Jonen siedätyshoito osa 3


Olemme päässeet Jonen siedätyshoidoissa mukavasti puoleenväliin, siis pistoksien määrässä. Ajallisestihan hoito jatkuu marraskuulle asti, ainakin. Viiden pistoksen jälkeen siirrymme tuohon punaiseen pulloon, eli kaikista vahvimpiin aineisiin.

Hoito on mennyt kivasti. Välillä on ollut vaikea saada pysymään Jone paikoillaan, mutta kaikki ruiskut ovat kuitenkin saatu upotettua keinolla tai toisella koiraan. Ongelmaksi jossain vaiheessa koitui palkan odottaminen joka teki pistämisestä todella hankalaa. Koira rimpuili eteisessä ja pisti vastaan minkä kerkesi. Se odotti niin kovasti palkkiotaan, laserin perässä juoksemista. Nyt palkka on vaihdettu hirven luuhun ja toimenpide menee kivuttomasti. Täytyy ottaa vaan koiraa niskanahkasta kiinni ja tuikata pistos. Täytyy näyttää siltä, että tietää mitä on tekemässä. Jos epäröit epäröi myös koira.

Jone ei ole kutissut juurikaan. Peittoja ei ole pesty enää viikottain, mutta pesuaineet ja kaikki puhdistusaineet on allergialiiton testaamia. Ruoka on pyritty vaihtamaan tuosta valmisruoasta raakaan lihaan. Tällä hetkellä Jone pystyy syömään hevosta, poroa, hirveä sekä lammasta. Tosin välillä rauhoitellaan sitten elimistöä erikoisnappuloilla sekä tarjoamalla purkkiruokaa. Ennen niin työläältä tuntunut ruokinta on jo nyt arkea. Välillä Jone on varastanut toisten kupista murusia eikä onneksi ole saanut oireita. Eli siinäkin mielessä parempaan päin ollaan menossa. Pelkään kuitenkin jo nyt tulevaa kevättä. Keväisin ongelmat ovat aina alkaneet enkä hoidosta huolimatta usko, että ne täysin häviävät. Siksipä Jonen osalta koe- ja näyttelykalenteri näyttää tyhjältä. Sen varakoira Jasu ei nimittäin varmaan vielä pärjäisi mejän avoluokassa. Täytyy nyt kuitenkin katsella sopivat kokeet, tosin osaan niistä taidamme ole jo auttamattomasti myöhässä hakujemme kanssa.

Tällä viikolla Jone on ollut ehkä tavallista äksympi ja olemmekin ajatelleet lähettävämme sen jonnekin vihan hallinnan kurssille. Toisaalta se on koira jolla on paljon energiaa jota se ei saa kulutettua. Sen mieli tahtoisi juosta riistan perässä, mutta koska se ei sitä pääse toteuttamaan tyytyy se räyhäämään naapuruston räkänokille. Se tottelee hienosti kotona ja on löytänyt kanssani yhteistä puuhaa perustottiksesta. Kentälle en ole sitä tohtinut viedä ettei se stressin takia ryhtyisi oireilemaan. Toisaalta sille tekisi hyvää nähdä uusia koiria ja tajuta etteivät ne ole uhka. Sunnuntaisin käymme toisten kanssa treenailemassa tokoa, Jone jää aina näistä treeneistä paitsi. Syytän itseäni etten tehnyt sen kanssa pentuna töitä. Olisi se oppinut olemaan hiljaa kentällä, mutta minä itse en kestänyt niitä syyllistäviä katseita. Tuli sellainen olo, että olen epäonnistunut, niinpä luovutin. Siltä minusta tuntuu vieläkin, sillä Jone on pilannut suurimman osan meidän toisten suhteista. Emme jää ikinä juttelemaan kenenkään kanssa, sillä enhän kuulisi mitään tuon kiljukaulan räyhätessä. Kävellessäni Jimin ja Jasun kanssa tunnen nauttivani koiran ulkoiluttamisesta. Jopa naapurit kummastelevat haukkumattomia koiria. Silloin mukana on yksi pelko räyhääjä on koko porukka sekaisin ja emäntä kireämpi kuin viulunkieli.

Niin moni sanoo ettei kaikkien kanssa tarvitse harrastaa, mutta sitäkö Jonen elämä sitten on? Se syö, käy lenkillä ja viihdyttää meitä pallotaituroinnillaan. Entäs sen oma hyvinvointi? Niin moni elää hyvää elämää ilman koirakoulua ja kenttien tuomaa painetta sivulla istumisen taidosta, mutta tahtoisin tarjota Jonelle paljon enemmän. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tahtoisin sen elävän onnellista ja tervettä elämää.


