Tiistaina harjoiteltiin rally-toko kentällä seisontaa ja käyttäytymistäEnsinnäkin järjestelyt oli hoidettu hienosti, auton sai hyvin parkkiin, ilmottautuminen tapahtui nopeasti ja henkilökuntaa näytti olevan riittävästi, jopa seurailemaan koirien kuntoa teltoissa. Jotenkin vaan kuulosti ja näytti siltä, että itse tulokset oli päätetty jo luetteloita painettaessa, niin käsikirjoituksen mukaan kaikki eteni.
Ei pidetä teitä jännityksessä vaan kerrotaan nyt heti kuinka meidän kävi. Eli tuomari Zidy Munsterhielm-Ehnbergin arvostelu tulee tässä:
"16 kk, melko hyvä tyyppinen. Melko kookas, raskas ja matala. Komea pää, kauniit silmät ja korvat. Hyvä purenta. Etuasentoiset lavat, lyhyt suora olkavarsi. Riittävä eturinta. Vahva selkä, hieman ylöskiinnittinyt häntä, jonka se kantaa hyvin. Niukka polvikulmaus, lyhyt tehoton taka-askel. Hyvä karva, väri ja luonne".
Tulos sininen muovinauha eli H.
Tässä komea pää, kauniit silmät ja korvat
Näyttelyn jälkeen piipahdettiin Mirkelin luona kylässä
Tulos sininen muovinauha eli H.
Tässä komea pää, kauniit silmät ja korvatEn kyllä oikeen ymmärrä miksi saimme vaan H:n. Jone käyttäytyi hyvin Hannan varmoissa käsissä. Pöydällä ei muristu, mutta kiljaistiin sydäntä riipivästi, kun tuomari nypläsi häntää. Kaverissa ei kuitenkaan mielestäni tuonkaan arvostelun perusteella ole mitään varsinaista vikaa ja Hannakin antoi kiitosta arvostelulle. Ja mikä parasta luonteesta tuli positiivista mainintaa! Joka tapauksessa nyt keskitymme etsimään sellaisen tuomarin joka pitää isoista, vahvoista ja lihaksikkaista uroksista. Sitähän nämä meidän molemmat koirat ovat. Punnitsin eilen molemmat ja yllätyin; Jone painaa 11, 4 kg ja Jimi painaa 10,9 kg. Siis jos vaakaan on uskominen, se välillä arpoo lukemia. Mitään lihavia kumminkaan kumpikaan ei ole, ja vielä viime viikolla Jonella paistoi ikävästi kylkiluut. Helteiden takia kaveri ei juurikaan syönyt ja nyt molemmilla sitten on maha sekaisin, molemmista päistä tulee taas vaihteeksi matskua. Ostin RC:n Sensible ruokaa joka onkin maittanut herkille ja nirsoille koirillemme, mutta tämä vatsa- / oksentelutauti on kyllä nyt outoa. Toivottavasti menee ohitse mahdollisimman pian, kanaliemessä keitetyllä riisillä.
Tässä vielä kuvia eilisestä reissustamme, sää oli eilen varsin vaihteleva ja tänään onkin tullut vettä sitten ihan kunnolla katkeamatta. Voi niitä parkoja, jotka ovat tänään kastelemassa itsensä.
Reppu on jo pakattu, tässä pohditaan kumpi lähtee tänään harrastuksiin.
Anssi, Jone ja Hanna
Hanna ja tehoton taka-askel Jone
Nenä maassa ja antenni pystyssä
Tässä vielä kuvia eilisestä reissustamme, sää oli eilen varsin vaihteleva ja tänään onkin tullut vettä sitten ihan kunnolla katkeamatta. Voi niitä parkoja, jotka ovat tänään kastelemassa itsensä.
Reppu on jo pakattu, tässä pohditaan kumpi lähtee tänään harrastuksiin.
Anssi, Jone ja Hanna
Hanna ja tehoton taka-askel Jone
Nenä maassa ja antenni pystyssä
Näyttelyn jälkeen piipahdettiin Mirkelin luona kylässä
11 kommenttia:
Voihan elämä näitä näyttelyitä!
Teillä ollaan isoja ja meillä liian pieniä... Häntä kiinnittynyt ylös, hehe, toimii uidessa sitäkin paremmin!!!!
No höh! Oliko ne unohtaneet Jonen käsikirjoituksesta? Hyvä arvosteluhan tuo on, tarkkaan on tuomari jaksanut Jonea tutkailla. Tuohon askellukseenkin varmaan voi vaikuttaa jo ihan matsku, minkä päällä kuljetaan. Eli esim. asfaltilla askellus saattaa olla pontevampi kuin nurtsilla?
Mitä niihin pullapitkoihin tulee, niin saman ilmiön olen itsekin havainnut, mutta ehkä me vain ollaan katkeria ja huonoja häviäjiä? ;)
Arvosteluihin olisi pitänyt lisäta kauniit ja VIISAAT silmät, silloin olisi mennyt nappiin!
Meillä ei ole näyttelykokemusta eikä tule, koska Ollilla on napatyrä. Mutta meidän mielestä Olli on maailaman täydellisin mäyräkoira :)
Teillä on hieno ja komea koira, sanoo meidän porukka.
Eikös se nyt ole niin, että oma koira kaunein koira? Ilman tuomareita. Me, emme ole koskaan vieneet Ossia näyttelyyn (laiskuusmato iskenyt syvälle). Ehkä olisi joskus kuitenkin pitänyt kun se on mun mielestä kuin "Monsterin" kaksoisveli ja tällä on kyllä saavutuksia vaikka muille jakaa. No Ossista emme kuitenkaan virallista arviota tule saamaan. Voihan sitä olla, että kuitenkin arvioi omaa koiraansa jotenkin paremmaksi kuin mitä se onkaan. Kai ne tuomarit jotakuinkin puolueettomia ovat? Vai ovatko?
Terveisin Ossi ja M-L
Suvi ja Eppu: Sanokaapa muuta! Ei niille mikään kelpaa, toiset on liian pieniä ja toiset liian isoja :(
Tuosta Kennelliiton sivuilta löytyvästä tavoiteohjelmasta löytyi hyvin selvä vastaus kokoon. Urokset ovat kasvaneet liian isoiksi ja vuoteen 2013 niiden pitäisi jälleen painaa lähemmäs 9 kuin 10 kiloa. Eli ei teillä hätää ole, meillä on. Tosin vaakakin valehtelee. Jopa oman painon kohalla se arpoi lukemia. Täytyy käydä punnitsemassa itsensä sekä koirat eläinlääkärillä.
Mauri: Myönnän olevani huono häviäjä, mutta arviohan oli kuitenkin hyvä. Meille on vaan langennut jokin H-kirous. Jännää että mäykyn tulee olla lihaksikas, voimakas, mutta sitten kuitenkin ei saisi olla painoa. Lihas kuitenkin painaa läskiä enemmän...täytyykö tässä sitten ryhtyä koiria pitämään nälässä ja unohtaa päivittäiset 7 kilsan ylä-alamäki lenkit?! Ääh, jos oltais näyttelykoira tahdottu niin sitten olis pitänyt ottaakin koira ihan sitä ajatellen. Nyt keskitytään Jonenkin kanssa jälkeen, kunhan vaan kaupoissa olisi verta.
Tuula: Juu, no katse on ainakin hyvin viisas. Itse koiran viisaudesta en niin tiedä. Tosin kyllähän se osaa emäntäänsä huiputtaa, sillä tekemättäkin temppuja yleensä tippuu samat namit. Eli ehkä Jonen sisällä asuukin pieni Einstein.
Olli: Kylläpä tämä taisi meitäkin hieman lannistaa ja seuraavaan näyttely syynätään tarkasti. Tuomarivalinnoilla tätä peliä näköjään pystyy kanssa pelaamaan. Onneksi Jone on nuori ja siitä voi tulla vaikka mitä, niin kehässä kuin muuallakin. Pääasia on, että se käyttäytyi hyvin ja sai mainintaa luonteestakin. Sekin näköjään riippuu tuomarin asenteesta ja koiraan lähestymisestä.
Kaikille yhteisesti: Muistetaan aina, että meillä on siellä kotosalla se parhain koira. Se ei tarvitse hienoja lyhenteitä ollakseen rakastettu perheenjäsen. Näyttelyissä on omat piirinsä, mutta toisaalta suomalaiset koiratkin ovat kyllä huippuja, joten kilpailu on kovaa. Näyttelyistä saama arvio perustuu vain yhden ihmisen näkemykseen, eikä monikaan laita kehässä parastaan. Miksei näyttelyissäkin voisi olla useampi tuomari vierekkäin, olisi kunnon X-Factor / Idols meininkiä kinasteluineen?!
SATTUI JOKU KÖMMÄHDYS JOKO JULKAISIJAN TAI BLOGGERIN TOIMINNASSA. MARJA-LEENAN KOMMENTTI LISÄTTY NÄIN JÄLKIKÄTEEN ONKIMALLA SÄHKÖPOSTISTA, SILLÄ ALKUPERÄINEN JULKAISU KATOSI TAIVAAN TUULIIN...
