Kirjaesittely


Vuosien mittaan luulisi taloutuneen kerääntyneen kaikkea koiramaista tavaraa. Tavaraa kyllä onkin kerääntynyt, mutta kirjallinen tarjonta ollaan pystytty pitämään yllättävän vähäisenä. Lieneekö syynä se ettei varsinkaan emäntä ole mikään lukutoukka vai se, että kirjastossa on ollut kaikki tarpeellinen lainattavana. Joka tapauksessa ajattelimme esitellä kaapistamme löytyvät kirjat.

Koiraongelmia ja ongelmakoiria - Anders Hallgren

Ostin kirjan jotta osaisin suhtautua Joneen, joka ei ole ollut missään vaiheessa verrattavissa Jimin pentuaikaan. Tuntui pahalta lyödä koiran otsaan leima "ongelmakoira" heti pentuna. Otettuani kirjan kauniiseen käteeni ymmärsin ettei kysessä todellakaan ole mikään ongelmakoira, vaan pentu joka vaatii totuttelua kaikkeen uuteen. Tämän kirjan pohjalta päätin antaa muutamat hölmöilyt periksi ja nauttia omasta pennustani, joka on sitä käytännössä vieläkin.

Kieltämättä luulin saavani valmiit ratkaisut siihen miten esimerkiksi Jonen stressiin saataisiin helpotusta. Luin kirjaa välillä ahmimalla päästäkseni Opetus -vaiheeseen. Kirja kuitenkin oli pettymys itsessään, sillä mitään uutta varsinaisesti ei tullut. Kirja kuitenkin painottaa sitä pehmeämpää tapaa lähestyä ja opettaa koiraa, mikä varsinkin miehiltä taitaa unohtua helposti. Tosin mikään oppi ei ojaan kaada, joten meneehän tämäkin lueskellessa ja tavoitteena olisikin lukea tämä uudelleen ns. ajatuksen kanssa.

Koko maailman koirat - David Alderton

Luultavasti ensimmäinen omilla rahoillani ostama kirja, eli kannet ovat kellastuneet vuosien saatossa ihan huomaamattani. Kirja on varmasti ollut suuri lohduttaja pienelle tytölle ja muistankin lukeneeni sitä useasti sekä etsineeni kirjasta aina päivän aikana näkemäni koirat.

Kirja tarjoaa simppelisti roduista perustietoja, mutta mielestäni useat koirat näyttävät kirjassa vähintäänkin kummallisilta. Tämän kirjan perusteella olisi jäänyt mäyräkoira hankkimatta, sillä rotu esitellään yhdellä aukeamalla vain kääpiömäyräkoiran muodossa. Sentään kaikki karvanlaadut ovat esillä ja lyhytkarvainen näyttää varsinkin hirveältä, tosin makuasioista ei voi väitellä, mutta omaa silmääni se ei miellytä.



Koira puhetta - Sophie Collins

Kirja tarttui mukaani eräällä kierroksella kirjakaupassa. Kerrankin palvelu oli niin hyvää joten päätin kannattaa firmaa ostamalla teoksen. Kirja on lähinnä kuvakirja, mutta sain tuhraantumaan sen kanssa yllättävän monta päivää. Välillä katsoin kirjaa ja välillä jaloissa pyöriviä mäykkyjä. Harmikseni huomasin kylläkin etten saa mitään selvää siltikään elekielestä tai sitten mäykkyä on vaikea lukea. Joka tapauksessa ihan kiva teos omistaa, ja eiköhän sitä jossain vaiheessa opi lukemaan koiriaan, käyttipä apuna kirjaa tai ei.

Me koirat - Giorgio Andreoli

Kuten kansi lupaa; käyttäytyminen, ominaisuudet ja psykologia. Teoksessa käydään pinnallisesti koiraa lävitse kokonaisuutena. Kirja sisältää runsaasti kuvia, joten sen lukee päivässä, mikä on tietenkin plussaa. Tosin mitään uutta tämäkään ei tarjoa. Lisäksi kirja on peräisin ala-asteen ajoilta, mutta tuskinpa tämä tieto on juurikaan vanhentunut.

Kirjan rikkain opetus näin vuosien jälkeen luettuna se ettei koiran yksittäisestä oksentamisesta kannata olla niin kamalan huolissaan. Koira puruksii ruokansa liian pieneksi harvoin, niinpä ravinnon sulaminen on hidasta. Osa paloista voi olla liian suuria mennäkseen läpi mahaportista, joka on mahan ja suolen välissä. Herkkä mahaseinämä puolestaan aiheuttaa oksennusreaktion. Koiran elimistössä ruoka nousee helposti ylös ja sen uudelleen syöminen on normaalia ruoansulatuksen käynnistämisessä.

