Tervetuloa uusi vuosi

Tänä vuonna mentiin pohjiin,
mutta tästäkin jäätiin henkiin.
Tää vuosi oli harmaan synkkä,
ensvuonna on nousu jyrkkä.
Uusivuos kaikki uutta hienoo,
kaikki muuttuu, jos jaksaa uskoo.
Ensvuonna pistän pyörät pyörii,
mä aion nauttii.
Aion elää täysii, vuosi vaihtuu
meill on syytä juhlii.

Ensvuonna se muuttuu,
kaikki paremmaks taittuu,
uusvuosi kun vaihtuu.
Jos jaksat sä painaa,
joku vielä sua muistaa,
sua selkään taputtaa.


Lord Est feat. Mikael Gabriel -Vuosi vaihtuu




Kaikkea hyvää alkavaan vuoteen kaikille lukijoille sekä vierailijoille!

Hyvää Joulua!

Salaista joulun taikaa,

suloista yhdessäolon aikaa!

Jaskalle morsian

Niin se vain aika kuluu. Perjantaille on varattu Jasun rokotuksille, herran rokotuksista kun on jo vierähtänyt vuosi. Samalla käydään näyttäytymässä muutenkin, sillä Jaskalla on noita miehisyyteen liittyviä ongelmia. Lisäksi Jone on riutunut jälleen ihonsa kanssa :(

Aika kyllä kuluu kuin siivillä ja meidän nuorin Sheriffikin on syksyn aikana löytänyt itselleen tyttöystävän. Rakkaus oli niin kova isku pieneen koiraan etten olisi yhtään ihmetellyt, mikäli äijä olisi ilmoittanut pakkaavansa tavaransa ja lähtevänsä Renen matkaan. Niin haikeasti se katseli tytön lähtöä, korvat ja rintakarvat takkuun nuoltuna.

Rene, kotoisammin Reiska, on siis ihan oikea dobermanni. Molemmat ovat reiluja vuoden vanhoja ja onhan näissä muutakin yhteistä, väri. Jotenkin koomista katsoa näiden huimien leikkiä, toinen kun näyttää olevan yhtä koipea ja toinen on pelkästään selkää ja karvaa. Joka tapauksessa leikki sujuu ja vanhemmat Sheriffit antavat nuorison leikkiä rauhassa. Onhan niilläkin omat tyttöystävät, joten kaverin tyttöön ei kosketa.

Nuori lempi on tällä hetkellä tauolla, sillä emme tiedä koska Reiska matkustaa tänne päin, mutta veikkaan ettei Jasua kaukosuhde haittaa. Se kun saa kumuttaa viikot kuitenkin kahta aikuista urosta ja kania. Tässä pieni pätkä ensikohtaamisesta, jolloin Reiska jaksoi kiinnostaa myös "vanhuksia".

Herra Dragulat valmiina talveen

Tässä hiljakseltaan täytyy totutella ajatukseen, että talvi on ehkä kohta tulossa. Viime talvesta viisastuneena aloitin tekemään koiruuksille jo kesälomallani pukuja. Pian saattaa olla aika jolloin puvut täytyy kaivaa ihan oikeasti päälle. Tällä hetkellä mittari näyttää plussaa ja ulkona sataa vettä, sinne menee siis taas jälleen nämäkin lumet.

Oikeita pakkaskelejä odotellessa esittelemme teille valmistuneet pukumme. Nämä ovat vielä prototyyppejä ja tehty julmasti matkimalla Back on track -mantteleita. Ostin yhden ja sitä pyörittelemällä ja mittailemalla sitten tein herroille puvut. Isännän mielestä Sheriffit muuttuvat pukiessaan takit ylleen Herra Draguloiksi. Ehkä niin, tai ehkä se oli tarkoitettu kohteliaisuutena.

Takeissa on materiaaleina käytetty tuulta ja vettä pitävää kahisematonta ulkokangasta. Sitten lämpöeristeenä on vatiinia, joka muistuttaa harsoa jolla suojataan kasvit yöpakkasilta. Vuorena on paksu fleece.

