Pääsiäispaasto jatkuu yhä

Sheriffit aloittelivat tuossa pyhien aikaan paastoilemaan, eikä ruokahalua ole vieläkään juuri löytynyt. Kupista siilataan tarkkaan mitä syödään ja suurin osa ruoasta jää koskemattomana kuppiin. Ja annoksissa on ollut suurta herkkuakin, tonnikalaa ja jauhelihaa. En tiedä mikä tämän on aiheuttanut, kevään tuoksut, liian isot annokset vai matolääkkeet. Yritin Pääsiäisen aikana saada madotettua molemmat koirat Axilurilla, mutta kuuri jäi kesken. Ensimmäiset tabletit menivät molemmilla alas, mutta sen jälkeen kuppia ollaan tarkasteltu kummasti. Kuuri saatiin viimeksi syötettyä Jimille, mutta Jone sai aikaisemmin illan kestävän oksennustaudin. Nyt sitten kävi huonommin; Jimi oksenteli tällä kertaa useamman kerran illan aikana eikä kumpikaan ole syönyt kunnolla viikkoon. Hylkään nyt tuon valmisteen ja marssin apteekkiin ostamaan jotain muuta valmistetta. Mieluiten sellaista joka annetaan vaan yhtenä tablettina, täytyykin ehkä soittaa omalle eläinlääkärille ja kysyä neuvoa, vai mitä teillä muilla käytetään?

Satamasta löytyi muistomerkki

Sitten muutama maininta tuosta meidän lenkkeilystä. Olen todennut ettei meidän kannata ottaa lenkille ketään ylimääräistä henkilöä, sillä koirat eivät osaa kävellä sitäkään vähää, jos mukana on joku muu. Huomasin tuon kun tätini oli meillä vierailulla, ensinnäkin Sheriffit joutuivat kävelemään tavallista hitaammin, mutta lisäksi ne näyttivät kaikki temppunsa. Isännälle olen aina kiukunnut ettei kaksi kättä riitä koulimaan kaikkea pois kahdelta koiralta, mutta paremmin hermot & pakka pysyvät koossa normaali kokoonpanolla, eli minä ja molemmat koirat. Ne on kai niin tottuneita kävelemään kylki kyljessä etteivät ymmärrä, jos joku muu taluttaa toista.

Jonessa on ollut näkyvissä pienesti rauhoittumisen merkkejä. En viitsi hirmuisesti hehkuttaa ettei tarvitse pettyä kohta :) Kaveri on vähentänyt haukkumista ja entiset peloittavat paikat ovat muuttuneet vähintäänkin neutraaleiksi, enää harvoin koira säntäilee narussa karvat pystyssä. Olemme noilla peloittavilla nurkilla harjoitelleet huomion kääntämistä muualle ja rauhoittumista, eli olemme ottaneet joko lelun esille tai sitten nautiskelleet makupaloja. Lisäksi Jimi on tehnyt oman osansa jämähtäen yleensä haistelemaan jotain, kun minä olen yrittänyt päästä huomioitta ja nopeasti tiettyjen talojen ohitse. Toissapäivänä kävelimme tuolla Kontiolahden kylänraitilla ja törmäsimme moniin asioihin. Olipa se hieno kokemus! Jimihän kävelee laput silmillä joten se ei huomaa mitään. Jone puolestaan huomaa kaiken, yleensä jopa senkin mitä hänen takanaan tapahtuu. Sainkin keskittyä Joneen täysin ja yllättävän vähän jouduin ojentamaan sitä. Yhden pyöräilijän perään olisi ollut kiva lähteä, mutta pieni palautus riitti eikä sen jälkeen pyöräilijät häirinneet. Lisäksi törmäsimme lastenvaunuihin, mopoihin, ihmisiin sekä koiriin.

Ja muistomerkin vierestä jokin tappokone

Ensimmäinen vastaamme tullut viisikko (3 koiraa ja 2 ihmistä) meinasi mennä hyvin ohitsemme, mutta ihan puhtain paperein ei päästy ohitse. Oltaisiin päästy ellemme me ihmiset olisi pysähtyneet kohdalle juttelemaan. Tuossa viisikossa oli kaksi pientä valkeata koiraa ja spanieli. Pienin noista valkeista koirista oli ilmeisesti pentu ja siltähän se ensimmänen haukku pääsi. Sitten Jone aloitti kiljumaan, koska se säikähti tilannetta ja ilmeisesti nenänsä edessä ollutta spanielia joka ryhtyi näyttämään hampaitaan. Sitten Jimi puuttui tilanteeseen ja tönäisi Jonen edestään ja ryhtyi pystypainiin spanielin kanssa. Siinä vaiheessa Jone jo oli kovasti menossa toiseen suuntaan kiljuen ja Jimi jatkoi haukuntaansa. Tilanne kuitenkin rauhoittui todella nopeasti pienellä välimatkan kasvattamisella, mutta tajusimpahan etten jää kaveraamaan kapealla jalkakäytävälle vieraiden koirien kanssa. Lisäksi tuossa oli mukana noita pieniä valkeita koiruuksia joita pelkään. Pelkään siis kaikkia pieniä valkeita koiria. Kait se johtuu siitä, että sellainen on purrut minua ollessani pieni, tosin kiusannuthan minä olen varmaan sitä, mutta enhän muista kuin sen pureman. Joka tapauksessa tuosta tilanteesta käveltiin ilman vaurioita.

