Me ja meidän Kickbike

Myönnän olevan mainosten uhri. Kaikkea uutta siis tekisi mieli kokeilla ja yleensähän niihin sitten tulee petyttyä kovasti. Kaveri osti jokin aika sitten Kickbiken ja sen tehoista innostuneena se jäi muhimaan minunkin päähäni. Lisäksi eräs pieleen mennyt pyörälenkki sai jopa minut hiukan kauhistumaan mäyräkoiran kanssa pyöräilystä.

Mehän oltiin lähdössä eräänä päivänä Jimin kanssa pyöräilemään, se kun niin tykkää juosta. Ajattelin että uhmataan hiostavaa +25 asteen keliä ihan pienellä lenkillä. Laitoin Jimille Husky-valjaat päälle ja lähdin kaivelemaan pyörääni (Jopoa varastosta). Jossain vaiheessa fleksi tuntui yllättävän kevyeltä ja katsoessani mitä koira puuhailee, koiruus seisoi tiellä. Seisoin siis varastossa kädessäni fleksi ja tyhjät valjaat. Niinpä niin, koira on laitunut ja valjaat on isontuneet... Pahin mahdollinen olisi edessä: intoa puhkuva koira ilman kaulapantaa ja yhteystietoja, tietenkin nokka siihen suuntaan jossa jyrää suurimmat rekat. Koiran hävitessä horisonttiin, en muuten ole ikinä nähnyt koiran enkä mäyräkoiran juoksevan niin kovasti, otin varastosta ensimmäisen löytämäni pyörän esille. Mainittakoon tässä vaiheessa, että mitkään huudot eivät saaneet koiraa kääntymään. Eivät edes ne voimasanat. Naapureilla oli ehkä toimestamme hiukan hupaisaa.

Hiukan epäröiden sain isännän maastopyörän satulan tarpeeksi alas ja lähdin polkemaan tuskanhiki otsallani siihen suuntaan johon talomme kovakuntoisin kaveri oli lähtenyt. Lähdin matkaan ajatellen kaikki kauheudet läpi. Olimme nimittäin juuri aiemmin käyneet Jonen kanssa sauvakävelyllä ja kelasin reitin läpi. Todennäköisestihän Jimi juoksisi saman matkan. Kerkesin polkea pyörällä noin 25 metriä, kun vastaani tuli iloinen mäyräkoira. Ryhdyin torumaan koiraa jolloin tämä alkoi peräntymään, siispä piti ryhtyä lepertelemään, olihan se sentään tullut hakemaan minua mukaansa :) Teimme sitten pienen lenkin yhdessä. Jimin korvat kuitenkin olivat edelleen kateissa ja lenkillä olikin monta kauhistuttavaa vaaratilannetta. Lenkkihän olisi pitänyt jättää tekemättä, sillä se oli varmasti huonoin idea ikinä, varsinkin koiran tehdessä matkalla mitä itse tahtookaan. Itsepäisenä ja hiukan häpeissäni kuitenkin annoin kaverin juosta intonsa puhki, sillä olimmehan päättäneet käydä pyöräilyllä.

Tapauksesta viisastuneena kävin sitten vähän kaupungilla ja palasin sieltä sitten tuollaisen vehkeen kanssa kotiin. En raaskinut ostaa sitä kaikkeen kovimpaan käyttöön ja todelliseen maastoon soveltuvaa mallia, mutta otin sellaisen jolla pitäisi päästä myös luontopoluilla ja hiekkatiellä.

Testasimme Kickbikeä kaikkien koiruuksien kanssa, siis jokaisen kanssa erikseen. Jone oli aivan innoissaan vehkeestä. Sen kanssahan pyöräilyä ei ole tehnyt mieli edes yrittää. Niinhän se nytkin haukkui alkumatkan ja vääntelehti suuntaan jos toiseenkin. Lisäksi muutaman kerran se oli todellakin jäämässä jalkoihin. Ilokseni huomasin, että sehän osaa pysähtyä hienosti huutoon; SEIS. Kävimme Jonen kanssa noin 4 kilometrin lenkin tihkusateessa. Matka sisälsi asfalttia, hiekkatietä, pururataa ja ylä- sekä alamäkeä. Jasun kanssa käytiin myös testaamassa laite. Jasuhan ei vielä saisi ikänsä puolesta juosta lenkkejänsä, mutta kyllähän sitä kokeilla voi. Meidän matkamme olikin noin kilometri hiekkatiellä ja Jasu meni sen todella nätisti. Pinkoi kuuden metrin päässä tosi hienolla laukalla eikä ollenkaan tullut eteen poukkoilemaan. Jimin kanssa sitten käytiin suunnilleen sama lenkki kuin Jonen kanssa. Tietenkään vauhti ei riittänyt ja sain välillä pyytää kaveria odottamaan. Siitä tympääntyneenä se sitten yrittikin muutaman kerran tehdä yllättäviä liikkeitä vasemmalta oikealle. Pieni palautus säännöistä kuitenkin auttoi asiaan ja loppumatkahan meni hienosti, kunnes... Jossain vaiheessa Jimi ihmeellisesti hyökkäsi tienreunasta toiseen ja hypättyäni bikestä revin jalkani johonkin todella terävään osaan. En juurikaan katsellut jalkaani vaan jatkoimme matkaa. Luultavasti tein tietämättä myös verijäljen, sen verran syvä haavasta oli tullut.

