Sheriffit esittelevät lelunsa

Sheriffit päättivät siivouspäivän yhteydessä esitellä sisältä löytyvät lelunsa. Koko korin sisältö on tärkeä, tarkastellaanpa koria tarkemmin.

Ensimmäisenä esittelyssä ovat pehmolelut. Kaikille yhteistä on pumpulin puuttuminen, osittainen amputaatio, ja jotkin ovat kokeneet lobotomiankin. Nämä lelut (leijona, lehmä, Ihaa, kilpikonna, norsu, koira sekä jänis) ovat varsinkin isomman Sheriffin mieleen.



Sitten suurta mielihyvää on revitty myös näistä kahdesti jalassa olleista Catmandoon kengistä. Ensin ne toimivat Jimin tyttöystävinä, mutta Jonen tullessa niistä tuli paljon muutakin. Jonea saamme kiittää tästä uudesta ulkomuodosta. Jone onkin hakemassa suutarin oppipojaksi...


Sitten meiltä löytyy muutama vetolelu hurjia murinaleikkejä varten. Kaikille on yhteistä rähjäytynyt ulkonäkö, mutta sehän kertoo vain ahkerasta käytöstä. Sheriffit eivät osaa keskenään vetää leluja, vaan vastassa täytyy aina olla ihminen. Leikkiessä ollaankin aina pidetty huolta siitä ettei koiruus ikinä tule voittamaan lelua, ja että leikki alkaa aina ihmisen aloittaessa. Lelusta täytyy myös osata luopua pienestäkin vihjeestä, eikä onneksi ikinä olekaan tarvinnut karjua IRTI-sanaa.


Korista löytyy myös muutama vinku, joista osa vinkuu vielä ja osalta on jo äänijänteet katkaistu. Eräs lelu näyttää muuten puuttuvan kuvasta, missähän se on... Nämä ovat kaikkein rakkaimmat lelut Jonelle. Välillä lelut vinkuvat niin, että koko muu lauma vaatii korvatulppia, mutta leikkijällä näyttää olevan hauskaa. Jimiä käy välillä todella sääliksi, sillä se inhoaa vinkuja.


Viimeisenä muttei vähäisimpänä korista paljastuvat pallot. Nuo pyörivät veikeät kaverit ovat Jonen mieleen, ja välillä pallo täytyykin pelastaa sohvan tai sängyn alta useita kertoja illassa. Jimi ei voi sietää pallojakaan. Se lähtee kiireellä karkuun, jos heitellään palloa. Joskus harvoin se osallistuu itse ottamaan palloja kiinni, mutta pallon lähestyessä se joko juoksee karkuun tai laittaa silmät kiinni ja pelkää pahinta. Jone puolestaan on pallojen kanssa hirmuisen hyvä. Se nauttii pallottelusta, ja ottaa kiinni kaikki heitot. Jone änkäsi kuvaan vetolelunsa kanssa, ja näkeehän tuon jo ilmeestä, että se odottaa suuresti tennispallon heittoa tai edes jotain toimintaa. Tuo violetti pallo on hamsterin juoksupallo, meillä ei ole ikinä ollut sydäntä laittaa Wilmaa siihen, joten se toimii Sheriffien leluna nykyisin.


Tässäpä siis oli lelukorin antia, tulevaisuudessa esitellään ehkä sitten kongit ja muut. Ulkona Sheriffeillä on erilaisia heitettäviä juttuja sekä palloja. Tätä tavaran paljoutta saattaisi joku koiraton ihmetellä. Ja kyllä tätä itsekin tulee mietittyä ainakin siivouspäivän kohdatessa, mutta eihän noita riepuja ja rättejä voi pois viskata, ne ovat toisille niin rakkaita.

4 kommenttia:

6. syyskuuta 2009 klo 12.51 Marja J kirjoitti...

Ihan tulee ikävä tuollaista lelulaatikkoa! Meillä kaikki lelut on poistettu, kun niistä tulee vain riitaa. Siinä ei oikein ole leikillä sijaa, kun jostain "saaliista" on kysymys. Välillä Nora ja Pyry kinastelevat myyräkuopistakin....

Hyvä kun teillä säilyy sopu!

6. syyskuuta 2009 klo 15.08 MM kirjoitti...

Siis onhan se ihan absurdi ajatus heittää jotain täysin repimiskelpoista roskiin! Pyh, ihmiset ei vaan tajua koiran estetiikankäsityksen päälle.

Me ollaan jo luovutettu uusien lelujen hankkimisen suhteen. Maurin käsittelystä selvinneet lelut on laskettavissa yhden käden sormilla, ja isäntien suureksi riemuksi kysessä on pelkästään vinkuja. Isänniltä Mauri onkin sitten perinyt monen monta vanhaa sukkaa ja housun lahjetta, jotka ovatkin nyt sitten kovassa käytössä, kun uusia leluja ei hankita vararikon pelon vuoksi.

6. syyskuuta 2009 klo 20.37 Nelli kirjoitti...

Tuo näyttää niin tutulta! :D Meillä on Nellille jo etsinnässä uusi, isompi ja mäyräkoirankestävä lelukori..eipä ole tullut vastaan. Siivouspäivät ovat kyllä meilläkin 60neliön kaksiossa melko turhauttavia kun vinkua on toisen perään.. :D

Terkuin
Nelli ja Iina

6. syyskuuta 2009 klo 22.55 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Marja: Voi ei! Miten teillä on sellaiseen tilanteeseen päädytty, todella kurjaa. Toivottavasti meillä sopu lelujen suhteen säilyy tulevaisuudessakin. Tosin Jonessa on tuota luonnetta joskus vähän liikaakin Jimin makuun. Onneksi sentään tykkäävät leikkiä eri leluilla. Pelkäämme, että Jonesta kasvaa iso, vahva ja äksy nuori herra, mutta sitä odotellessa nautimme jokaisesta hyvin sujuneesta päivästä. Ja nyt pojat osaavat jopa pureskella herkkuja samaan aikaan samassa huoneessa ilman kinastelua. Kongit aiheuttaa joskus närää...

Mauri: Juu turhaa näille on mitään uutta ja hienoa ostaa, ainakaan leikittäväksi. Meillä ollaankin vierailtu kirppiksillä, ja kaiveltu omia pehmoleluja. Kaikkia ei kyllä raaski antaa raiskattavaksi tai riepoteltaviksi. Kohta kylläkin täytyy keksiä täydennystä pehmiksiin, sillä sitä suolistusta on välillä, siis ennen siivousta, mukava katsella.

Nelli: Niin kori on kyllä joutunut kokemaan oman osansa leikkimisestä. Jonella on tapana kumota kaikki lelut lattialle ja jytystää koria selällään. Jimi puolestaan rakastaa tuota kovamuovia ja pureskelee sitä saaden vatsansa kipeäksi. Toivottavasti ei saa tänä vuonna mitään suolistotulehdusta tms, mutta ei tuolta muuten niin elämäänsä kyllästyneeltä koiralta voi kaikkea kieltääkään. Jimmy onkin löytänyt sisäisen pentunsa Jontsauksen tullessa taloomme. Tosin muutamassa asiassa on otettu takapakkia juuri sen takia =(