Rakkaudesta koiriin - Helen Exley lahjakirja

Kirja täynnä viisauksia. Ei tarvitse perehtyä laumahierarkiaan tai oppeihin, voi vaan nauttia kuvista sekä toteamuksista, kuten esimerkissä:



Sheriffien lokikirja 2007-2009

Ostaessamme Royal Canin ruokaa saimme etusetelin kuvakirjaa varten. Kirjaan valittiin kuvia useamman tunnin verran ja ihan hieno kokonaisuus siitä tulikin, vaikka itse sanonkin. Kuvien lisääminen ohjelmalla oli muistaakseni kökköä, mutta ilmainen kirja tosiaankin oli. Tulosteiden laatukin oli ihan hyvä ja tätä kirjaa onkin tullut muutaman kerran selailtua. Kirja taitaakin toimia eräänlaisena portfoliona Sheriffien elämästä ja mikäli seteleitä kertyy lisää saa lokikirja jatkoa.


Koiratemppuja - Kapteeni Arthur J. Haggerty ja Carol Lea Benjamin

Tätä blogia kirjoittaessani muistin vielä tämän yhden kirjan. Tämän bongasin kerran kirjakaupassa ja rankutin isännälle, jotta tahdon sen. Niinhän sen sitten sain joululahjana ja myönnettäköön nyt ettei Jimi tai Jone ole oppinut yhtään 88 haastavasta tehtävästä kirjan avustuksella. Onneksi koirat ovat nuoria ja talvisin on ainakin aikaa opetella temppuja. Siirränkin tämän kirjan muiden joukkoon etten unohda sitä uudelleen.

Kirjastosta on puolestaan tullut lainattua useita teoksia peruskoulutukseen ja käyttäytymiseen liittyen. Olen innostunut tuosta Victoria Stilwellistä, mielestäni hänen tyylinsä sopii minulle ja koirilleni parhaiten. Toki arvostan Cesar Millanin taitoja, mutta myönnän etten omaa sellaista taitoa käsitellä koiria joten en ole tämän miehen oppeja juuri edes kokeillut. Brad Pattisonista tykkäsin jossain vaiheessa, mutta sitten tuli Victoria, joka ei itketä koiranomistajia vaan neuvoo jämptisti, mutta hellästi. Sitten jossain vaiheessa oli kausi jolloin liputin Jan Fennellin puolesta. Nyt olen lopettanut kokeilut koiruuksillani ja tyytynyt siihen, että imen vaikutteita jokaiselta kurulta ja koirakuiskaajalta. Valitsen sitten tiettyihin tilanteisiin tietyn ihmisen tyylin, mutta en lähde tottelemaan täysin yhtä ihmistä. Kenestäs teillä imetään oppeja?

12 kommenttia:

16. huhtikuuta 2010 klo 18.40 Kisu kirjoitti...

Minäkin olen kolunnut runsaasti koirakirjoja ja parhaimmat olen ostanut omaksi koska en usko, että niitä hetkessä oppii ulkoa ja siten alkaa tekemään asioita väärin. Kuulun Fennelin koulukuntaan ja uskon vahvasti koirien susipsykologiaan, esim. koiraa ei tule heti tervehtiä kun tulee kotiin.

17. huhtikuuta 2010 klo 17.16 MM kirjoitti...

Meillä on tällä hetkellä kirjastosta lainassa tuo Hallgrenin kirja, jota olen ihan mielenkiinnolla lukenut. Itse perustan omat koulutusfilosofiani maalaisjärjelle, enkä seuraa ketään "gurua" orjallisesti. Positiivisuudella ja sopivalla määrällä kuria saadaan ihmeitä aikaan.

Stilwell on tällä hetkellä noista julkkisguruista sellainen, jota mieluiten seuraan. Millanin Koirakuiskaajaa olen katsonut ja välillä sen hepun machoilu menee ihan "pikkasen" yli. Ajatukset on periaatteessa ihan järkeenkäypiä, mutta se miten Millan "kouluttaa" (alistaa koiran passiiviseksi ja aloitekyvyttömäksi lössykäksi) on jotain mitä en voi ymmärtää. Pattison menee myös tuohon machohihhuilu-kategoriaan, jolla ei ole koiran koulutuksen kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Fenneliin en ole vielä kauheasti tutustunut, vaikka susilaumateoriat sinällään kiinnostavatkin. En silti oikein jaksa uskoa näihin ihminen kulkekoon ensin ovista ja syököön ensin-teorioihin. Kyllä se "johtajuus" tulee ihan jostain muualta kuin ovestakulkemisjärjestyksestä. Huom, siis omasta mielestäni. Kyllä meilläkin siis Mauri odottaa lupaa astua kynnyksen yli, mutta se johtuu ihan käytännön syistä, eikä siitä, että osoitan sillä omaa suuruuttani. :D

Hienosti hihnassa- Tommy Wirenin koulutuksiin tai luennolle olisi joskus kiva päästä. Siinä on "guru" mun makuun. :)

17. huhtikuuta 2010 klo 17.16 Suvi ja Eppu kirjoitti...