Nyt odotellaan, että haava lopettaa vuotamisen ja helteet hiukan hellittävät. Sitten lähdetään taas matkaan. Suosittelen kokeilemaan tuollaista laitetta, sillä mielestäni se on kuitenkin turvallisempi kuin pyörä koiran kanssa. Ja onneksi ostin myös kypärän, tai itseasiassa sain sen tingittyä kaupanpäälle. Maksoin tuosta Kickbike Sport G4 -mallista kypärän kanssa 350 euroa. Olihan se kallis, mutta jospa sillä sitten kiinteytyisi ja ainakin koirat tykkäävät juosta. Itseänihän en saa juoksemaan, vaikka kuinka aina yritän.

Tässä me ollaan, lenkki jokaisen kanssa on juuri tehty. Kamerastakin löydettiin samana päivänä itselaukaisin ;)

Ja näinhän siinä sitten kävi...

8 kommenttia:

31. heinäkuuta 2011 klo 22.18 Marja J kirjoitti...

Minullahan on tuo Kickbike, sen jämympi maastoversio, ja olen ollut tosi tyytyväinen! Minulla ei polvet kestä juoksemista, enkä jaksa ravata aivan mahotonta lenkkiä noiden kolmen kanssa, joten ostos on ollut tosi hyvä. Jäätiin koukkuun talvella potkutteluun ja hanke virisi siitä menemisen riemusta. Kannattaa hankkia siihen eteen vielä ohjain, niin hihna ei pääse sotkeutumaan renkaaseen missään vaiheessa.

Minulla on itsellä juoksuvyö, ja koiran pitkä joustohihna siinä kiinni, niin on tukevampi olo, eikä koira pysty vetämään pyörää minun altani pois.

Nyt ei olla käyty potkimassa kun on ollut niin kuumat kelit, vasta kun on pitkästi alle +20 ollaan käyty. Koitan lämmitellä ensin koirat ja nopeaa menoa on vain pieni osa matkasta, tullessa taas hidastellaan.

Mukavia ja vauhdikkaita reissuja teillekin!

1. elokuuta 2011 klo 0.45 mondica kirjoitti...

Me ei Ronjan kanssa oo suuremmin harjoiteltu pyörän kans lenkkeilyä. se vaa ain on luonnistunu hyvin. Pienenä sain hieman traumoja kun n. 7v:nä lähin mäyris/saksanseisoja risteytykseni kans pikkupyörälläni mummolaan (matkaa 400metriä :D). Koira näki fasaanin n. 50 metriän jäläkee ja sit oltiinki nurin.

Ronja menee flexissä kivasti pinkoen ja on nyt jopa tajunnu että hurjassa vauhdissa ei voi pysähtyä yhtäkkiä haistelemaan tienvieruksia. lähinnä se menee niin että välillä pysähdyn, koira haistelee ja tekee tarpeitaan ja kattoo silmiin sen jäläkee et noh, akka. alas polkee ny mennää!

1. elokuuta 2011 klo 15.17 Aikku kirjoitti...

Pyöräilyä ei ole kokeiltua, mutta hiihtoa viime keväänä. Olli saattoi kesken menon yhtäkkiä pysähtyä nuuskimaan hajuja tai poikkoilla ladulla. Harjoittelua siis tiedossa ensi talvena.

Kiva kuva emännästä uusi pyörä ja koirat ympärillä. Kaikilla näyttää olevan hyvä mieli :)

1. elokuuta 2011 klo 20.18 Sunan kirjoitti...

Tuohan näyttää hauskalta vekottimelta, rupesi itselläkin himottamaan ostaa samanlainen :D Ollaan muutaman kerran kokeiltu Pinjan kanssa pyöräilyä, mutta se on ollut aivan liian vaarallista... Tuolla se ei ehkä tuntuisi niin turvattomalta.

1. elokuuta 2011 klo 21.06 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Marja J: Sitä jämäkintä versiota en edes päässyt kaupassa ihastelemaan. Myyjä tosin vakuutteli, että koiraihmiset ovat ostaneet myös tätä kyseistä mallia. Opetellaan nyt ensin tällä ja katsotaan jääkö se käyttämättömäksi. Nythän nuo tuli hyvät kelitkin potkimaan.

