Me and the Mäyräkoira -blogissa oli käynnissä arvonta. Mekin tajuttiin osallistua viimeisillä hetkillä, kiitos Nellin ja Iinan muistutuksen. Kerrankin onni oli puolellamme, kiitos vielä kertaalleen onnettarelle! Pojat ryhtyivätkin odottelemaan palkintoaan, iloista postia on aina mukava saada. Kerrassaan hieno idea kyllä kyseinen kysely sekä arvonta!
Ja sitten jatketaan säätiedoilla. Tänään on satanut lunta tupruttaen, ulkona näyttää siis oikein talviselta ja jouluiselta. Jone on jälleen innoissaan hyppiessään uudessa lumessa. Se juoksee kaikki ojat ja tienpientareet kieli poskella. Jimi puolestaan ei hömpötyksestä välitä, eikä oikein jaksa ymmärtää toisen iloitsemista.
Ja sitten jatketaan säätiedoilla. Tänään on satanut lunta tupruttaen, ulkona näyttää siis oikein talviselta ja jouluiselta. Jone on jälleen innoissaan hyppiessään uudessa lumessa. Se juoksee kaikki ojat ja tienpientareet kieli poskella. Jimi puolestaan ei hömpötyksestä välitä, eikä oikein jaksa ymmärtää toisen iloitsemista.
Illalla sitten nuoremman Sheriffin iloitessa omassa aitauksessa nenä vaistosi tontun. Aitauksen takana oli aivan selvästi juossut pieni ja vilkas tontero! Jonehan meni aivan sekaisin, kai se olisi tahtonut nähdä sen. Vielä sisälläkin piti itkeskellä ovella, olihan hajut niin tuoreet. Pienen pojan ilta meni siis hetkeksi aivan sekaisin, ja Jimi tietenkin itkeskeli myötätunnosta. Jee, jee.
Hmm, tästä se on mennyt...
Miten se on mennyt noin läheltä, ja miun huomaamatta?Pojan normalisoimiseksi olikin aika keksiä jotain kivaa. Niinpä retki varastomme pehmolelu kätköihin toi kaksi saalista. Molemmat saivat oman tuhottavansa, mutta jako ei näyttänyt menevän Jonesta oikein. Lelu vaihtuikin moneen otteeseen, ja lopulta Jimi joutui vetäytymään lelunsa kanssa syrjään, Jonen ryhtyessä mököttämään. Se siitä piristämisestä sitten...
5 kommenttia:
On NIIN tutunkuuloista itkua, tuolla äänellä meillä myös aamulla herätetään isäntä ulos.
Metkoja pötkylöitä ja kivoja pötkyläjuttuja! Täytyypä laittaa bloginne listoille niin muistan tulla uudelleenkin! Rapsutuksia nelijalkaisille ^^
Voi Jone raukkaa! Olipas sydäntäriipaisevaa itkua. Selllaisia ne tontut ovat kun eivät anna näyttää itseään. Ja tottakai isonveljen täytyy olla tunteessa mukana.
Nellikin on joulusta innoissaan; se huomasi, että joulupukki pitää salaista varastoaan meidän vaatehuoneesa. Sinne onkin pari kertaa salaa livahdettu rapistelemaan paketteja. :D Malttamaton..
Tänään lähti palkinto postiin. Toivottavasti se vielä ehtisi huomiseksi, takuita en mene antamaan. :)
Terkuin
Nelli ja Iina
Katriina: Meillä Jone itkee vaan todellisessa tilanteessa noin. Yleensä se ei paljon ulos pyytele vaan on tyytyväinen siihen, kun pääsee Jimin pyytäessä. Olikin jotenkin koomista kuulla tuo sydäntäriipivä itku. Jimihän on tottunut vinkuja joka asian suhteen. Täytyykin kuvata joku kerta, kun ollaan lähdössä autoilemaan. Siinä sitä itkua piisaakin :)
Tuuluska: Kiva, että löysit sivuillemme! Todella ihania kuvia sinulla! Olisi pitänyt löytää blogiisi aiemmin, niin olisi saanut vinkkejä joulun valmisteluihin ;) Samoin rap-rap-rapsutuksia teidän suunnalle!
Nelli: Jone se osaa... Tietysti Jimin pitää olla jokaisessa vaiheessa myötäelämässä, ja kerrankin se oli se hillitympi itkeskelijä. Ilmeisesti ei ees oikein ymmärtänyt miksi pikkuveikka vonkuu ovella, kun onhan noita jäniksen, siis tonttujen jälkiä ennenkin nähty.
Meillä paketit ovat saaneet olla aika rauhassa, vaikka niissä osassa on ruokaakin. Välillä Jone aina käy kurkkimassa pussilla, mutta tulee kiireesti pois. Huomenna se saakin paljon nyssäköitä. Luultavasti tässä perheessä koirat ovat kaikista parhaiten lahjottuja. Onkohan ne ees olleet niin kilttejä?
Älä ota stressiä. Palkintomme tulee sitten ajallaan, ja itsehän me vähän hidasteltiin siinä osoitteen antamisessakin. Oltiin aivan varmoja ettei arpa suosi, eikä sitten muistettu kytistellä sähköpostin äärellä. Siitä kyllä tuli tappijaloilta noottia. Täälläkin taitaa asua pieniä ja malttamattomia kavereita.
Voi tuota Jonen itkua. :D
Meilläkin on alettu harrastamaan itkeskelyä viime aikoina. Kai tuo Mauri on huomannut, että isäntäväen saa kätevästi aamulla hereille piippaamisella. Siihen kun aina havahtuu niin selvästi, niin ei voi teeskennelläkään nukkuvaa. :/
Mutta hyvää joulua pojille ja isäntäväelle!
Lähetä kommentti