Uusvanhana tuttavuutena löysin Eurokankaasta kanttinauhan. Olen tapellut sellaisen kanssa joskus käsityön tunneilla ja tappeluksi sen kanssa meni nytkin. Kieltämättä ryhdikkyyttä sillä sai varsinkin helmaan.

Kunhan testaamme näitä kovassakin käytössä ja teemme tarvittavat muutokset, ilmoittelemme kuinka meidän kävi. Vanha Husqvarna on laulanut ja rutissut, kun olen tehnyt muitakin koiraharrastukseen liittyviä juttuja. Haaveeni oli joskus ompelija ja nyt kun olen tutkaillut eläinkaupan valikoimaa olen todennut, että osasta tuotteista saa maksaa aika kovaa metrihintaa. Jatkossa siis esittelemme lisää tuotantoamme. Mistäs tuon tietää jos jossain vaiheessa ryhdyn tekemään näitä juttuja ihan sarjassa :) Ehkä ensi jouluksi aukeaa Sheriffit -puoti. Voi kun olisi joskus mahdollista elättää itsensä vaikka noin. Voih... unelmia on hyvä olla.

Puku edestä

Takaa, kauluksessa on reikä hihnaa varten

Sivulta

Tuplaten edestä

Hei tän kaa voi syödä keppiäkin!

Ensilumilla!

Viime tiistaina ihasteltiin uutta kasvukautta aloittavaa kärhöämme (mainitaan nyt että mansikkakin yritti tehdä uuden sadon joulupöydän antimiksi). Kesän toinen tuleminen valitettavasti sai väistyä, sillä mehän saatiinkin yllättäen talvi!

Tuli pakkasta, lunta, liukkaita teitä sekä pulkkaa vetäviä lapsia. Jeiks! Tiedän että tänäkin talvena kyllästyn lumeen ja pakkaseen, mutta silti ensimmäinen lumipeite jaksaa ihmetyttää ja ihastuttaa vieläkin. En sentään ole vielä kaivanut suksia tai pulkkaa esille, mutta lumienkelöinti on himoittanut, niin ja jouluvalotkin tekisi mieli viritellä. Tosin talvi taitaa ennusteiden mukaan jäädä lyhyeksi, joten ehkä hillitsen itseni ja jätän ne valot ripustamatta. Nautin sitten naapuruston valoista tulevissa vesisateissa ja ankean pimeissä aamuissa.

Kärhö joka puhkesi kukkaan marraskuussa

Junnut lumilla lelunsa kanssa

Anna sitä ruokaa!

Ruoka näyttelee varmaan suurta roolia koiran elämässä, eikä mäyräkoirakaan ole poikkeus. Meillä on jossain suhteessa nirsoa porukkaa, mutta ainahan tuota syömistä on löytynyt. Ei ainakaan kukaan näytä riutuneelta :)

Iloksemme Suhmurassa sijaitseva lemmikkien ruokatehdas on nykyisin torstaisin klo 17 asti avoinna ja työssäkäyväkin pääsee näin ostoksille. Olen käynyt pari kertaa ostoksilla ja voin kertoa firmasta pelkkää hyvää. Heidän tuotteisiin oltiin jo tutustuttu aiemmin ostamalla niitä kaupasta, mutta käydessä tehtaalta säästää selvästi rahaa. Niin ja saa hyvää palvelua. Molemmilla kerroilla ostokset on kannettu autoon saakka. Kiitokset siis Puustisille ja tästä pääset firman sivuille: tessu.fi