Kiva kirjootus. Meillä on koluttu kulmakunnan kirjastot läpi, kysyn aina jo mennessäni, onko tullut uusia koirakirjoja. Mäyräkoira - koiramaailman pikkujättiläinen oli viimeisin uutuus, kaikki mäyräkirjat on lainattu moneen kertaan...

Asiaa sivuten... Yritin eilen illalla opettaa Epulle uusimman (muistaakseni) Koiramme-lehden temppunurkan temppua. No, tosi hyvin meni, koiran olisi pitänyt pyöriä namin perässä seisoen takajaloilla. Meillä tehtiin metrin korkuisia hyppyjä... Anna se nami jo, miks mun pitää pomppia?

Aina ei voi voittaa... Edes joka kerta!

18. huhtikuuta 2010 klo 10.09 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Kisu: Me kokeilimme muutaman viikon myös noita Fennelin ohjeita. Mutta toteampa vaan etten voi kuvitella koiraa, ainakaan meidän koiriamme susien jälkeläiseksi. Pitäisi ensin kai nähdä susilauman käyttäytymistä ennen kun voisi täysin käyttää oppeja kotikoiraan. Meillä tervehditään eteisessä heti takin riisumisen jälkeen. Koirat kuitenkin ovat arkisin noin yhdeksän tuntia kaksistaan ja koti näyttää kodilta joka päivä. Kyllä siitä hännän vispauksesta ihan riemastuu itsekin :)

Suvi ja Eppu: Mielestäni kirjastoissa on nykyisin hyvä valikoima. Ainakin meidän kirjastossa tuntuu olevan hyvin kirjoja. Muita kirjoja ei tulekaan juuri luettua ja koiriin liittyvät teokset ovatkin olleet jo useasti lainassa.

Mitä tuohon temppuun tulee niin eikös se ole ihan sama meneekö temppu oikein vai ei. Pääasia, että molemmilla on kivaa.

Mauri: Meillä liikutaan samoilla linjoilla. Miehinen alistava tyyli inhottaa. Jaksan muutenkin pysyä noissa neuvoissa aina jonkun viikon ja sitten kuitenkin tajuan ettei meillä mitään varsinaista ongelmaa olekaan, onneksi. Hienoahan se olisi, että koirat kävelisivät ulkona irti vierelläni, mutta kyseessä on sentään mäykky joten tuskin siinä mitkään kolmen viikon alistamiset auttavat.

Ja mitä näihin kouluttajiin tulee niin teoksien ja oppien perusteella kyllä menee moni omistaja sekaisin. Joku sanoo, että koira pitää syöttää ennen kuin itse ruokailet; säästyt kerjäämiseltä. Toinen sanoo, että syöt ensin itse ja sitten syötät koiran; näin sudet toimivat, johtaja syö ensin. Kotikoiralla ja sudella taitaa kuitenkin olla loppujen lopuksi aika vähän yhteistä. Uskomatonta sopeutumista ja muuntautumiskykyä koiralta kyllä vaaditaan. Sehän kokee ihmisen aiheuttamia ristiriitoja päivittäin, eikä sen hermot saisi ikinä pettää.

Tuo Wiren oli jossain vaiheessa käymässä täällä päin, mutta hölmöyttäni jätin väliin. Sitä tuntuu luottavan noihin ulkomaalaisiin ihmeisiin, vaikka kotimaisetkin tyypit varmaan osaavat hommansa.

18. huhtikuuta 2010 klo 10.37 Kisu kirjoitti...

Mitä teettekin niin näyttää toimivan :) Tyytyväisiä ja onnellisia mäykkyjä, plus Sohvi!

18. huhtikuuta 2010 klo 11.42 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Kisu: Kiitti. Tosin ainahan parannettavaa löytyy, mutta omaa koiraa ei pidäkään verrata muihin. Täytyy laittaa pieniä tavoitteita itselle ja yleensä ne toteutuvatkin nopeasti. Jos malliksi ottaa naapurin koiran niin helposti tulee pettymys...

18. huhtikuuta 2010 klo 12.23 Virpi P. kirjoitti...

