elämän ajan pistoksia, mutta jos tällä nyt jotain hyötyä saadaan niin toki kokeillaan. Jone kuitenkin täyttää vasta kolme vuotta ja olisi hienoa saada sille lääkkeettömiä vuosia.

Aloitussetti, tosin neuloja ja ruiskuja on hiukan enemmän

Pakkaus sisältää kolme pulloa liuoksia. Ensin aloitetaan vihreästä pullosta, jossa on kaikkein lievimmät aineet. Alkuannos on 0,1 ml ja pistosväli on kaksi päivää. Eli annos isonee joka kerta, toisella kerralla se on 0,2 ml, kolmannella 0,3 ml jne. Vihreä pullo loppuu tällä pistosaikataululla 29.1. mikäli hoidossa tulee jotain ongelmia, esim. Jonen kunto huononee tai se ryhtyy kutisemaan tulee annosta pienentää.

Sitten 3.2. jatketaan siniseen pulloon, jossa on jo hiukan tujakammat aineet. Siinäkin hoito aloitetaan pienellä annoksella, mutta pistosväli on jo suoraan viisi päivää. Sinisen pullon pitäisi loppua 13.4.

Sitten tuleekin punaisen pullon vuoro. Tässä on siis kaikista vahvimmat aineet, myös aloitus on jo suoraan isommalla määrällä (0,3 ml). Päiväväli myös pitenee joten, tällä punaisella pullolla pitäisi päästä tuonne marraskuun 2. päivään asti. Koko tämän hoidon aikana pitäisi siis olla kortisoonitta ja hoitoa ei tulisi keskeyttää, kun se on kerran aloitettu. Hoidon aloituspakkaus maksoi 127 euroa ja vakuutusyhtiön tulisi tämä korvata täysimääräisenä. En tiedä kuinka ne suhtautuvat, jos hoitoa tulee jatkaa koko koiran eliniän ajan. Toivottavasti sitä ei tarvitsekaan tehdä.

Olemme isännän kanssa nyt pistäneet Joneen siis kaksi pistosta. Ensimmäinen meni opetellessa, sillä en ole ikinä pistänyt mitään kehenkään ja inhoan neuloja & pistoksia. Isäntä kiinnitti Jonen huomion pitsaan jota oli syömässä ja minä tuikkasin neulan niskaan. Ainetta valui myös karvoihin, mutta pääasia oli kai ettei potilas huomannut toimenpidettä. Toinen kerta menikin jo paremmin. Isäntä jututti Jontsausta ja minä nostelin niskanahkaa ja tuikkasin samalla neulalla. Kumpikin kerta on mennyt siis yllättävän hyvin, koska koiruutta ei ole pakotettu pysymään paikoillaan eikä se ole neulaa edes nähnyt. Eikä oireitakaan ole näyttänyt olevan. Tästä on siis hyvä jatkaa kohti huomista pistospäivää, jonka jälkeen on enää 23 pistosta.

8 kommenttia:

7. tammikuuta 2012 klo 18.21 Aikku kirjoitti...

Koko porukalle toivomme Jonelle oikein hyviä tuloksia siedätyshoidosta! Tämä on meille aivan uutta ja mielenkiinnolla seuraamme tilannetta, jos vain ehdit siitä raportoimaan.

Isokokoinen Olli on muuten hoikistunut. Olen jäänyt opintovapaalle (vain 2 kuukaudeksi) ja tämän myötä päivään on tullut yksi ylimääräinen lenkki. Kun ruoan määrä on pysynyt vakiona, painoa on tippunut ja koira on kohta liiankin laiha. Tänään painoa oli tasan 11 kiloa. Hiihtolenkin jälkeen annoinkin yhden ylimääräisen ruoka-annoksen.

Lisäätkö ruokamäärää, jos koirat ulkoilevat epätavallisen paljon normaaliin määrään verrattuna?

7. tammikuuta 2012 klo 19.43 Marja J kirjoitti...

Hyvää alkanutta vuotta teille kaikille!

Toivotaan, että Jonen oireet asettuvat siedätyshoidon myötä. Mirollakin pahin aika oli keväällä ja syksyllä kosteilla keleillä, mutta talven tultua oireet ovat helpottaneet. Muutama kuukausi on menty nyt ylläpitolääkityksellä eli Medrolia 1/4 tablettia päivässä. Tukena Nutrolin, maitohapobakteeri, hyvät öljyt....

Mirokin oli testien mukaan allerginen luonnolle: monille pihan kasveille, heinille ja homeille. Ruokapuolen kanssa ei ole ollut nyt ongelmia, kun tiedetään sopimattomat aineet.

Miro on päässyt jo jahtiinkin monta kertaa. Alkusyksystä kostealla kelillä ajoliivin reunus hautoi kainaloa, ja tuloksena oli parikymmentä märkärupea. Onneksi minulla oli ab-kuuri kotona ja näpyt häipyivät parissa päivässä ja siitä lähtien ei ole ollut näppyjä ollenkaan.