Joka tapauksessa näin "hyväksi" pahempi kainalo on muuttunut. Iho ei ole tulehtunut ja siihen on kasvanut hienot uudet karvat. Karvaton alue on kesäiseen tilanteeseen verrattuna pieni. Tosin pelkään talven loppuvan ennen kuin siihen kasvaa täysin ehjä karvoitus. Tassut ovat pysyneet myös hyvinä eikä varvasvälit ole punoittaneet.

Lenkille lähtiessämme emme ole käyttäneet vaseliinia, kalkkia tai muitakaan aineita. Ainoastaan juoksulenkillä Jonella on ollut puku ja umpihankea ollaan vältetty. Varmasti iso osa oireista pysyy kurissa oikealla ruokinnalla. Pelkään kuitenkin että Jonen altistuessa enemmän jollekin esim. hevosen lihalle se saa oireita myös siitä. Näinhän meillä kävi broilerin kanssa. Ensin luultiin sen olevan sopivaa, mutta kuukauden syötyään oireet alkoivat jälleen. Tämä on siis toisaalta jatkuvaa koiran vahtimista sekä ympäristön tarkkailua. Kuitenkin tästä talvesta pakkasineen on hyötyä meille niin monella tapaa ettemme ehkä juuri nyt tahtoisikaan kevättä ihan heti.

10 kommenttia:

26. helmikuuta 2012 klo 13.42 Taija kirjoitti...

Voi, teidän ongelma kuulostavat tutuilta,mutta meillä ei ole läheskään yhtä pahat oireet! :( Mutta ihanaa kun Jonelle on kasvanut karvat takaisin. Meillä Brutus on tiputtanut karvoja hännästä ja kainaloista eikä ne ole takaisin kasvanut.. Voimia Jonelle ja teille!

26. helmikuuta 2012 klo 14.38 Hanne kirjoitti...

Jonen ilme kuvassa kertoo kaiken. Siedätyspistoksista kaiketi.
Osaan niin asettua asemaanne Jonen allergisuuden suhteen. Sitä pelkää olevaa ja tulevaa, aina epävarmuutta ilmassa, mutta oikeastaan nyt juuri Jonella menee aika hyvin, eikö totta?
Antaa kevään tulla, sittenpähän nähdään, mitä se tullessaan tuo...

26. helmikuuta 2012 klo 16.51 Marja-Leena kirjoitti...

Aika mahtavan ilmeen olet saanutkin kuvaan:) Tosi siisti tuo kainalo verrattuna yhteen kuvaan, jonka muistan.

Minä olen muuten sitä mieltä, että kaikkien koirien kanssa ei tarvitse harrastaa mitään muuta kuin iloista yhdessäoloa ja ulkoilua. Monille se riittää varsin hyvin. Ehkä tämä johtuu omasta laiskuudestani. En tiedä. Terveisiä teidän laumalle. Käypä vilkaisemassa mitä kirjoitin (mäyräkoirien) nimistä. Voit yllättyä tai sitten saatoitkin tietää asiasta. Terveisin M-L ja Ossi

27. helmikuuta 2012 klo 10.22 Paloma kirjoitti...

Rapsuja ja tsemmpiä!
Voi tuo mölinä kuulostaa niin tutulta!!! Henna oli meidän laumassa se ainut ja järkevä ja nämä muut kolme jäljelle jäänyttä: voihan kuoro!!! Ansku tuntuu olevan pahin, joskus se jopa aloittaa järjettömän rähinän näyttelyssä viereiseen kehään - eikä se ole edes vihainen. Ja emäntää HÄVETTÄÄ!!! Tsemmpiä laumaan!

27. helmikuuta 2012 klo 19.31 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Kaikille yhteisesti: Jonella oli nuo uudet karvat vain sellaista villahöntyvää, mutta nyt voidaan puhua jo karvoista. Kaveri on myös iloisempi kuin oireiden ollessa pahemmat. Sitten on niitä hetkiä jolloin törmäämme tuohon kuvassakin näkyvään kolikon kääntöpuoleen.

En toivo kenellekään iho-oireita tai häiriökäytöstä, mutta on mukava kuulla ettemme paini yksin asioiden kanssa enkä syytä itseäni tämän enempää. Jotain Jonen nuoruudessa meni pieleen ehkä se karkaaminen oli todellakin vain liikaa pienelle pennulle. Toivottasti tulevaisuus näyttää valoisalta niin meillä kuin teilläkin, rakkaat tukihenkilöt ja tukiverkostomme. Tahtoisin kirjoittaa Jonesta niin paljon, mutta jotenkin en saa sitä itkemättä itsestäni ulos.

28. helmikuuta 2012 klo 10.09 Paloma kirjoitti...

voimahali ja rapsut!

