Sheriffien toimistossa on ollut jo hetkisen avoinna sihteerin paikka. Lauantaina kävimme kaupassa ja samaisella reissullamme löysimme juuri sopivan tyypin hoitamaan niin raporttien vääntöä kuin satunnaisten lausuntojen ottamistakin. Sheriffit itsehän ovat siirtyneet näin kevään tullen kentälle tutkimaan talven jättämiä jälkiä. On siis hyvä, että joku päivystää aina kotosalla. Perehdyttäminen taitaa olla vielä kesken, mutta onneksi uusi sihteerikkö on nopea oppimaan talon tavoille. Rohkeuttakin näyttää riittävän ja sehän on hyvä, sillä ei tässä porukassa nössöt pärjää.
Laatikosta kuului kummaa rapinaa ja hajukin oli outo
Sitten tuli kerralla paljon uutta haisteltavaa ja tuumailtavaa
Tässä uusi sihteerikkömme Sohvi
Perehdyttämistä työhön
Kolmikon poseeraus, juu kyllä, Jimi pelkää Sohvia
15 kommenttia:
Onpas siinä hauska kolmikko :) Meillä ei ole koskaan ollut kania, mutta olen aina tykännyt niistä niin että toivottavasti täällä raportoidaan välillä myös sihteerin toimista :)
Sunan: Tästä kolmikosta pitäisi saada kuva pääsiäistä varten. Siinä varmaan "palaa" muutama nakki ja porkkana.
Itselläni on ollut kaneja pienenä ja nyt kymmenen vuoden kanittomuuden jälkeen tuo on vallan mainio yksilö. Kiusaakin mokoma koiria, eli kuvissa ja jutuissa tulee varmasti olemaan ;) Illat istuukin kanssamme katsomassa telkkaria.
Voi mahoton! Meillä olisi kyllä tuollainen sihteerikkö syöty parempiin suihin heti! - ikävä kyllä.
Onnea uudesta perheenjäsenestä!
Iltalenkillä Miro oli huomannut päästäisen ja Nora napsassut siltä heti nirrin pois....
terkuin Marja
Ai että nauratti taas nää kuvat! Hieno nimi muuten teidän sihteeriköllä :)
Oikeastaan tulin tuosta Jimin karvajutusta kommentoimaan,(sori, meni miettiessä pari päivää!) kun meidän edesmennyt Saara-mäyräkoiramme oli samanlainen tapaus kuin Jimi on. Värityskin oli aivan sama. Siitä leivottiin lyhytkarvainen aika nuorena, mutta koskaan emme teettäneet sillä pentuja ja koetuloksiakaan ei tullut, että sen puoleen sillä ei ollut mitään virkaa, mitä papereissa luki. Ärsyttävän vaikea päätös silti.
Isännän kans mietimme, onko Jimin ja Jonen karvassa kuitenkin eroa, onko Jimin karva karkeampaa lyhyttä? Meillä ei koskaan ollut mihin verrata, että siksi kiinnostaa näin jälkikäteenkin?
Hupaisaa pääsiäistä pupun seurassa, tuosta olisi moni mäykky kateellinen!
Marja: Kiitokset. Onneksemme Sohvi on erittäin rohkea, ehkä jopa uhkarohkea. Eilenkin nukkuivat Jonen kanssa nenät vastakkain matolla. En tiiä mikä rauhoittava vaikutus Sohvilla on, mutta se on ainoa joka on saanut Jonen rauhoiteltua. Lisäksi se taitaa auttaa tuohonkin Jonen murisemiseen, kaveri nimittäin tuntuu murisevan kaikesta. Ikinä se ei ole enempiä yrittänyt, mutta ärsyttävää se silti on. Sen takia taidan jättää näyttelytkin väliin. Joka tapauksessa nyt sitten kaveri on vähentänyt sitä, kun toinen ymmärtämätön hyppii ympärillä, vaikka kuin murisee. :)
Meillä nämä eivät ole teurastaneet kuin sammakon. Pari hiirtä on ollut lähellä, mutta tiukka ei / anna olla -huuto on vielä riittänyt. Pitää tuota kolmikko silti vahtia, kun koskaan ei tiedä kelle tulee mitäkin mieleen. Eilen Jimi jopa yritti leikkiä Sohvin kanssa kuten leikkii Jonen kanssa.
Sohvi: Hupaisaa on meidän arjestakin tullut. Kummasti uusi jäsen on järjestänyt illaksi seurattavaa jokaiselle. Kesällä se varmaan kulkee lenkilläkin mukana ;)
Sohvi nimeen päädyttiin pitkän mietinnän jälkeen. Justiina kävi myös mielessä, sen verran tomera tuntuu tyttönen olevan.
Jimin karva on todellakin paljon karkeampaa. Jonen turkki on älyttömän sileä ja Jimillä puolestaan tuntuu olevan selkä täynnä pieniä tikkuja. Lisäksi niskassa sillä on sellaista karvaa joka aaltoilee, eli sellaista sen pitäisi karkkarilla ollakin. Eli maallikkokin huomaa ettei kyseessä ole samanlainen turkki.
