Jokin aika sitten tuli esiteltyä pursuavaa lelukoria. Yllätyin viimeksi siivotessani, kun leluja ei tarvinnutkaan keräillä pitkin asuntoa, vaan suurin osa on vaan taas hävinnyt leikkiessä. Toivottavasti jotain näistä huonosti sulavista aineksista on myös tikistetty polkujen varten, muutoin saattaa olla kohta vaarana jonkin sortin suolitukos. Siis turha näköjään ostaa mitään kalliita leluja, kun nekin näyttävät kahdessa kuukaudessa tuhoutuvan tunnistamattomiksi.
Pieni kato on siis käynyt, varsinkin pehmolelujen osalla. Muutama tennispallokin on tullut syötyä.
Aivot ovat jumpanneet tiukkojen motivointilelujen avustukselle...
... ja ehkä sitä kuntoilua on älyn loputtua tullut myös hampaille...
9 kommenttia:
No hyvinpä näyttää menevän teilläkin!
Ollaan tyttären kanssa mietitty miten keksisi mäykyn kestävän lelun? Tänään ostin kankaita Nina Ottosonin mattoa varten, sellasia aika tukevia. Löytyikin ihan koiramaistakin. Mutta pitää vissiin ommella yöllä ettei pääse Riitu kurkkimaan. Meillä muuten vinkulelut suurin huutoa, mutta kun pahuksen kaksi jalkaiset ei kestä kuunnella. Riitu kulkee ympäri asuntoa tai istuu olohuoneessa ja vinguttaa niin vietävästi kun muut yrittää katsella telkkaria. Jotenkin ko. lelut häviää yön aikana vähäksi aikaa. Koiran ollessa paikalla niin ei sovi menetellä, sillä SITÄ huutoa ei kestä kukaan;)
Olin joskus pyörittelemässä M&M:ssä sellaista leijonan kestävää lelua... onneksi kuuntelin siinä tilanteessa isäntää ja jätin lelun ostamatta. Säästyi rahat eikä tullut pahamieli siitä ettei sekään mitään kestänyt ;)
Meillä vinkulelut löytyvät nurkista aina katsoessamme suomalaista elokuvaa / ohjelmaa. Siinä saa sitten telkku huutaa kilpaa vingun kanssa. Tällä hetkellä taitaa kylläkin olla vain yksi ainoa toimiva vinku. No ehkä se joulupukki on kuullut Jonen toiveet vinguista. Yöt meillä onneksi nukutaan ja nykyään nukutaankin todella hyvin. Enää ei tarvitse viikonloppunakaan herätellä sängyn vierustalla 7.30 vaan nukutaan lähemmäs puoltapäivää.
Mukavia ompeluita!
Onpas sheriffien lelulaatikkokin saanut kyytiä! :) Onneksi pukki on tulossa.. :)
Meillä kanssa vingutetaan silloin, kun televisiosta tulee jotain mielenkiintoista. = vähemmän huomiota Nellille. Kai se on sitä huomionhakuisuutta sitten. :)
Unohdin muuten mainita mikä meillä on vingun jälkeen seuraavaksi suosituin. Revin vanhasta lakanasta leveitä suiroja ja tein niistä letin,väliin solmuja. Tähän lettiin voi piilotella joskus nakin, juuston tai vaikka lihapullan paloja sinne tänne ja johan viihtyy yksin ainakin vähän aikaa. Toimii vetoleluna, joskus väännän sellaseen solmuun että on pallo jota voi viskoa. Eikä harmita yhtään kun heittää roskikseen. Kantsii kokeilla pois heitettävillä pyyhkeillä, lakanoilla tms. Tänään mummo alkoi ommella "Nina Olssonia", eikä hintaa tullut mokomalle kuin vajaa 7 € ja kaikki kankaat uusia. Tuskin maltan odottaa jouluaattoa;)
Mitä kovempaa muovi on sitä paremmalta se näyttää maistuvan. Siksipä kori tuntuukin olevan aivan juhlallista syötävää ;)
Onneksi tuli ihan kivasti veronpalautuksia niin tietää mihin niistäkin palautuksista voi osan laittaa. Siis jos pukki ja tontut päättävätkin jättää visiteeraamatta meillä... eihän lapsille voi pettymystä tuoda niin kovin ne tätä joulua jo odottelevat :)
Tuula: Tuo lettihän kuulostaa hauskalta ja toimivalta. Täytyy kokeilla meilläkin. Veikkaan, että Jimi tykkäisi todella sellaisesta. Se tykkää vetoleluista ja rievuista. Pienenä se leikki pelkillä pyyhkeilläkin ja hauskaa tuntui olevan. Jone puolestaan on vinkujen perään, niin ja pallojen. Pallohulluus on iskenyt jo jokin aika sitten.
