Kaikki koirat rakastavat luita. Ehei! Meillä ei ole totuttu ostamaan luita, sillä Jimi ei ole koskaan tykännyt niistä. Jonen tullessa taloon olemme kuitenkin ostaneet luita luultavasti jo muutaman kilon edestä. Omia suosikkejani ovat rullaluut, sillä niistä ei tule juurikaan sotkua. Ja sellaisen pienen Jimikin välillä saa pureskeltua, tosin sitä täytyy pitää ainakin aluksi, joskus jopa koko syömisen ajan. Kaksi luonteeltaan erilaista koiraa ja siksipä tyyli tässäkin asiassa on erilainen.
En ota, kertakaikkiaan liian iso urakka
Njam, tää on niin hyvää, tässä menee ainakin tämä ilta
16 kommenttia:
Yö ja päivä. Jännä nähdä miten Jone rauhoittuu, tai rauhoittuuko ;)
Olli myötäilee Jonea: mitä isompi sen parempi!
Jonella tosi rento tyyli - näyttää maistuvan! Meillä menee pitkiä puruluita kilokaupalla. Nora puree ketjussa ja muutkin ihan riittävästi. Onneksi ei tule kovaa kinaa, vaikka toistensa kaluttavaa kyttäävätkin.
Kisu: Itsellä on ainakin vahva usko, että kyllä se ajan kanssa rauhoittuu. Ja joissain asioissa onkin tapahtunut jo muutoksia parempaa. Onneksi keväällä Jonekin pääsee kunnon harrastuksiin ja ns. omiin hommiin. Jälkeä tekis mieli koittaa sekä luolaa tietty. Kattoo nyt sitten, mutta tuntuis tarmoa löytyvän.
Loistava otos Jonen riemusta luun kanssa! Meillä riittää vielä pikkuluut, noin isoa emme ole tohtineet ostaa. Jouluksi piti kyllä hankkia sellaiset siansaparolla täytetyt rullat kummallekin.
Olli: Jone suosii kaikkea isoa ja pitää huolen, että ympärillä riittää leluja, Jimi saa niistä vaan rippeet.
Marja: Meillä luihin on vasta nyt tutustuttu, ja niitä menisi varmaan useampi viikossa. Ei kuitenkaan viitsi kiusata Jimiä joten Jone saa niitä harvoin. Jimin ikenet myös rupeavat verestämään helposti joten senkään takia se ei varmaan syö niitä. Tosin kyllä se yrittää välillä omia sekä Jonen syömisiä.
Ihan mahtavat kuvat:D Ilmeistä kuvastuu varsin hyvin suhtautuminen kyseiseen "herkkuun"!
Alma: Voisi sanoa, että ilmeistä näkyy myös asenne elämään. Jone on kaikesta huolimatta se huoleton veikko. Jimi puolestaan näyttää aina murehtivan jotain.
Katriina: Joissain vaiheessa nämä söivät niitä siankorvia ja -saparoita. Enää eivät kuitenkaan näytä maistuvan. Tosi vaikeeta löytää sellaiset herkut joista molemmat tykkäis. Parhaiten tuntuu menevän kaikki Pedigreen tuotteet. Se kyllä käy ku niissä hintakaan ei ole paha.
Aivan fantastiset kuvat :) Meillä menisi luita kilotolkulla ja ostankin niin suuria että riittävät Ossin egolle. Tosin Ossi nikertää myös oikeitakin luita. Ja ei ole hammaskiveä ei yhtään. Se on ainakin jyrsimisen hyvä puoli. Terveisin Ossi ja M-L
Marja-Leena: Luut tekevät todellakin hyvää hampaille. Meillä ostetaan Jimin takia pieniä luita, koska koko iltaa ei viitsisi pitää samaa luuta :) Jone on ihanan omatoiminen.
Kiva kuva Jonesta... tulee mieleen meidän edesmennyt Tatukoira, joka söi luita vähän samaan tyyliin, sekin osasi pitää niitä tassujen välissä vaikka oli selällään.
Minä kammoan vähän noita solmuluita, niistä jää tuo solmu viimeisenä jäljelle ja ainakin Onnilla on tapana yrittää nielaista se aina kokonaisena. Meillä kelpaa parhaiten possunkorvat. Puruluut olis kyllä hampaille tehokkaampia.
Tuuluska: Jone näyttää kaiken kokevan ja tekevän selällään ;) Meillä luita syödään myös valvotuissa oloissa. Kerran kun saimme Jimin syömään aivan itsekseen luuta pieni herhiläinen, lue Jone, meni kiusaamaan isompaansa. Sitten alkoi takaa-ajo ja kuinkas ollakaan muutenkin kömpelö Jimi nielasi ison palan niljakkeeksi pehmittämäänsä luuta. Onneksi säilyttiin pelkällä säikähdyksellä ja Jimi muutamalla yskäsyllä.
Kyllä minäkin puruluita paljonkin popsin, mutta nyt ei enää hammas pysty, harmittaa.
Terkuin Pyry-mäyris, 15 vuotta
http://nettimartan-pihapiiri.vuodatus.net/
Anonyymi: Tervetuloa blogiimme! Harmillista ettei hammas enää pärjää luille. Meilläkin kyllä taitavat suosia enemmän pehmeempiä täyteluita kuin rullaluita.
Lähetä kommentti