Pikkuiset joulut

Anna se lelu, se on miun...

Sheriffit ehdottivat tässä eräänä päivänä, että he haluaisivat järjestää pikkujoulut. No sehän sopii emännälle joka itse höyrähtää näihin aikoihin jouluvalmisteluihin. Kutsun sai yksi tarkkaan harkittu daami, Mirkeli. Mirkeli oli kaupungissa asuessamme Jimin tyttöystävä (ainakin Jimin mielestä), mutta nyt on tainnut pikkuveli viedä tämän tytön. Meidän koiruudet ovat tulleet aina hyvin toimeen isojen, mustien tyttöjen kanssa, ja tämmöisiä ystäviä olemmekin haalineet kiitettävän paljon ympärillemme. Muutenhan meillä on aika vähän kontakteja vieraisiin koiriin, vaikka tältäkin kylältä koiria löytyy melkein joka talosta.

Eilen kotiutuessani imuroitiin kiireellä enemmät roskat lattialta. Sitten Sheriffit nauttivat päivällisensä, no Jonelle ruoka ei maistunut kun niin piti jännittää tulevaa. Odotellessamme paistoimme viinerit ja asettelimme nappulat ja keksit astioihin. Lisäksi sytyttelimme huonolla menestyksellä lyhtyyn kynttilän. Täytyihän luoda vähän jouluista tunnelmaa pimeään sekä sateiseen iltaan.

Mirkelin saavuttua emäntänsä kanssa suuntasimme lenkille. Jimi näytti omat voimansa hihnassa vetämisen merkeissä, ja voin kertoa, että tunnelma oli vähemmän leppoisaa. Onneksi jossain vaiheessa vetäminen loppui ja lenkistäkin saatettiin nauttia, kunnes Jone päätti ehostaa hiukan itseään. Jonehan on tullut jo tunnetuksi pyörimisestään, niinpä se eilisellä lenkillä sitten jättäytyi porukasta vähän kauemmaksi ja seuraavan kerran katsoessani sitä näytti pyörivän iloisesti jossain p*skassa. Onneksi suurin osa shaissesta likasi vain heijastinliivin, mutta olihan se kieltämättä aika irvokkaan näköistä sekä hajuista. Hetken päästä kuitenkin löytyi jotain muuta pyörittävää ja niinpä suurin osa kököistä jäi siihen.

Lenkityksen jälkeen siirryttiin sisälle, jossa Jimi näytti omat suunnitelmansa. Poika oli päättänyt saada muutakin kuin vain syötävää piparia. Jimi siis kulki Mirkelin perässä vähän turhankin kiinnostuneena, ja joutuikin sen takia pari kertaa portin taakse jäähylle. Jone puolestaan osasi käyttäytyä sivistyneesti, sitä ei tyttö pahemmin kiinnostanut vaan nappasi pehmolelun ja lähti tuhoamaan sitä. Jimi päästettiin jäähyltä ja johan se osasi olla nätisti. Muutaman kerran Mirkeli joutui murahtelemaan, mutta kerrankin se meni perille. Illan Jimi sitten yritikin hyvitellä tapahtunutta Mirkelin emäntää nuoleskellen sekä minun jaloissa mököttäen. Jimi tunsi olleensa kolmaspyörä, sillä Jone omi illalla kaikki lelut sekä tytönkin. Jimillä ei juuri ollut aihetta koskea tähän daamiin, vaan napero esitti oman mielipiteensä murinalla. Jännintä tapahtumassa oli se, että Jone kävi vaan välillä paikalla komentelemassa veljeään ja sitten lähti jatkamaan leikkejänsä. Kummaa kyllä Jimi tyytyi kohtaloonsa ja osasi olla todella hienosti omissa oloissaan, vaikka se olisi voinut heittäytyä todella vaikeaksi niin tahtoessaan. Hienointa illassa oli kyllä, että sai jälleen huomata ettei meidän koirat loppujen lopuksi mitään pässejä olekaan, vaan nekin osaa käyttäytyä. Täytyykin tässä ottaa treffit joskus uudelleen niin kiva ilta oli!

Saimme vierailtamme tuomisena ihanan mäyräkoiran. Kiitos!

2 kommenttia:

1. joulukuuta 2009 klo 12.14 Nelli kirjoitti...

Vautsi mitkä pikkujoulut! Nellikin alkoi vaatimaan omia pikkujouluja.

Valitettavasti meillä ei ole täällä niin rauhallisia koirakaveruksia, joita voisi kutsua pikkujouluilemaan, mutta onneksi voidaan mennä aina käymään Aatun,Taran ja Juudaksen luona. :D Saapahan neiti ainakin mäykkysiedätystä.

Ja hienon mäykkylelun olette saaneet!

1. joulukuuta 2009 klo 22.32 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Ihan kivaa oli kyllä nähdä poitsut tytön seurassa hienosti käyttäytyen. Mirkeli oli tosin oikein esimerkillinen vieras, ei turhia hötkynnyt, ja uskalsi komentaakin turhan innokkaiksi käyviä uroksia. Ja aivan kuten oikeidenkin pikkujoulujen jälkeen Sheriffit nukkuivat pitkälle seuraavaan päivään onnellista untaan.

Teillä on kyllä ihanan iso lauma perheessä, saa Nelli todellakin siedätystä, ihan vaikka ihka oikeeta pikkusiskoa varten =)