29. helmikuuta 2012 klo 7.29 Aikku kirjoitti...

Laitoin s-postia tässä joku päivä, toivottavasti tuli perille?

Ollilla oli torikan puremaan kahden viikon antibioottikuuri ja nyt alkoi sitten iho oireilla kuurin aikana. Eläinlääkäri otti näytteen ja iholla oli havaittavissa coccityyppistä bakteeria, ei hiivaa. Viikon verran pitää rasvata Fuciderm-geelillä. Kainalot ja takapään nivuset oireilevat. Karvat lähtevät kainaloista. Toivottavasti menee ohi tuolla geelillä. Eihän nämä iho-ongelmat katoa koskaan, mutta jos edes pystyttäisiin elämään mahdollisimman hyvin niiden kanssa.

Jonelle <3-terkut!

29. helmikuuta 2012 klo 22.41 MM kirjoitti...

Jonelle paljon tsemppiä taistelussa allergiaa vastaan.

Voin niin hyvin samaistua tuohon "häpeäntunteeseen", jonka koirien kurittomuus aiheuttaa. Meillä on tällä hetkellä onneksi tilaa myllätä ja myllertää miten lystätään, eikä vieraita koiria olla nähty puolen vuoden aikana kuin muutamia kertoja. Ajatuksissa on ollut käydä tekemässä vierailuja kaupunkiin, mutta ne on aina unohtuneet. En tiedä minkälainen show siitäkin syntyy...

Mauri on onneksi äijääntynyt jo sen verran, ettei se hirveästi enää ympäröivästä maailmasta välitä, mutta Roope... Se tuntuu tällä hetkellä huomaavan ihan kaiken ja reagoi kaikkeen hyvin voimakkaasti. Sen kanssa pitäisi muistaa toimia aina hyvin rauhallisesti, mutta kun raivoaminen vaikuttaa aina toisinaan paljon paremmalta vaihtoehdolta. Eihän se sitä suinkaan ole, ja myöhemmin tulee kaduttua.

Olisiko mahdollista, sitten kun Jonen allergiaoireet on kurissa, että menisitte jonnekin koiratreeneihin ihan vaan opettelemaan hyvää käytöstä?

1. maaliskuuta 2012 klo 20.17 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Paloma: Kiitos, tulee tarpeeseen. Olen niin väsynyt jo leipätyöni osaltakin joten kaikki pienimmätkin esteet tuntuvat jyräävän alleen. Lasken vain päiviä siihen, kun luulen saavani helpotusta...

Olli: Vaikeuksien kautta voittoon, viesti taisi viimein tulla perille asti :) Palaillaan asiaan!

Mauri ja Roope: Meillä on vähän samaa ongelmaa, sillä täällä kotinurkilla ei juuri tule vastaan ketään. Sitten kun joku tulee niin sen näkee jo pitkältä matkalta ja pääsee sitten kunnolla räyhäämään. Kaupungissa käydään melkein viikottain ja olen erittäin tyytyväinen siihen kuinka herrat kulkevat keskellä vilkkainta Joensuuta, keräillen hymyjä. Taitaisivat olla puhtaasti citykoiria.

Ajatus olisi tosiaankin hyödyntää Jonen terävää päätä ja oppimiskykyä. Äsken käytiin ihan vaan omalla etupihalla opettelemassa seuraamista. Häiriöihin täytyy näköjään totutella ihan pienin askelin. Turha sitä on viedä ensimmäiseksi maneesille. Se oikeasti menee paniikkiin. Eikä Jonen tilannetta juurikaan auta vanhempi uros joka on ottanut suojelijan roolin. Paljon sen kanssa ollaan menty eteenpäin ja sisukkuudella siitä saisi varmasti ihan pätevän koiran myös sinne kentälle. Ensin tosiaankin täytyy saada muuten elämä tasapainoon.

19. maaliskuuta 2012 klo 11.12 Hanne kirjoitti...

Tässä teille yksi linkki vanhaan, ei enää päivittyvään blogiin: http://www.herkkusuun.vuodatus.net/
Ehkä sieltä löytyy jotain lisätietoa allergiasta ja ruuasta.
Omia neuvojani en halua tuputtaa ollenkaan, koska jokainen allergiatapaus ja -koira on yksilö eikä se, mikä auttaa yhtä, ei välttämättä sovi toiselle ollenkaan.
Kovilla on allergisen koiran elimistö, jos joutuu syystä tai toisesta syömään usein antibiootteja ja muitakin lääkkeitä, ovat kaikki rasitteita maksalle.
Minulle jäi epäselväksi se, onko Jone saanut joskus kortisonia. Yritin kyllä etsiä blogista...