Eilen käytiin ensimmäisen kerran kylässä, Juhan äidin ja isän luona. He asuvat vielä pari viikkoa tuossa naapurissamme, joten matka ei ollut pitkä. Ensin pakattiin näyttävästi Jimin peitto ja kaksi lelua höpötellen kyläilystä. Sitten otin pojan syliin ja lähdetiin kolmestaan, Jimi, Juha ja minä autolle. Enää ei tärisyttänyt paljoakaan. Auto oli jo tuttu, sinne oli suhteellisen mukavaa kömpiä. Ja sitten liikkeelle, yhtään ei tarvinnut itkeskellä ja perilläkin oltiin melkeinpä ennen kuin kerittiin istuakaan takapenkille. Muutaman sadan metrin ajo meni siis hyvin. Saavuimme perille vähän etuajassa, sillä talonväki ei ollut vielä kotiutunut mökkireissultaan. Jimiä kiinnosti paikan tuoksut ja muuttolaatikot. Kohta talon isäntäväki saapui ja Jimi ponkaisi vastaan. Ihan niin kuin Tuula ja Ami olisivat olleet hänen vanhoja ystäviään. Muutenkin katsoimme Juhan kanssa poikamme innostuneisuutta ihmeissämme. Jimi ravasi taloa ees takas, nuoli Amin varpaat ja oli useaan otteeseen Tuulan sylissä. Tuula antoi vielä kaksi leluakin ja sehän oli jotain aivan ihanaa ja ihmeellistä. Sitten olikin torkkujen aika, siellä meidän pieni hauva nukkui vieraassa paikassa ja ihan ilman seuralaista nojatuolin alla.
Kun Jimi oli herännyt torkuiltaan pakattiin taas tavarat joita olikin kertynyt muutama lisää. Mennessämme meillä oli peitto ja kaksi lelua, tullessamme meillä oli näiden lisäksi saamamme peitto sekä kaksi uutta lelua mukana, ei pöllömpi reissu ollenkaan. Pakkausvaiheessa Jimi hokasi, että taas lähdetään ja oli skarppina matkaan lähdössä. Taas autoon ja pieni matka kotiin. Ovelta Jimi käveli reippaasti sängylleen ja touhusi saamillaan leluilla. Olohuone on edelleen se mieluisin paikka, mutta nyt on jo mukava temmeltää eteisessäkin. Niin ja ruuanlaittoakin voi vähän seurailla keittiössä. Laitoimme matot alakerran lattioille, sillä tuolla vierailulla tajusimme että poikahan tykkää todellakin matoista ja nehän meiltä täysin puuttuvat. Kaikki pissit ja kakatkit kun ovat menneet sanomalehdille niin eihän tässä mitään hätää ole.
Yö meni kohtalaisen hyvin, minä nukuin yläkerrassa, sillä pitihän sitä olla työkunnossa. En kuullut mitään ääniä alhaalta koko aikana. Kellonkin laitoin soimaan tavallista aikaisemmin. Kun tulin 6.15 alas molemmat miehet nukkuvat täyttä unta. Olin ajatellut viettäväni heidän kanssa vähän aikaa, mutta pettymykseksi sainkin itselleni kunnollisen laittautumisajan =) Piti syödä hapankorpun sijaan ruisleipää etten häiritse nukkujia. Jimi valveutui kunnolla vasta seitsemän jälkeen ja sainkin touhuilla hänen kanssaan vähän, olinhan jo muuten valmis tulevaan työviikkoon. Jimi antoi myös hellän nuolaisun Nellan nenälle. Toivottavasti Nella on pian kunnossa jotta pääsevät kunnolla tutustumaan toisiinsa. Jimin puolelta kaikki olisi jo kunnossa, mutta toinen tahtoo leikkiä marttyyriä.