Tuo vaihto olisi ilmeisesti pitänyt tehdä jo paljon aiemmin, mutta sitten meillä olisi mennyt jo kaksi mejä-kesää hukkaan. Ja me ooteltiin niitä karvoja kuitenkin tulevaksi. Samahan tuo on, mutta siltikin ihan hölmöltä tuntuu ja menikin vähän fiilikset touhuta yhtään mitään. Täytyy nyt kysellä vielä uudelleen, että häviääkö tulokset, jos saadaan niitä mahdollisesti valion arvoon tarvittavat määrät. Eräs näkymys asiasta on ettei kennelliitto voi tuhota koiran ansaitsemaa valioitumista, edes rodun vaihdolla. Tosin sekin kuulostaa vähän oudolta. Onneksi Jimi on kodissa jossa sille ei kaavailtukaan näyttelyuraa, sillä silloinhan koira olisi arvoton. Täytyy unohtaa nuo pikku jutut ja nauttia siitä, että meillä on terve ja suurimmaksi osaksi erittäin hienosti käyttäytyvä koira.
Oikein hauskaa pääsiäisen odottelua teille!
Mahtava kolmikko! Sohvi pitää jöötä pojille, ihan oikein ;D Mitähän Alma tuumaisi moisesta sihteeristä...?
Siis aivan ihana tyttönen! Eihän tää oo mikää aprillijuttu etukäteen? niin nätisti pojat antaa toisen olla.
Näitä kuvia ei voi pojalle näyttää, ollaan sanottu sille aina, että et saa kania kun Eppu syö sen...
Sohvillahan pitäisi olla kanikaveri. Meillä oli kaksi luppakorvaa - mukamas kääpiöitä - ja ne elivät noin kymmenvuotiaiksi. Naaras ja leikattu uros. Nyt Ossin aikana ei olisi pienintäkään saumaa pitää kaneja. Ossilla on kyllä se "tappajan luonne" vähän kuin verissä. Ei se kovin montaa eläintä onneksi ole saanut hengiltä. Muutaman linnunpoikasen ja yhden oravanpoikasen. On se niin nopea liikkeissään.
Rauhaisaa yhdessäoloa teidän kolmikolle. Ossi ja M-L
Ei olisi pupusta Ollille kaveriksi, iltapalaksi kylläkin. Liikaa on poika riistan perään. Viime kesänä Olli raateli useamman siilin, muita ei ole saanut kiinni.
No voi että mikä otus :) Ihana!
Oletteko koskaan joutuneet trimmaamaan Jimiä?
Alma: Toistaiseksi Sohvi on kyllä komentanut äijiä kunnolla. Kauhulla odotetaan miten kova komento on kun Sohvi kotiutuu kunnolla.
Suvi ja Eppu: Ei tää mikään pila ole. Tosin koominen elämämme sai jälleen uusia huvittavia piirteitä.
Onneksi vielä ei ole maisteltu kania muuten kuin nuoleskelun merkeissä.
Marja-Leena: Sohvi taitaa tyytyä näihin uusiin tovereihinsa. Kohta se varmaan luulee olevansa mäykky. Sen verran paljon kyhnää Jonen kyljessäkin, että kohta se varmaan juoksee pallon perässäkin.
Olli: Meillä ei ole mitään riistaa tapettu, pari koppakuoriaista ja yksi sammakko. Muutaman hiirijahdin olen joutunut kieltämään, sillä itse olen aina ollut jyrsiöiden puolella. Tosin pihan myyrästä lupasin palkkion, mutta kumpikaan ei jaksanut kytätä sitä niin pitkään, että se oltaisiin saatu kiinni elävänä tai kuolleena.
Kisu: Sohvi on todellinen prinsessa. Sen ei tarttee ees pestä turkkiaan, kun joku palvelija tekee sen aina.
Jimiä ei ole trimmattu kertaakaan. sattuneesta syystä ei ole tarvinnut ;)
Taitaisi meillä mennä myös sihteeri pataan=P Aiva ihana kani neiti kyllä! Oikein hyvää pääsiäistä=)
Ihana Sohvi! Näyttää ihan joltain satuolennolta. :) Maurille ei kyllä tuommoista voisi kaveriksi hankkia, syntyisi varmaankin aika synkkää jälkeä. :(
Nakkila ja Mauri: Me ei juurikaan mietitty eläinkaupassa mikä olisi Sheriffien näkemys kanista. Ajateltiin ettei niillä paljon ole asiasta sanottavaa, tottuihan ne hamsteriinkin, joka vähintäänkin muistuttaa metsähiirtä. Jone on nyt sitten ominut Sohvin täysin. Välillä pitää jopa murista Jimille joka tunkee liian lähelle. Ihan varmaa kyllä ei ole mikä tämän kaiken ystävyyden takana on. Siksipä kolmikkoa vahditaan. Onneksi kania on vasta maistettu vain nuolemalla.
Lähetä kommentti