Ihmisten varhaiseen vuorovaikutukseen perehtyneenä minun on ollut vaikeinta oppia pois tavoistani ja kohdella koiraa koirana eikä lapsena. Pennun kanssa auttoi paljon Tuire Kaimion Pentukirja, mutta eihän sellaista kärsivällisyyttä opettamisessa riitä kenelläkään muulla! Sen avulla kuitenkin kotiintulo sujuu hyvin ja Vilma jaksaa odottaa vuoroaan ainakin hiljaa ja hyppimättä.

Jan Fennel oli minusta järkevää tekstiä ja auttoi ymmärtämään monia asioita eläimistä. Televisiosuosikkini on Victoria Stilwell, jonka oppeja yritän soveltaa kotonakin vaihtelevalla menestyksellä;)

Ehdottomasti ihanin kirja mäyräkoirista on Yrsa Steniuksen kirjoittama!

18. huhtikuuta 2010 klo 14.43 Marja-Leena kirjoitti...

Hmm. Itse en nyt oikein tiedä mitä noista koirakirjoista sanoisi. Ihan vain muutaman olen lukenut. Meillä tervehditään Ossi heti kun tullaan vaikka päivät itse olenkin kotona.

Ruuan se saa ennenkuin muu perhe. Se on niin jotenkin ronkeli, että syököön sitten kun syö. Joskus saattaa paastota vuorokaudenkin ihan vapaaehtoisesti.

En oikein osaa sanoa muiden mäykkyjen elekielestä mutta Ossia mielestäni on niin sanotusti helppo lukea. Tai toisaalta se osaa esittää asiansa selkeästi. Jos sillä on kova hätä ulos niin se hyppää eteisen väliovea vasten. Eipä siinä enää kauheasti erehdy. Jos Ossi haluaa siankorvan se menee ja törkkäisee kaappinsa ovea (tämä kyllä johtaa haluttuun lopputulokseen vain mieheni kohdalla) Itse en enää syötä niitä korvia sille koska korva päivässä ei voi olla koiralle terveellistä.

Ainakin perustarpeensa Ossi ilmaisee harvinaisen selkeästi. Sitten joskus on sellaista urinaa mistä ei oikein tiedä mitä se tarkoittaa. M-L ja Ossi

18. huhtikuuta 2010 klo 14.50 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Katriina: Noh myönnetään, että meilläkin koirat välillä saattavat olla lapsen korvikkeena. Tosin joitakin vanhempia seuratessa kyllä huomaa sentään koirillensa pitävän kuria, toisin kuin he omille lapsilleen :)

Toisaalta taas miksi ottaa koiran, jos sille ei näytä rakkauttaan tai hellittele sitä, varsinkin jos muistaa elämässä olevan muutakin. Paljon pilalle hellittyjä tapauksia varmasti on ja siitähän ne sanovat suurimpien ongelmienkin johtuvan.

Yrsan kirja oli todellakin hupaisaa luettavaa. Tunnistin joistain kohdista itseni sekä Jimin.

18. huhtikuuta 2010 klo 14.59 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Marja-Leena & Ossi: Niin saahan noita teoksia lukea, mutta kyllä sitä itse oman koiransa tuntee ja osaa lukea sitä. Monesti noista neuvoista oikeesti tuntee epäonnistuneensa kaikessa ja sekaantuu ristiriitaisiin ohjeisiin. On niistä kuitenkin ollut joissain asioissa hyötyäkin.

Elekieli on vielä vähän hakusessa, mutta kunhan omaa koiraansa jotenkin ymmärtää niin luulisi sen riittävän. Meillä vesikupin tyhjentyminen ilmaistaan selvästi istumalla kupin edessä. Ulos tahdotaan nenä kiinni takaovessa ja vinkumalla. Herkkuja taas joskus harvoin pyydetään istumalla kaapin edessä.

18. huhtikuuta 2010 klo 18.21 Marja-Leena kirjoitti...

Teidän koirulit ovat sitten hyvätapaisia jos vain istuvat herkkukaapin edessä. Se meidän kaappi on sellainen vanhanaikainen puukaappi jonka vedinhela osuu juuri Ossin nenän korkeudelle. Siitä helan koputuksesta ei voi erehtyä. Vielä Ossi ei ole itse avannut kaapin ovea silloin kun se on tiukasti kiinni mutta jonain päivänä ehkä senkin ihmeen näen:) Muutoin on Ossi on kyllä pari kertaa ovea raotellut... M-L

18. huhtikuuta 2010 klo 22.12 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Marja-Leena: Ne ovat sisätiloissa hyvätapaisia. Ulkosalla ne varmaan ovat monen mielestä kulmien kauhuja.