Seuraava nelikko tulikin muutaman kilometrin jälkeen kohdalle. Kokoonpanona tällä kertaa kaksi terrieriä ja kaksi ihmistä. Taluttajat naureskelivat nähdessään meidät ja olisivathan ne tahtoneet jäädä tutustumaan meihin, mutta kieltäydyin. Sanoin naisille koirieni olevan kilttejä, mutta tahtovan ohittaa heidät haukkumatta. Jätimme tutustumisen väliin ja kappas kukaan ei haukkunut. Olen niin ylpeä, että sain kieltäydyttyä lähemmästä tutustumisesta ja siitä miten hienosti Sheriffit hoitivat tilanteen.

Lisäksi eilen täällä kotinurkilla pääsimme lähes haukkumatta erään koiran ohitse. Jimi olisi tahtonut leikkiä sen kanssa, niinpä se heilutti häntää ja haukahti kerran. Mielestäni se meni tosi hienosti joka tapauksessa, sillä Jone pysyi täysin suu kiinni. Olimme kuitenkin kaikki kosketusetäisyydellä ja koira oli meille täysin vieras. Eli talven aikana on sittenkin tapahtunut edistystä!

Nyt olemmekin tästä edistyksellisyydestä ylpeinä vähän katselleet tulevia tapahtumia ja mietiskelleet mihin haetaan. Toukokuussa olisi näyttelyt Lieksassa ja samana viikonloppuna on LUT-kokeet Karstulassa. Eli jompi kumpi pitäisi valita. 29.5. on puolestaan Joensuussa näyttely ja sehän kiinnostaisi, sillä tuomari kuulostaa hyvältä, mutta ennen kaikkea siihen mennessä me ehkä kerkeisimme harjoitella Jonen kanssa sitä kävelyä. Kesäkuussa olisi mejä-koe, vai oliko peräti kaksi tässä lähistöllä. Jimikin pääsisi sitten oikeisiin töihin. Saa nähdä nyt miten tässä saa ittensä motivoitua tai sitten vedetään tämä kesä lonkkaa ja keskitytään puutarhan hoitamiseen. Meillä onkin jo hoidettu nuo tarvittavat latvojen lyhentelyt; Jimi söi kinoksen alta paljastuneet luumupuun latvat, Jone puri kirsikkapuusta latvan ja itse kävelin suoraan sirenin päälle. Toivottavasti edes joku puska kasvaa pihallamme, sillä monta työtuntia on niidenkin istutukseen mennyt. Joka tapauksessa mukavaa ja aurinkoista kevättä!

8 kommenttia:

10. huhtikuuta 2010 klo 11.36 Arttu kirjoitti...

Hauskaa kuulla lisää edistymistä lenkkien ym. suhteen. Itse en voi käsittää, miten toiset (=useat) lenkittävät koiraansa koko kävelytien leveydeltä, koira vielä "väärällä" puolella pitkässä hihnassa (siis kävely- ja pyöräteillä on mielestäni oikeanpuoleinen liikenne). Kun tulemme kohdalle, pysäytän Artun, käsken sen olla sivulla ja odotamme, että vastaantulijat kokoaisivat oman laumansa. Yleensä ihminen vetäytyy tien reunaan, mutta ei osaa eli tahdo keriä koiraa hihnan kanssa yhtään lähemmäs itseään! Menen Artun kanssa ojaa viistäen, käskytän sitä koko ajan olemaan sivulla ja tunnen suurta nöyryytystä. Arttu on oppinut nyt olemaan täysin rähisemättä, selkäkarvat vaan pörhistyy, kun joku tuntematon kuono tulee meidän puolellemme. Todellisia koetuksia siis Artulle, mutta hyvin on onneksi oppinut :)
Sitten matokuuriin. Ostin viimeksi jotain tahnaa, jota oli helppo sekoittaa ruokaan, en muista nimeä, mutta ei sitä varmaan ole kuin yhtä lajia. Niissä on tietty eri koostumus ja vaikutus, joten en tiedä tehoaako se kaikkiin toivottuihin eliöihin koirujen suolistossa, mutta kokeile.
Aurinkoista kevättä teille :)
Mai ja Arttu

10. huhtikuuta 2010 klo 12.13 Aikku kirjoitti...

Ollin matokuuri oli myös Axilur; ei vaikuttanut ruokahaluun eikä muuhunkaan mitenkään. Jos Olli menettäisi ruokahalunsa, olisin varmaan heti todella huolissani...

Itse kukin miettii varmaan näin lumisen talven ja toisaalta paukkupakkaskauden jälkeen mitä pihalta paljastuu ja missä kunnossa. Jotain jännitystä elämään.

10. huhtikuuta 2010 klo 19.34 Sunan kirjoitti...