Pyöräilin hurjaa vauhtia kaupunkiin ja olin innoissani sekä mietteliääni kuinka pojat täällä pärjäävät. Ruokatunnilla soitinkin, olin aivan kuin äitiyslomalta palannut; kyselin kesken päivän kuulumiset ja odottelin jotta kello löisi neljä ja pääsisin kotiin. Myös kotimatka meni kuin vettä vaan, vartissa kotiin vaikka oli pienoinen vastatuulikin. Soitin ovikelloa ja aukaisin ovea kolistellen avaimia, halusin testata otetaanko minut haukkuen vastaan. Mitään ei kuulunut ja sain kävellä olohuoneeseen asti ilman suurempia huomioita. Miehet olivat samoissa asemissa kuin aamulla lähtiessäni, molemmat omalla sohvallaan. Lisäksi yläkertaan oli ilmestynyt yksi uusi mies; Ami listoitti kylpyhuonettamme.
Juha oli luvannut Jimille jo päivällä että tämä pääsee ulkoilemaan. No niinhän miekin olin matkalla ajatellut, että ulos pojan täytyisi päästä. Nyt kerrankin kun oli lämmintä. Eilen jo tutustuimme takapihaamme joka näytti olevan pienuudesta johtuen pettymys. Jimi kiersi pihan ja sen jälkeen katsoi tässäkö tämä oli. Jimi viihtyisi ulkona kyllä vaikka miten pitkään, mutta emme vielä uskalla paljonkaan olla tuolla sillä rokotukset uupuu vielä. Oltiin tuossa takapihan yhteisellä alueella, juostiin peräkkäin ja ihmeltiin ruohoa. Sitten tuli pihan kaksi pientä räkänokkaa seuraksi. Jimi oli ihan inskana, oli pakko päästä katsomaan mitä ne juoksee ja kiljuu. Koska mie pidän omieni puolta ajattelin ettei meidän tarvitse täällä ulkoilla vaan voidaan olla etupihan puolella ja niinpä menimme sinne. Leikittiin vähän pallolla ja tutustuttiin puun-oksiin, kohta aukesivat naapureidemme ovet. Myller viereisestä asunnosta ja Pirkko toiselta puolen viereisestä asunnosta sattuivat olevan lähdössä yhtäaikaa jonnekin. Myller, tuo ei niin eläinrakas, ihmetteli hetken sitä kaikkea työnmäärää minkä olimme nyt itsellemme ottaneet. Pirkko vaan ihasteli ja jutteli aivan kuin kiireet olisivat kaikonneet, hän sanoi että on halunnut itsekin mäyräkoiraa ja tuntui tietävän niistä aika paljon (lähinnä sen että niitä on kolmea eri karvalaatua ja karkkarista ei lähde karvaa sen trimmauksen johdosta). Samalla myös Pirkon mies Pentti tuli uteliaisuuttaan tekemään tuttavuutta pojan kanssa. Ja Jimihän nauttii huomiosta, se on menossa jokaisen luokse ja syliin. Olisi varmaan mennyt sisällekin jos Mönkkösten väliovi olisi ollut auki. Jimin vauhti näytti kasvavan sellaiseksi ettei hommassa näyttänyt olevan tolkkua, joten koppasin tämän syliini. Pirkko läksi asioilleen ja me marssimme ovellemme, kuulemma meidän pitäisi järjestää rotinat uuden lapsen ja taloyhtiön jäsenen kunniaksi.
Tälle illalle ei olla suunniteltu ohjelmaa, luultavasti siivotaan puulastut listoituksen jäljiltä ja leikitään. Jimi katsoo mielellään myös telkkaria. Maikkarin pöllölogo mainos on kaikkein mukavin, siinä on ääni, iso liikkuva kuva ja kestää sopivan ajan eli muutaman sekunnin. Lisäksi Muumit ovat kivoja, niitä on kiva katsella heräillessään, eikä nekään kestä kovin kauaa ja sisältävät vielä jonkin opetuksen. No mutta nyt Salkkareille ja leikkimään.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti