Viime aikoina Sheriffit ovat leikkineet keskenään todella paljon. Varsinkin Jimistä tuntuu tulleen pentu, jota se ei oikeastaan ole ollut enää kolmeen vuoteen (vai liekö maksaystävällisestä ruokavaliosta tullut potkua arkeen). Syystä tai toisesta kaksikko näyttää löytäneen uutta intoa "suhteessaan" ja niinpä meillä onkin ollut rallia illasta toiseen, tietenkin Sohvia unohtamatta.
3. elokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Erästä suomalaista punk-rock yhtyettä lainatakseni:
"Voi sitä tunnetta mahtavaa,
kun roolit nurkkaan heittää saa,
Voi rehellisesti tunnustaa, että isoo miestä lapsettaa" :)
Hauskat hippaleikit näyttäis ukoilla olevan meneillään. Omat tilapäiset mielenhäiriöt on kyllä voinut pistää ainakin kuluneiden helteiden piikkiin, ehkäpä tämä seriffien riemurumba on vain oodi helteiden loppumiselle..? :)
Pojilla näytti kyllä olevan hauskaa!
Tuollainen yhteinen ilo ei suinkaan lisää haaveiluja toisesta koirasta ;)
Kyllä tuli hyvälle mielelle tuota teutarointia katsellessa! Jimi on ihan eri koira, jos se ei vaan aiemmin jaksanut kisata? Mukavalta näyttää nytten ja Sohvi on ihan muhvi:)
Heippa Sheriffit!
Täältä maalta on ollut tosi vaikea kommentoida koko kesänä, kun yhteys on mitä on...
Kuvia on katseltu, valitettavasti videot tökkii. Teidän uintijuttuja on ollut kuitenkin hauska seurata. Kommenttiboxi sentään suostui aukeamaan, Nellille yritettiin laittaa terkkuja äsken, ei onnistunut sitten mitenkään!
Mukava, että uusi "vaihde" on Jimille löytynyt.
Mä makaan tässä äipän sylissä, ukkonen pauhaa täällä kaakossa ja sataa. Mälsää...
Idatoi: Tuo lainaamanne biisi olisi tainnut olla vähän äijämäisempi ja näin ollen käynyt paremmin videoomme.
Hippaleikit eivät tainneet vielä ennustaa helteiden loppumista, sillä lähestyvälle viikonlopulle on taas lupailtu +30 astetta. Ehkä se olikin sadetanssia?!
Sunan: Onneksemme pojilla on ollut suurimmaksi osaksi hauskaa. Vaikea on kuvitella kaveruksien ryhtyvän kiistelemään asemistaan. Kaikkeen tietysti on varauduttava ja nyt vain nautittava näistä ilon hetkistä.
Anonyymi: Jimi on todellakin tainnut löytää sisäisen pennun itsestään. Lenkkeillessäkin korvat yleensä unohtuvat kotiin... vai olisiko kyseessä jo dementia? Se ei muista mahtaako olla pentu vai aikuinen tai pitääkö lenkillä totella emäntää vai ei... Kuullessani huhun Sohvin veljestä "kitumassa" eläinkaupassa päätin käydä katsomassa tapausta. Onneksi en löytänyt kania sieltä, sillä muutoin meille olisi varmaan sekin muuttanut. Tällä hetkellä papanakiintiö tuntuu olevan täynnä ;)
Eppu: Heipä hei! Aina jostain joutuu luopumaan, jos pääset rauhoittumaan maalle joudut tyytymään mokkulaan tms. Harmillista jotta videot tökkivät, olen pyrkinyt pitämään ne sentään kohtuullisen pituisena. Joskus matskua on tullut jo itsensä tylsyttämiseen asti :)
Me odotettiin eilinen ilta myrskyn tulemista, mutta se kiersi meidät. Tänään sentään tuli muutama tippa vettä ja ihananainen sateen tuoksu. Itsekin olen oppinut olemaan pelkäämättä ukkosta, sillä koirat eivät paukkeesta ole olleet moksiskaan.
Hienon näköistä kirmailua oli! :) Nellin leikkikaveri jäi tänään maalle kun itse suunnattiin takaisin Huittisiin kesän jäljiltä. Tästä se alkaa, syksy ja paluu arkiseen aherrukseen!
Nelli: Vaikea uskoa syksyn olevan jo niin käsillä. Kesä on ollut niin ihana ja tukahduttava helle vain jatkuu. Toivotaan sateetonta syksyä jotta sitten saadaan lenkkeiltyä, kävelettömät kilometrit alkavat jo näkyä vyötäröllä. Ehkä osallistun leikkiin mukaan juoksemalla kolmantena pyöränä.
Lähetä kommentti