Olen jo jonkun aikaa siis kokeillut siirtymistä barfiin, sitten mentiin jokin aika nappulan ja lihan yhdistelyllä sekä lihalla ja kasviksilla. Voi sanoa että kaikenlaista on tullut kokeiltua helpottaakseen Jonen oloa. Nyt ollaan löydetty mielestäni sopiva ruokinta. Liha on raakana tai haudutettuna riisin kanssa, ja liha on broileria / kalkkunaa. Allergiatestihän näytti että Jone voisi syödä nautaa. Yllätykseksemme vierailu eräällä toisella eläinlääkärillä avasi silmämme. Lopetimme naudan syöttämisen ja kappas koirakin rauhoittui. Kortisooni puolittui kerralla, samalla puhdistusaine vaihdettiin Betadinesta Septidiniin ja kainaloihin sivellään ennen lenkkiä vaseliinia muistuttavaa Terra-Poly vet -ainetta. Näillä muutoksilla siis on jo parissa viikossa tapahtunut huomattavia eroja. Kuinka sitä onkin voinut olla tyhmä?! Toisaalta silloin kun testiä käytiin läpi, luettiin sitä kuin raamattua. Toisen eläinlääkärin konsultaatio toi uuden mielipiteen. Toki kielletyt aineet ovat kiellettyjä, mutta niistä sallituistakin voi olla jokin joka aiheuttaa allergiaa. Yleisimmin koirien allergiaa aiheuttaa sika, nauta, soija ja vehnä, ja nuo tulisi siis raivata koiran ruokinnasta heti pois, jos oireilua on.

Siispä meillä ollaan rouskutettu nyt tyytyväisenä kanan ja kalkkunan kauloja, broilerin siipiä sekä broileria jauhettuna. Nappulat on tarjoiltu jo pitkään piilotettuna, eli jokainen etsii oman ruokansa. Jos joku jää huonommalle, niin se on sitten oma moka. Raakaa, mutta toimii ja tassuissa on vipinää.

Tähän aiheeseen löysinkin Terrieri.netin kautta tekstin. Julkaisen sen täysin muokkaamattomana (tai poistin videot eli jos tahdot käydä katsomassa ne paina tästä).

Koira ei tarvitse ruokakuppia eli virikkeistäminen ruualla

Sunnuntai, 23. Lokakuu , 2011

Lähes kaikki toiminta mitä koira luontaisesti tekee, liittyy jotenkin ruuan hankintaan. Koira ryntää liikkuvan kohteen perään, tarttuu hampaillaan, ravistelee, kaivaa maasta, hautaa maahan, etsii, ottaa vainun… Nämä kaikki toiminnot liittyvät saalistamiseen eli ruuan hankkimiseen. Siis syömiseen.

Voidaan perustellusti sanoa että koiran lähes koko elämä, lisääntymisviettiä lukuunottamatta, pyörii ruuanhankinnan ympärillä. Ihminen on kaikessa teollistuneessa viisaudessaan vienyt lemmikkikoirilta niiden elämän suurimman ilon, eli työn tekemisen ruokansa eteen. Koiran kuppiin tavallisesti kipataan pari kertaa päivässä nappuloita, jotka se on imuroinut suuhunsa alle puolessa minuutissa. Sitten onkin aika siirtyä sohvalle odottamaan huomista ateriaa. Ja vielä ihmettelet jos koirasi on syönyt seinät ympäriltään työpäivän aikana?

Koira tarvitsee valtavasti enemmän aktiviteetteja elämäänsä kuin vain lenkittäminen ja satunnaiset harrastukset tai näyttelypäivät. Koira tarvitsee nimenomaan hajuaistin käyttöön, pureskeluun ja ongelmanratkaisuun liittyvää tekemistä ja sitä juuri saalistaminen ja hankalan muotoisen ruuan paloittelu on. Ruuan tavoittelu, hankalien palojen pureskeleminen tuntikausia ja aarteen kiikuttaminen omalle lepopaikalle tutkittavaksi on parasta terapiaa ja stressinpoistoa ihan jokaiselle koiralle rotuun ja ikään katsomatta.

Vaihtelu ruuan sisällössä

Kukaan ei halua syödä päivästä toiseen yhtä ja samanlaista tylsää ateriaa, oli sen sisältö sitten miten optimoitua tahansa. Korkealaatuisesta kuivamuonasta koira saa varmasti kaikki ravintoaineet mitä se tarvitsee, mutta ei vaihtelua eikä riittävästi entsyymitoimintaa ruuansulatukseensa. Kaikki elävät olennot tarvitsevat myös elävää, prosessoimatonta ruokaa.

Kuivamuona-annoksen joukkoon kannattaa sekoittaa raakaa lihaa, kalaa, ruuantähteitä, kananmunia, rasvaa ja mitä mieleen juolahtaa. Jos eilisen salaatin herneet jäivät koiraltakin syömättä niin entä sitten! Mikä olisi parempaa aivotyötä ja virikkeistämistä koiralle kuin herneiden blokkaaminen pois maistuvampien suupalojen joukosta. Kun koira oppii valikoimaan ja pitämään tolkun päässään ruokaa syödessään, se ei myöskään imuroi summamutikassa kaikkea vaarallista mahaansa ulkona teiden varsilta.

Vaihtelu ruuan tarjoamistavassa

Yksi erinomainen tapa ruokkia koiraa on kouluttaa sitä. Kun palkitset nälkäistä koiraa ruualla on koira taatusti motivoitunut koulutukseen ja oppiminen on nopeaa. Koira saa tehdä töitä ruokansa eteen ja sinulla on käsissäsi pian paljon tottelevaisempi koira.

Ruuan tarjoamiseen kotona kannattaa käyttää mielikuvitusta. Ruokaa voi piilottaa, laittaa tyhjien pahvitölkkien tai taitellun pyyhkeen sisään ja jos sinulla on oma piha niin heitellä pitkin nurmikoita ja antaa koiran nauttia hetkestään saalistajana. Älä ratko koiralle tarkoitettuja tehtäviä vaan anna sen onnistua (tai epäonnistua) itse. Itsenäinen työskentely ja ongelmanratkaisu nostaa koiran itsetuntoa ja helpottaa paljon esimerkiksi koiran viihtymistä yksin kotona.

Koirilla on lihansyöjän hammaskalusto jossa ei ole ruuan hienontamiseen tarkoitettuja poskihampaita. Koiran kuuluu luontaisesti vain repiä paloja ruuastaan ja nielaista ne kokonaisena - tehokas ruuansulatustoiminta mahalaukussa ja suolistossa huolehtii ruokapalojen pilkkomisesta. Kuivamuonaa ruokakupista syötettäessä luontaisesta ahmimisesta tuleekin yhtäkkiä ongelma ja erityisesti syvärintakehäisille roduille mahalaukun kiertymäriskin kautta jopa todellinen hengenvaara. Kun kuivamuona syötetään pihanurmelta tai aktivointilelusta kestää päivän kohokohta kauemmin, ruokaa ei voi ahmia ja koira saa samalla mielekästä tekemistä.

Ota vastaan kahden viikon haaste!

Kokeile itse mitä kahden viikon muutos koirasi ruokkimistavassa saa aikaan. Jos et näe mitään muutosta tai jos koirasi ei pidä uudesta tavasta voit huoletta unohtaa nämä ohjeet ja palata kertomaan että koko juttu oli ihan täyttä puppua. Tee siis näin:

Älä tarjoa koirallesi aamuruokaa ruokakupista vaan jätä sille aamuaterian verran ruokaa erilaisiin piiloihin kätkettynä. Erityisesti pentujen kohdalla koiran omat aktivointilelut on suositeltavia, koska koiran voi olla vaikea tulkita että mikä lattialle jätetyistä vaatekappaleista oli sen virikkeistämisrevittävää ja mikä ei. Illansuussa lenkille lähtiessäsi ota taskuihin mukaan ruokaa jossakin muodossaan ja päätä tehdä matkan varrella edes kaksi pientä tehtävää - vaikka koira istumaan ennen suojatielle astumista - josta palkitset sen ruualla. Jos päivän ruoka-annos ei ole kotiin palattua vielä täynnä anna viimeinen ateria pureskelua kestävästä aktivointilelusta joka rauhoittaa koiran iltaa vasten eikä enää aiheuta rajuja juoksuleikkejä.

Jos et ole valmis luopumaan vanhoista tavoistasi niin kokeile tätä tapaa edes osalla päivän ruoka-annoksesta. Takaamme että koirastasi tulee virikkeistäen rauhallisempi, rentoutuneempi ja yhteistyökykyisempi - kaiken kaikkiaan onnellisempi koira!

Kesän agilityilyä

Eräänä kauniina aurinkoisena aamuna saimme houkuteltua naapuristamme Unnan mukaan katsomaan treenejämme. Silloin oli vielä täysi kesä, hiekka pöllysi ja linnut lauloivat. Unna tallensi Jimin vauhdikkuuden hienosti muistoksi asti. Kuvat pienentyivät bloggeria varten hurjasti, mutta idea säilyi vielä.

Kyseinen kenttä sijaitsee lähes keskellä kaupunkia ja alue on täysin aitaamaton. Vieressä jänikset juoksevat ja sorsat uivat sateen synnyttämässä lätäkössä. Siis paikka on aivan mahdottomia viehätyksiä täynnä. Onneksi Jimi ei ollut niistä kiinnostunut vaan jaksoi välittää siitä mitä emännän kanssa tehtiin. Ja mielestäni hienosti tehtiinkin!

Harjoiteltiin vauhdikkaasti putkeen lähetystä sekä sieltä tulemista. Nokka on jo kohti seuraavaa hyppyä. Itse puolestani näytän tehneen tuossa persjätön. Tykkään jättää koiran selkäni taakse jopa niissä tilanteissa jossa se ei ole kannattavaa.

Harjoiteltiin ihan vaan suoraa hyppyä ja siinähän se näyttää onnistuvan. Jimi osaa mielestäni ajoittaa vauhdin sekä ponnistuksen hyvin. Tosin tässä taitaa olla vauhditon ponnistus menossa.

Tässä mennään jo kohti uusia haasteita! Vauhtia on jo enemmän ja niinpä hypyllä on korkeuttakin enemmän.

Alastulo ja tsekkaus minne ollaan menossa. Jimiä täytyy kiittää kontaktista sekä siitä, että se hakee sitä. Minun on paljon helpompi keskittyä, kun tiedän perusteiden olevan hallussa. Tosin ensimmäiset kerrat tuolla treenipaikalla jännitin miten kävisi, kun päästäisin koiran hihnasta. Käytin liikaa energiaani siihen ja siksipä emme kumpikaan osanneet nauttia hauskuudesta.

Rengas on este joka vaati ja vaatii edelleen hiomista. Siinähän koira joutuu ihan oikeasti ponnistamaan. Perushypyt ovat kuitenkin mäyräkoiralle todella matalia ja niistä mennään kevyesti ylitse. Renkaaseen paneudumme kotona, tarvittava autonrengas on jo hommattu.

Kiitokset Unnalle vielä kertaalleen onnistuneista kuvista ja kiitokset Pohjois-Karjalan Noutajakoirayhdistykselle treenipaikasta sekä hyvistä treeneistä!

Tunnustus

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustus viidelle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille viidelle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Kiitämme kovasti saamastamme tunnustuksesta seuraavia blogeja Me and the Mäyräkoira, Dewil kääkät, Elämää keijutalossa sekä Atalan auringon alla!

Katselin tuossa seuraamani blogeja ja näyttää siltä, että jokainen on jo kyseisen tunnustuksen saanut. Tarkoituksenamme olisi kuitenkin saada jaettua tämä sellaisille jotka eivät vielä ole tätä saaneet. Siispä tunnustukset lähtevät:
Joenpenkalle,
Canderellin väelle,
Nauravalle nakille,
Tohtori Myllerrykselle ja Täystuholle,
Manulle ja Nanalle

Sitten ne kahdeksan satunnaista asiaa meistä, jotka toimivat Sheriffeinä.