Marja-Leena:
Eikös se nyt ole niin, että oma koira kaunein koira? Ilman tuomareita. Me, emme ole koskaan vieneet Ossia näyttelyyn (laiskuusmato iskenyt syvälle). Ehkä olisi joskus kuitenkin pitänyt kun se on mun mielestä kuin "Monsterin" kaksoisveli ja tällä on kyllä saavutuksia vaikka muille jakaa. No Ossista emme kuitenkaan virallista arviota tule saamaan. Voihan sitä olla, että kuitenkin arvioi omaa koiraansa jotenkin paremmaksi kuin mitä se onkaan. Kai ne tuomarit jotakuinkin puolueettomia ovat? Vai ovatko?
Terveisin Ossi ja M-L
JA VASTAUS SHERIFFEILTÄ MARJA-LEENALLE SEKÄ OSSILLE: Niin oma koira on aina parhain, komein ja kaunein sanokoot muut mitä tahansa. Tosin uskon tuomareiden puolueellisuuteenkin jossain määrin. Nimekäs koira voittaa, vaikka kantaa häntäänsä juuri rotumääritelmän vastaisesti (ja nyt on ihan muu kuin "oma" rotu kyseessä). Mutta sehän on vain yhden ihmisen mielipide ja ainakaan meidän koirat eivät ole parhaillaan ihmisvilinässä. Eikä kyllä ole emäntäkään... :)
Olihan se meidän kommentti tuolla ja varuiksi sitten kaksi kertaa. Ihan vielä "näyttelykoiriin" palatakseni: kun meillä oli aikoinaan pari saksanpaimenkoiraa niin niistähän ne "valioyksilöt" on jalostettu takapäästään ihan sairaannäköisiksi. Kohta eivät varmaan pääse kävelemään mutta seisonta-asento näyttelyissä on hieno! Voihan rähmä sanon minä. Liene turha mainita ettei kumpikaan näistä sakemanneistakaan käynyt näyttelyissä. Terveisin M-L
ja Ossi kanssa!!
Marja-Leena: No voihan kommentti! Se tuli sitten jollain viiveellä tai sitten olen niin yli-innoissani kuullessani Euroviisujen biisejä... =)
Joo sakemanni on hieno koira, mutta nykyisin valitettavan moni näyttää aivan kauhealta. Mummolassani oli sakemanni, ja toisessa sellaisen serobi. Itsekin tahtoisin moisen joskus, mutta taitaa siihen mennessä koko rotu pilautua.
Hassua, miten näyttelyistä on nykyään tullut se paikka, jossa koirien jalostusarvo mitataan. Ihan sama vaikka koira olisi sisältä täysi p*ska, kunhan sillä on mahdollisimman tuuhea karva, oikein kiinnittyneet korvat ja voimakkaasti kulmautuneet raajat. Sitten jalostuksesta jätetään pois koiria, joilla on luonne, terveys ja käyttöominaisuudet kohdillaan, mutta näyttelyistä ei ole saatu hyvää arvostelua jonkun kauneusvirheen takia.
Kauniita koiria on tietenkin kiva katsella, mutta nykypäivän meininki esim. labbisten, sakujen, enkkubullien, jne. kohdalla on jotain aivan järkyttävää. Sääliksi käy niitäkin eläimiä. :( Onneksi tilanne mäykkyjen suhteen ei ole Suomessa vielä katastrofaalinen, mutta briteissä meininki on aivan järkyttävää. Suomen pullapitkot vaikuttaa hyvin solakoilta niihin verrattuna.
Sakuista on onneksi olemassa ihan kunnollinen käyttölinja. Sieltä löytyy vielä näitä old school-malleja, joiden selät on suoria ja pään sisältä löytyy kapasiteettia vaikka mihin. ;)
Mauri: Joo tuolla suuressa maailmassa koirat on todellakin taidettu jalostaa äärimmäisyyksiin. Siltä king charlesin spanielilta muistaakseni kallo on saatu niin pieneksi ettei aivot mahdu enää paikalleen. Lyttykuonot eivät enää pysty hengittämään kunnolla, mutta pääasia että koira näyttää hyvältä. Ja sellaisia sitten käytetään jalostuksessa. Huh, huh järki on jättänyt jo ajat sitten...
Pitäisi vaan nyt pitää päänsä kylmänä ja takoa ettei meille todellakaan ole näyttelykoiraa otettu, mutta ehei. Luumäellä olisi elokuun lopulla tuomarina Nummijärvi joten ehkä se vielä sinne ajeluttaa...
Lähetä kommentti