Liian monta kertaa (varsinkin Jonen tultua taloon) olen lohduttanut itseäni ajatuksella ettei mäyräkoiran tarvitse osata käyttäytyä kovinkaan kummoisesti. Olen antanut pienen vetämisen ja hihnoissa rimpuilun anteeksi. Nyt kuitenkin sain uutta potkua kouluttaa omia koiriani, ja veikkaan ettei tästä uudesta linjasta tykätä (mutta eihän tätä varmaan pitkään kestäkään, koiratkin varmaan tietävät, että emännän innostus alkaa ja loppuu yleensä samana päivänä). Ehkä videolla esiintyy todellinen taitaja ja ehkä meillä ei todellakaan ole mielenkiintoa viedä osaamista noin pitkälle, eikä se kyllä meiltä tule onnistumaankaan, mutta miksipä ihmeitä ei voisi tapahtua?! Nyt suunnan ollessa selvillä on sitä kohden hyvä yrittää (ja itkeä monet itkut itsesäälissä ja häpeässä riutuen).
Kiitos Anni linkistä joka antoi meillekin esimerkkiä!
Kiitos Anni linkistä joka antoi meillekin esimerkkiä!
George Richards & Hummel at Dachshund Speciality 2009 from John Richards on Vimeo.
ps meitä ei sitten kentillä näy, treenataan ihan omissa oloissamme ;)
2 kommenttia:
Ehkä noita oli viilattu viisitoista vuottaa...
Kiitos kivasta linkistä, oli ilo nähdä, mihin voi pyrkiä itsekin. Kaikki nuo temput sinänsä ovat tuttuja koirakoulusta, mutta toteutuminen ilman lihapullia on jotakin ihan muuta.
Moi Katriina!
Joo kyllähän tuo ukki on kerinnyt monessa koirakoulussa käydä, ja eläkkeellä ollessa varmaan onkin ihan hyvä virkistää itseänsä, vaikkapa kouluttamalla koiraansa. Ihmetellä täytyy kyllä miten kuuliainen koiruus on. Meillä ei paljon vilkaistakaan minuun lenkillä, paitsi jos taskussa on juustoa ja nakkia :) Silloin katsellaan lähinnä haltioituneena ja suupielessä roikkuu mojova kuolainen jojo. Kuten jo aiemmin sanottu tässä on meillekin kunnolla tavoitetta... ehkä jopa liiaksi asti.
Lähetä kommentti