1) Emäntä innostuu kaikesta ja innostuneisuutta kestää juuri sen verran kun touhu muuttuu liian vakavaksi tai tajuan, että joutuisin oikeesti työskentelemään tavoitteemme eteen. Tästä syystä jokaisen koiran kohdalla on jotain aina aloitettu täpinällä, mutta mitään ei ole saatu viedyksi loppuun. Jimi ei vielä ole jälkivalio, Jone ei ole osallistunut flyball -kisoihin, eikä Jasukaan ole käynyt edes möllitokossa.

2) Uusin ostamamme matto toimii Jasun pissipaikkana, siksi kaveri nukkuu yönsä kopissa. Ärsyttävää kun kaveri ei vaan tahdo sisäistää sisäsiisteyttä eikä me ymmärretä mikä sitä kismittää.

3) Jone on lenkkeillessä Herra Hidalko. Sillä ei ole mihinkään kiire ja se haistelee jokaisen heinän silmät kierossa. Tämä toiminta saa varsinkin sporttisen Jimin vinkumaan raivosta. Luultavasti Jonen haluttomuus lenkkeilyyn johtuu kipeästä ihosta kainaloissa sekä jaloissa. Pojan tilanne on mennyt viime viikkojen aikana huonommaksi.

4) Jimi söi eilen ensimmäistä kertaa elämässään rullaluun täysin itsenäisesti! Yleensä sille täytyy pitää luuta ainakin alussa, mutta joskus alusta loppuun. Eilen en kuitenkaan kerinnyt mennä pitämään luuta heti, kun olin ne antanut koirille. Niinpä hetken päästä se söi sitä suivaantuneesti, ja olikin ensimmäinen jolta se loppui.

5) Taloutemme kani Sohvi yrittää taivutella nyt myös Jasun tassunsa ympärille. Sohvi on tullut koirien kanssa hienosti toimeen, mutta se ei laiskana tahtoisi juosta aina vaan karkuun melkein 13 kiloista mäyräkoiraa, joka painaa sen tassujensa väliin. Niinpä Sohvi on tehnyt nyt selväksi, että nappaa nenälle kaikenlaisia lähestyjiä. Paitsi tietenkään Jonea jonka kani Sohvi on. Jone on ainoa joka saa Jasun murinallaan uskomaan ettei Sohvia liikuteta tai kiusata.

6) Isäntä huolehtii täysin blogin ja kotisivujen ulkomuodon sekä niiden teknisen toteutuksen. Uusimpien kotisivujen ulkoasusta käytiin tiivistä keskustelua jonka emäntä hävisi. Kaikesta huolimatta uusitut sivut näyttävät hyvältä, vaikka toinen vaihtoehto olikin mielestäni parempi.

7) Kaikista tyhmin vuodenaika mielestämme on syksy. Kuten jo aiemmin todettu Jonen tilanne on vain pahentunut, kiitokset kostean ja lämpimän syksyn. Lisäksi inhoamme tätä pimeyttä, aina täytyy viritellä kaikki heijastinliivit ja lamput mukaan, kun lähtee lenkille. Jasu näkee pimeällä myös mörköjä, Jone on jo onneksi lopettanut pimeydelle haukkumisen.

8) Blogin suhteen yritän saada itsestäni enemmän niskasta kiinni. Haluaisin jakaa enemmän elämästämme kanssanne, mutta en vaan saa konettani syliin. Suurin syy on siinä, että työpäivän vietän koneella. Lisäksi kotosalla odottaa välillä kolme virtapiikkistä sekä yksi karvapallo toimintaa. Tunnen joskus niin syyttävät katseet jopa selässäni, jos avaan koneeni...



Uusiutuneita sivuja pääset kurkistamaan tästä.

Koirapuistossa

Kävimme Jasun kanssa sunnuntaina koirapuistossa haistelemassa uusia tuoksuja. Olenkin varmaan ilmoittanut kantani kaupungin koirapuistoihin: Hienoja keksintöjä, mutta vain tuttujen koirien kesken. Tahdoin kuitenkin tarjota Jasulle mahdollisuuden harjoitella luoksetuloja ja niinpä suuntasimme agitreenien jälkeen koirapuistoon (Jasuhan ei treeneihin osallistunut, kun Jimi tahtoi opetella kaikki mahdolliset ohjauskuviot kanssani).

Jätimme Jimin odottamaan autoon ja lähdimme nuorukaisen kanssa tallustamaan pienen matkan puistoon. Jasu oli ihan ihmeissään miksi hän on yksin matkassa ja mihin sitä ollaan viemässä. Astuimme porteista sisällä ja pidin koiran kiinni, sillä meitä kohti juoksi pieni terrieri. Ajattelin sen murskautuvan Jasun tassuihin, kokoero oli vähintäänkin valtava. Pojat vaihtoivat kuulumisia ja päästin Jasun irti. Hetken se juoksi viiden kuukauden ikäisen russelin kanssa, mutta kyllästyi sitten. Niinpä tein luoksetuloja häiriöissä. Yllytin Jasun aina pois luotani ja kutsuin takaisin. Pentukoira kävi pörräämässä jaloissamme, mutta Jasu totteli kuin unelma. Ehkä se saa leikkiä kotona niin paljon ettei sitä huvita uudet tuttavuudet. Kiersimme puistoa peräkkäin, hieman harmittaa josko olen laiskuuttani tehnyt Jasusta koiran jolta uupuu rohkeus. Toisaalta olisi hienoa vaan nyt uskoa, että se tahtoo totella. Kaikista kolmesta sen luoksetulo on kuitenkin myös kotipihalla vahvin. Metsään en kyllä uskalla sitä vielä päästää irti. Siellä on kuitenkin kaikkea mielenkiintoista.

Otimme puistossa tasan yhden kuvan, tuon missä junnu istuu penkillä. Jasulla on hirmuinen into hyppiä kivien ja penkkien päälle. Se tahtoo olla agitähti jonain päivänä. Penkin vierestä sitten löydettiinkin yllätys jota en olisi tahtonut löytää: pieni pyöreä tabletti. Se oli jo hiukan sulanut maahan ja muistutti jotain särkylääkettä. Oikeesti kuka ihme ottaa lääkkeitä koirapuistossa? Vai oliko se tarkoitettu jollekin koiralle? Onneksi vain harva taitaa popsia pillereitä ilman houkuttelua, mutta silti. Eipä niin kauheasti huvittanut nähdä sellaista siellä, olipa se sitten siellä tahattomasti tai tahallisesti. Siksipä kehoitankin katselemaan ympärille Joensuun Rantakylän koirapuistossa. Toivottavasti se oli jokin yksittäinen tapaus, mutta silti mietityttää. Korjasimme tabletin ja toivotaan ettei niitä löydy sieltä tai muualtakaan.

Arvokas hirvikoira löytyi ammuttuna metsästä Juuassa

Ote maakuntamme lehdestä, Karjalainen 3.10.

Juuan ja Polvijärven maastoissa tapettiin lauantaina arvokas hirvikoira. Omistajat löysivät koiran noin kello 23 Juuassa metsästä 50–60 metrin päässä Tervakankaantiestä.

Nokotin Däsy -niminen koira oli arvokas harmaa norjanhirvikoiranarttu. Koira oli kaksoisvalio.

– Koira on alivakuutettu, sillä vasta kesällä se sai toisen valiomerkinnän. Sitä käytettiin jalostukseen, ja sillä on tehty pentuja, koiran omistaja, juukalainen Mika Juntunen kertoo.