Kerran isäntä jätti Mirolta ajoliivin pois, ja rinta meni aivan punaiselle ryyhelmälle. Siitäkin selvittiin muutamassa päivässä. Iho on huonossa karvassa ja ohutta, mutta onneksi korjautuu nyt nopeasti.

Uusi vuosi on alullaan. Toivottavasti pääsette harrastamaan kaikkien kanssa sopivia ja kiinnostavia lajeja!

Kaikkea hyvää myös terhakan koiratrion kotiväelle!

8. tammikuuta 2012 klo 23.23 MM kirjoitti...

Jonelle tsemppiä siedätyshoitoihin. Aika radikaaleihin toimenpiteisiin olette näemmä joutuneet ryhtymään. Toivottavasti pistokset eivät mene hukkaan.

Hyvää ja ennenkaikkea terveempää uutta vuotta!

9. tammikuuta 2012 klo 22.16 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Olli: Kiitos, tarkoitus olisi pitää blogissamme päiväkirjaa joka palvelee lähinnä itseäni, mutta myös muita asiasta kiinnostuneita.

Voi Ollistahan on tullut hoikkis! Ei kai emännän vierailu Austraalian takamailta tuonut tuliaisina sanomista painosta?! Olli on sitten samassa luokassa Jimin kanssa. Mittasin juurikin tänään herrat ja Jimi painaa 10,9 kg, Jone 11,6 kg ja Jasu 12,2 kg.

Pitkän lenkin jälkeen nämä saavat muutaman herkun enemmän. Ruokaa tai rasvaa ruoassa lisään, jos on useampana peräkkäisenä päivänä rankkaa liikuntaa. Ja silloinkin lähinnä Jimi saa lisärasvaa, muiden kiloissa kun on vielä hiukan tippumisen varaa.

9. tammikuuta 2012 klo 22.22 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Marja J: Kiitos, samoin teille! Miron lisäravinteet kuulostavat tutuilta. Tällä hetkellä meillä on käytetty Megadermiä. En tiedä sen vaikutuksesta, mutta ei siitä haittaakaan luulisi olevan.

Ruokapuoli yritetään pitää mahdollisimman puhtaana ja simppelinä, mutta valitettavasti oma luontoni ei anna periksi syöttää koiralle pelkkää kuivamuonaa. Varsinkin jos toisilla on kupissa jauhettua sian kurkkutorvea. Siksipä Jone saa lähes päivittäin 2 rkl jotain lihaa ruokansa joukkoon.

Jonen iho rupeaa myös punottamaan heti varvikossa reippaillessamme. Onneksi nyt on pakkasta niin tassutkin ovat pysyneet hyvässä kunnossa. Kokeeksi on laitettu vaseliinia kainoloihin ja tassuvahaa tassuihin aina kun on lähdetty pitkälle lenkille. Kaikkea sitä tuleekin kokeiltua, toivottavasti jostain on aina apua.

Mukavaa alkanutta talvea ja vuotta teidän triolle ja trion liikuttajille!

9. tammikuuta 2012 klo 22.26 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Mauri ja Roope: Jone kiittää ja haukahtaa. Tarkoitus olisi saada hoito mahdollisimman huomaamatta ohitse. Voi kun koirat ymmärtäisivät meitä ihmisiä joskus vieläkin enemmän kuin mitä nyt ymmärtävät. Ne ehkä joskus tekisivät kanssamme enemmän yhteistyötä myös ikävien asioiden kohdatessa. Toisaalta Jone on ollut mainio potilas. Itselläni on meinannut käsi täristä piikityksen aikaan, mutta sitä pitää itsensä vaan kylmätä. Tässä oppii itsekin koko ajan uutta. Toki toivon ettei tämmöiseen uuvuttavaan rumbaan tarvitse kenenkään ryhtyä.

Kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen!

10. tammikuuta 2012 klo 10.46 Aikku kirjoitti...

Kyllä se liikunnan määrän kasvu taitaa olla pääsyy Ollin laihtumiseen. Ollaan käyty pari kertaa koiraladulla hiihtämässäkin ja Olli menee siellä pää kolmantena jalkana :) Itse asiassa "hiihtävät" isännän kanssa niin kovaa, että joutuvat aina odottamaan minua, kun en pysy perässä. Täytyy antaa pikkaisen enemmän ruokaa pojalle, ettei kylkiluut kolise.

10. tammikuuta 2012 klo 11.09 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Olli: Voi kun tietäisin missä meilläkin olisi latu jonne uskaltaisi koiran kanssa. Työkaveri olisi halukas kokeilemaan koirahiihtoa tai -juoksua. Ensin vaan täytyisi tutustua oikeeseen porukkaan. Siis sellaiseen joka ei vähättele mäykkyä sen jalkojen pituuden/lyhyyden takia. Kaikkea kivaa Ollin "uuteen" elämänvaiheeseen!