Meillä valitettavasti ei juuri ole mitään löysäilyä tuo meneminen. Jimi lähinnä loukkaantuun mikäli sen ei anna mennä niin kovaa kuin herra tahtoo. Järkevintähän se olisi alottaa ja lopettaa kevyellä hölkällä. Ehkä se alkuinnostuksen jälkeen jo onnistuukin, sitten kun juoksusta tulee säännöllien lisä lenkkeilyyn.

Täytyy tarkastella millainen se lisävaruste olisi tuolle hihnalla ja voisiko sen jotenkin itse askarrella. Tässä talossa kun on kova yritys ensin yrittää itse värkätä. Ostetaan sitten vasta jos oma väkellys ei toimi :) Turvallisia reissuja teille!

Mondica: Tervetuloa blogiin! Meillä on onneksi myös onnistuneita pyörälenkkejä takana, syytettäköön pinkoilusta hellettä. Eihän silloin kukaan jaksa ajatella järkevästi. Tuota emännän hoputustahan se meilläkin suurimmaksi osaksi on.

Olli: Lyhyeksi jääneestä hiihtokaudestahan mekin innostuttiin. Hiihto oli yllättäen Jimin kanssa kivaa, koska ei tarvinnut kuin lykätä hiukan alkuun vauhtia :) Jone on enemmän Ollin kaltainen. Se heittelee omia lenkkejä koko ajan ja itsekin joutuu jopa siis hiihtämään. Jospa potkiminen toisi helpotusta myös talvilajeihin.

Niin emäntähän jaksaa kuvassa hymyillä leveästi Jasun toimesta. Se sattui sopivasti nuolemaan korvan puhtaaksi.

Sunan: Kiva kuulla, ei kun hankkimaan. Tai ehkä kannattaa odottaa ensi kesään, voihan se olla että myydään tuo vähänkäytettynä ;) Pyöräily saattaa olla jokseenkin vaarallisempaa sillä satulahan on hurjasti korkeammalla. Tosin paikkasin jalkani juuri äsken ja totesin ettei ehkä vielä huomenna kannata lähteä potkimaan :(

2. elokuuta 2011 klo 10.56 Veera + Milo & Breci-mäykyt kirjoitti...

Oi vitsit. Laite kuullostaa kivalta. Itsellä ei kyllä tällä hetkellä ole varaa moiseen. Olen yrittänyt kans käydä Milon kanssa hölkkä/juoksu lenkeillä. Oikeastaan juoksen aina, jotenkin en osaa pitää vauhtia hitaampana ja siinähän sitten alta aikayksikön on ihan poikki. Monesti tyydytään sitten ripeään kävelyyn. Jotenkin ihanaa kun on syksy tulossa, ei tarvitse niin hikoilla ja saa mennä pidempiäkin lenkkejä.. Nyt on ollu niin kuumia ilmoja etten ole viitsinyt rasittaa koiraa liikaa.. En malttaisi millään odottaa Brecin kasvamista, haluan päästä molempien koirien kanssa kunnon lenkeille :)

5. elokuuta 2011 klo 18.58 MM kirjoitti...

Ukko ehdotti joku päivä sitten kickbiken hankkimista ja muuten se olisikin ihan heti ostettu, mutta harmittavasti meidän lenkkireitit kulkee autoteiden vieruksia. Ihan vielä ei riitä uskallus lähteä koirien kanssa autotien viereen polkemaan/potkimaan, joten asia jäänee hautomaan joksikin aikaa vielä. Kicksparkia himoitsin viime talvena. Sen kanssa pystyisi talvellakin juoksuttamaan koiria, kun itse ei Michelinmieheksi toppautuneena pysty juoksemaan. :D

6. elokuuta 2011 klo 19.31 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Veera + Milo ja pieni mäykkytyttö: No aika kallis peli tuo olikin, joten nyt vaan täytyy toivoa että sitä tulee koko rahan edestä käytettyä. Itselläni ei polvi kestä juoksemista eikä kyllä kieltämättä kuntokaan. Muistan sen ajan jolloin pennun kasvamista tulee odotettua, juuri yhteislenkkejä varten. Sitten myöhemmin harmittaa kun ei tullut nautittua niistä lenkeistä yhden koiran kanssa :) Joskus varsinkin kolme osaa olla rasittavia. Siispä on ihanaa kun voi hyvällä syyllä ottaa mukaansa vain yhden koiran ja kickbiken.

Mauri ja Roope: Meillä ainakin vaaditaan aika paljon tilaa ympärille, joten olisi lähinnä itsemurhaa potkia autotien reunoilla. Ehkä jonain päivänä saan koirat juoksemaan rauhallisesti vierellä. Siten se olisi myös kannattavampaa, pidemmän päälle kun ei tuollaista hurjaa vauhtia jaksa, edes mäyräkoira.