Koiran lauantai oli varattu treenaukselle. Hyvän jahtivainun saanut koira ei ihan helposti isäntänsä luokse palaa. Juntusen koira sai hyvän haukun ja siirtyi päivän aikana maastossa mutkitellen 57–59 kilometrin matkan Martonvaaran läheisiin maastoihin Juuan ja Polvijärven rajamaille. Juntunen ilmoitti koiran liikkeistä alueen hirviporukoille, joten kenelläkään ei pitänyt olla mitään vieraan koiran liikkumista vastaan.

Joka tapauksessa koira tapettiin lauantaina illalla kello 20–21.30. Teon tahallisuudesta ei ole epäilystä.

– Tutkapannan mukaan koira oli jossain vaiheessa liikkunut yli 30 kilometrin tuntinopeudella, Juntunen kertoo.

Koiran maksiminopeus maastossa ei nouse yli 20 kilometriin tunnissa, joten koira sai elämänsä viimeisinä hetkinä auton kyytiä.

Koiran lopetus oli tohelon työtä. Koiran päässä oli pienikaliiperisen aseen reikä kallon yläosassa. Löytöpaikan verijäljistä päätellen haavoittunut koira oli raahautunut pitkän matkan tien laidalta metsään ennen ikiuneen nukahtamistaan. Luodin reiän kaliiperi sopisi pienoiskiväärin luotiin.

Koiran todellinen arvo olisi ollut hyvän matkaa yli 10 000 euroa, jos siitä olisi perjantaina rehellisille kaupoille lähdetty.

Alueella noihin aikoihin liikkuneita ja asiasta jotakin tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä Juuan poliisiin numeroon 071 8755 893 tai 071 8755 894.

Buongiorno!

Mainos Rooman metroasemalla. Onkohan tämä Jonen sukulainen?

Käytiinpä tässä lomailemassa isännän kanssa viikko Roomassa. Lämmintä, katsottavaa, ihmeteltävää ja ihmispaljoutta riitti, tuota viimeistä lähinnä riesaksi asti. Omatoimimatka oli mukava kokemus ja ensimmäinen kerta jolloin olimme erossa koko laumasta pidemmän aikaa.

Isännän vanhemmat tulivat asumaan tänne meille hoitojakson ajaksi ja täällä olikin pärjätty hienosti. Ohjelmassa oli ollut lenkkeilyä, aktivointia, pihatöitä ja koti olikin siivottu & järjestelty paraatikuntoon. Viikon ajan oli jopa pidetty päiväkirjaa, mikä olikin erityisen kiva ylläri.

Roomassa tuli kyllä katseltua paikallisia koiria aika tarkasti. Ja mikäs oli katsellessa sillä enemmistö oli mäyräkoiria! Nähtiin jokunen sekarotuinen, mutta lähes kaikki puhtaat olivat mäykkyjä. Se taitaa olla siis suosittu ja sopeutuvainen rotu. Siellä ne taapertivat omistajansa kanssa ihmisvilinässä johon en omia koiriani uskaltaisi ihan heti viedä. Yksi oli lentokentälläkin ilmeisesti matkaan lähdössä. Hauskinta oli myös seurata niitä shoppailevia koiria, jotka kulkivat trendikkäästi vaatekaupoissa, vetämättä ja rynnimättä. Eräänä aamuna kyllä piti hieraista silmiä isännän kanssa, sillä näimme mäykyn aivan irti kadulla. Vieressä oli vilkas autotie ja koira oli irti liikkeen edessä. Sillä ei ollut edes pantaakaan, mutta ei se näyttänyt mihinkään lähtevän. Seurasimme hetken tilannetta, kun ihmiset kävivät silittelemässä sitä, aivan uskomaton kaveri.

Mäykyt olivat todella pieniä ja siroja, mutta eihän ne italialaiset ole mitään isoja itsekkään. Tulikin villi ajatus, että jos vielä joskus erehdymme ottamaan mäyräkoiran haemme sen Italiasta. Ne näyttävät olevan todella huolettomia ja riistavietittömiä.