Hyvän säästön saa kyllä aikaiseksi, kun ompelee itse tuon aktivointimaton. Mokoma muistaakseni maksaa eläinkaupassa noin 40 euroa.
Huh, vähänkö kateellisena Mauri täällä katselee tuota lelumäärää ja onnittelee Sheriffejä hyvästä purutyöskentelystä!
Mä en edes uskalla ostella Maurille mitään uusia leluja, kun olisi sitten pelko perseessä, että Mauri yksinollessaan saa lelun rikki, syö sitten niitä lelun kappaleita ja hankkii itselleen suolitukoksen. Ainakin toistaiseksi kaikki syödyt vanut ovat tulleet takareiästä ulos, mutta ei viitsi ottaa riskiä.
Onneksi meillä on sentään kongit selvinnyt Maurin käsittelyssä ehjinä, joten ihan kaikkiea mielenvirkistysleluja ei ole siirretty kieltolistalle.
Meillä myös löytyy vinkulelut, kun isäntäväki yrittää keskittyä telkkarin katsomiseen. Koira lisää vettä myllyyn tulemalla ihan viereen heittelemään leluja jalkoja vasten, tai sitten vaihtoehtoisesti parkkeeraa telkkarin eteen viskomaan lelua puolelta toiselle ja yrittää näyttää siltä, että "täl ois nyt tosi hauskaa tän lelun kanssa, ja nyt noi isännät tulis ihan sika kateellisiks, ja sit tää lähtiski karkuun ku ne yrittää tulla ottaan tän lelun pois." Argh!
No, voi mahoton sentään noita leluraakkeja! Vähän piti miettiä sen muovikorin kohdalla, että mikä se oikein on/oli! :)Meillä etsivät pikkunameja pihalta ja tykkäävät - varsinaisia leluja ei ole, ettei tule riitaa turhaan. Nora-mamma mussuttaa vilttejä, jotka käsittelyn jälkeen ovat täynnä reikiä! Vielä eivät ole suolet tukkeutuneet, onneksi! Punaiset kongitkaan eivät kestä, jos oikein jurskuttaa.
Mauri: Meillä Jimi on se vanha kapinoitsija joka syö lelut, ihan vaikka ärsyttääkseen muita. Onneksi päivällä Jimi nukkuu eikä leiki joten silloin on harvemmin leluista mitään vaaraa. Jone puolestaan tuhoaa päivisin aika innokkaasti leluja, mutta se ei syö paloja. Korkeintaan viskoo niitä Jimin kitaan :)
Jonen urakkana työpäivisin on ollut oman sänkynsä tuhoaminen, se on repinyt sängystä pumpulit ja me tietenkin ollaan jouduttu keräämään ne heti ensimmäiseksi saavuttuamme. Viime viikosta asti kylläkin tuo tapa on jäänyt pois. En tiedä miten Jone saa aikansa kulumaan, mutta mitään tuhoja ei ole siis tehty pariin viikkoon (täytyypä koputtaa puuta). Ehkä tuosta viikarista kehkeytyy sittenkin aikuinen ja hienosti käyttäytyvä herra!
Marja: Onneksi Sheriffit ovat tällä hetkellä unillaan eivätkä näe miksi heidän rakkaita lelujaan kutsutaan ;) Varastossa odottaa omat lapsuuden pehmolelut, mutta en ole varma koska raaskin antaa ne tuhoojille. Reilua se kyllä olisi isäntää kohtaan jonka pehmot on jo syöty.
Meilläkin ollaan piiloteltu namuja pihalle. Vain siten meidän koirat saa ulkoilemaan talvisin mielellään. Ne juoksevat pihaa ristiin rastiin ja sisälle tullessa jatkavat samalla draivilla etsintää. Pakkohan niitä sitten on piilotella sisällekin, sillä sehän olisi pettymys jos vakiopiiloista ei löytyisi mitään.
Lähetä kommentti