Meillä olen käyttänyt matolääkkeenä sellaista tahnamaista juttua, joka puristetaan ruiskusta ja on kätevä sekoittaa ruoan sekaan, mutta toisaalta, jos teillä osataan perkata ruoka jo taitavasti niin en tiedä toimisiko. Ostin sitä aikoinaan kun se "maastoutuu" ruokaa niin kätevästi, mutta Pinja on sen verran pöhkö että syö lääkkeet suoraa kädestäkin :D

Kiva lukea teidän harjoittelusta ja edistymisestä noiden ohitusten suhteen :) Meilläkin kun treenaillaan niitä mutta siitä syystä että Pinja menisi tervehtimään kaikki vastaantulijat, mutta on jo toisaalta paljon rauhottunut ja välillä päästään ohi jo ilmaan mitään kiinnostusta. Tosin nyt ollaan siirtymässä mörköikään niin että kaikki on pelottavia ja siksi ne kierretään kaukaa. Eli en tiedä onko se ojasta allikkoon :D

11. huhtikuuta 2010 klo 0.26 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

No niinhän siinä nyt kävi, että heti iloitessani tuli tänään suru puseroon. Sheriffit olivat kuin villieläimiä lenkkeillessämme tuossa läheisellä taajamalla. Olimme Lehmossa ilmeisesti ihan oikeaan lenkkeilyaikaan, sillä näimme enemmän juoksijoita ja hölkkääjiä kuin mitä olemme koko talvena nähneet. Ihmeellistä kyllä Jone ei lähtenyt kenenkään perään. Tosin koirien ohittelut ne olivatkin villiä menoa. Tasan kaksi ohitusta meni hienosti. Onneksi kuitenkin olimme vieraalla maaperällä niin meitä ei nähdä siellä päivittäin. Tosin toistekin tuolla tullaan kävelemään, pitäähän Sheriffien nähdä maailmaa ja elämää. Ja loppu lenkki sujuikin jo hyvin.

Täytyykin katsoa apteekista tuollaista tahnaa ja muutenkin kysellä eri vaihtoehdoista. Pitäisihän se madotus hoitaa, mutta toivottavasti se kävisi mahdollisimman yksinkertaisesti. Canex -tahnan saa suuhun työntämällä, mutta silloinkin tahnaa on suupielissä, lattioilla sekä omissa käsissä tod.näk. enemmän kuin koirissa.

11. huhtikuuta 2010 klo 15.06 Pau kirjoitti...

Meillä kans ollaan oltu laihiksella pääsiäisen aikaan... Taika saa matolääkkeen tabuina, se tahna saa aikaan ripulin. Axilur, Drontal Com ainakin. Sveitsissä, missä on ekinokokkiakin on yleisemmin, madotetaan koiria muistaakseni jopa kk välein... Turkistakin voi tarttua. Hyvä artikkeli löytyy mm.
http://www.duodecimlehti.fi
ekinokokki-hakusanalla.

"Jos koira pääsee syömään pikkujyrsijöitä, se pitäisi hoitaa pratsikvantelilla 4-6 viikon välein." Drontal Compissa on praziquantelia ainesosana.

Olen ehkä nipottaja madotuksesta, mut zoonoosit on läheisiä: isällä oli toksoplasmoosi, sisko ja lanko sairastivat myyräkuumetta viikkoja...

Ohittelussa aiankin kaupungissa on rasittavia ovat itsepäiset ihmiset, jotka haluavat väenväkisin silittää tai sitten he, jotka säntäävät takaa suoraan koiraa silittämään... Argh.

11. huhtikuuta 2010 klo 19.36 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Pau: Kiitti vinkistä! Tuosta Drontal Compista kuulinkin tänään Jonen kasvattajalta. Ajattelin kokeilla sitä. Onneksi nuo eivät syö meillä tuolta ulkoo mitään elukoita, mutta välillä jotain muuta p*skaa saattaa mennä kidasta alas. Tai Jonen tapauksessa se jää ikävästi pyöriessä turkkiin ;)

12. huhtikuuta 2010 klo 10.09 Marja J kirjoitti...

Meidän Pyrykin on ollut hieman huonosyöntinen viikon verran, mutta laitan sen kyllä kevään piikkiin: tyttöjen hajuja, kaikkea moskaa tienvarsilla, jänniä luolakokemuksia jne.

Minäkin madotin kolmikon ja yleensä käytän laajakirjoisia kuten Axiluria ja Drontal compia, eikä mitään hankaluuksia ole ollut.

Toivotaan, että tästä hieman kuivahtaa ja tulee oikea lämmin kevät!

12. huhtikuuta 2010 klo 21.05 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Marja: Aamulla heräsin karmaisevaan shaissen katkuun ja raivasin lattioilta kahdet kunnolliset & kolmet lusikalliset. Tänään sitten Jone on oksentanut :( Äsken kuitenkin nappulat maistuivat, joten ehkäpä se siitä jälleen tokenee.

Drontal compia ostin tänään ja mahdollisesti viikonloppuna uskaltaudutaan kokeilemaan sitä. Inhottaa vaan jos siitäkin tulee jokin oksennus ralli tai vastaava.

Kevättä tässä kyllä jo odotellaan ja tänään olikin jo kiva keli.