Reippailua viikonloppuna


Viikonloppuna oli oikein loistavat ilmat ulkoilla. Lauantaina reippailimme Sheriffien kanssa ihan tässä kotinurkilla, Höytiäisen jäällä. Ilokseni sain huomata keväisen auringon lämmittävän kivasti, ja toivoinkin talvella syömieni porkkanoiden helpottavan ruskettumista. Vähemmän ilokseni sain samaisen auringon lämmittäneen myös jäällä ollutta lunta. Siellä sitä sitten kahlattiin nilkkoja myöten jään pinnalle nousseessa vedessä ja siihen sulaneessa lumessa. Oikein tuli kevättä ikävä, kun villasukat kastuivat sohjosta. Höytiäinen raikoi, kun tämä emäntä kiitteli Salomonin loistavia gore-tex kenkiä. Ei jäänyt varmaan kenellekään epäselväksi, että huonot olivat.

Onneksi villasukka lämmittää jopa märkänä

Jimille iski kalanhimo

Jossain vaiheessa oli epäselvyyttä missä koti mahtaa sijaita

Kotiin päästyämme irrottelimme vielä hetken aitauksessamme. Samalla totesimme talven lumikiintiön olevan jo täynnä. Onneksi tuli valittua se metrinen aita, eihän matalemmasta olisi ollut mitään apua. Tuostakin kaverit olisivat päässeet eräänä päivänä kävelemällä yli. Katolta oli nimittäin tullut lumet, eikä kumpikaan meistä ihmisistä ajatellut koko asiaa kunnes seuraavana päivänä vahingossa huomasimme Jimin seisovan kinoksen päällä.

Jimi veikeilee

Nokka kohti kansallismaisemia

Sunnuntain retkellämme suuntasimme Kolille. Kolia on tullut pidettyä itsestäänselvyytenä, sillä siellä piti usein käydä vanhempien kanssa, sekä esitellä sitä etelästä tuleville sukulaisille. Näin aikuisena kuitenkin osaa arvostaa sitä kaikkea kauneutta. Päiväkin sattui olemaan mitä mahtavin, -9 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Harmiksemme vaaroilta löydettiin yksi reitti jota sai luvallisesti tarpoa, muut reitit oli pyhitetty hiihtäjille.

Askeleet kohti Ukko-Kolia

Huipulla, taustalla Pielinen

Jimi valitsee suunnan

Mutkan takaa taitaa tulla joku

Kikka oli kanssamme retkeilemässä

Ulkoilusta väsynyt

9 kommenttia:

8. maaliskuuta 2010 klo 22.22 MM kirjoitti...

Kylläpä teillä on ollut komiat kelit ja lenkkimaastot! Mutta miksi nämäkin ilmat alkoivat vasta nyt, eikä kaksi kuukautta sitten?

Ja voin kyllä yhtyä siihen, että Salomonin "gore-texit" ovat ihan paskat! :D

9. maaliskuuta 2010 klo 9.36 Tuula kirjoitti...

Aivan uskomattoman kauniilta näyttää kuvissakin tuo Kolin reissunne, mahtoipa livenä olla vielä upeampaa! Oli kyllä niin tosi hieno kelikin. Mekin käytiin jäällä sunnuntaina ja sama havainto tehtiin, vettä piisasi, meillä oli onneksi vanhat leveät puusukset mukana, niillä pääsi jalat kuivana.
Mukavat kuvat teitin reissuilta, tuo Jone muistuttaa niin meitin entistä Tatukoiraa...

9. maaliskuuta 2010 klo 11.24 Sunan kirjoitti...

Täällä ollaan ihan kateellisia noin hienoista lenkkeilymaisemista! :)

9. maaliskuuta 2010 klo 13.09 Aikku kirjoitti...

Onpas pojilla ollut komiat lenkkimaastot.

9. maaliskuuta 2010 klo 21.57 Nelli kirjoitti...

Komeaa on! :) Ihan kateeksi käy nuo itäsuomen jylhät maastot. Täällä me satakunnassa saadaan tyytyä aakeeseen laakeeseen maisemaan. :(
Jimi näyttää pitäneen isoveljen asemansa hyvin! :)

10. maaliskuuta 2010 klo 18.12 Virpi P. kirjoitti...

Mahtavat maisemat ja hienot kelit! Kyllä kelpasi sheriffien pinkoa auringossa. Täytyypä suunnata joskus Kolille itsekin, olen vain nähnyt kuvia ja kuullut kehuja.

10. maaliskuuta 2010 klo 21.21 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Heippa kaikillen!

Kyllä Koli sai hiljaiseksi kauneudellaan. Tai no oikeesti tämä retkikunta ei juurikaan hiljaa ollut; ylämäessä puhkuttiin, alamäessä kiljuttiin (koirilla oli lupa vetää niin paljon kun tahtoivat), sitten naurettiin, kehuttiin näkymää isoon ääneen ja Sheriffit ilmoittivat haukunnallaan silloin tällöin läsnäolostaan. Muilla oli varmaan todella ihanaa siellä "luonnon rauhassa".

Suosittelen kyllä paikkaa kaikille täällä nurkilla pyörähtäville. Tarkoitus olisikin tehdä reissu uudestaan keväällä / syksyllä, jolloin reittejä on enämmänkin kävelijöille. Matkaan menee tunti meiltä, eli ei juuri mitään. Onneksi näin "aikuisena" sitä ymmärtää asioiden kauneudesta jotain ja tahtoo siirtää sitä ajatusmaailmaa, vaikka sitten perheen koirille. Tosin niille taitaa olla sama missä saavat tallustella, kunhan vaan saavat toteuttaa itseään.

17. maaliskuuta 2010 klo 20.57 Pau kirjoitti...

Kaunista, ihanaa, että pääsimme mukaan retkellenne:) Kiitos!!

17. maaliskuuta 2010 klo 21.19 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Pau: Eipä mitään. Meille sattui kyllä todella kuvauksellinen päivä. Luonto yllätti odotuksemme. Samoista maisemista tulossa siis kuvia sitten sulan aikana.