Helatorstai

Tapahtumat sijoittuvat aikavälille 15.5.-17.5.

Voi tätä eloa, tässä on kyllä erilaista säpinää kuin viikko sitten. Yöunetkin ovat katkonaisia, mutta virtaa tuntuu riittävän hyvin, kiitos jo keväisen auringonpaisteen. Täytyy kyllä nostaa kaiken kaikkiaan hattua lapsiperheille ja kotiäideille, miten ihmeessä ne selviävät arjesta...Tämä Jimin pentuaika opettaa meitä monella tapaa, kaikki on kyllä sujunut todella hyvin. Jimi on niin kiltti kun vaan toivoa saattaa. Pelottaa hiukan jos se sitten, kun pysyvät hampaat ja uhmaikä lähenee, niin muuttuu eri koiraksi. Mutta ei maalata kuvia vielä seinille, nautitaan tästä hetkestä.

Tällä viikolla on jo opeteltu yksinoloa. Maanantaina lähdettiin molemmat, Juha ja minä viemään roskia. Lähdettiin molemmat tarkoituksella, jotta Jimi saa harjoitusta miten käyttäytyä jos jää talonisännäksi. Mahdottomassa tohinassa kerättiin kaikki roskiin vietävät syliin ja lähdettiin kylmäkiskoisesti jättäen pentu huutamaan. Samassa kun ulko-ovi oli painettu kiinni tajuttiin ettei kummallakaan ollut avaimia mukana. Jimi sai siis todellakin opetella olemaan hetken yksin. Juha lähti heti juoksemaan vanhempiensa luokse hakemaan vara-avainta. Minä vein roskat ja kävin kurkistamassa niin hiljaa kuin vain osasin miten Jimi pärjää. Siellä se omassa sängyssään makasi ja katseli telkkaria, joka myös unohtui päälle. Voi siis ehkä sanoa ettei keskittymiskyky aina ole terävimmillään, mutta tästäkin kokemuksesta selvittiin. Jimi ei ollut kotona yksin kymmentä minuuttiakaan, mutta vastaanotto oli silti aika lattea. Hänet oli hylätty yksin ensimmäistä kertaa ja oli oikeutettua mököttää hetki noille kahdelle pöljälle. Nella–hamsteri oli sentään seurana ja turvana, mutta sekin oli häkissään. Kaikkein pahimmassa tapauksessahan häkki olisi jäänyt auki ja lapsukaiset ihan oman onnensa nojassa. Onneksi Juhan vanhemmat olivat kotona, oli siis onni onnettomuudessa.

Tiistaina oli sitten tosi paikka koittaa yksin olemista. Minulla oli työpäivä ja Juhalla tentti. Lähtö sujui rauhallisemmin, mutta itkemään piti silti jäädä. Juha ei ollut poissa kuin tunnin, joten aika oli sopiva vetäistä pienet torkut. Vastaanotto oli taas ollut melkoisen huomaamaton. Käytiin vielä iltapäivällä kaupassa joten poika sai taas olla hetken yksin. Kun tultiin tällä kertaa Jimi tuli katsomaan kaikkea sitä ruokakassien määrää ja tavaran paljoutta, mutta kahdella jalalla pomppivaa mäykkyä joka toivottaa tervetulleeksi ei nähty. Ehkä emme olleet sitä ansainneet, vielä.

Keskiviikko oli myös samantapainen; unta, leikkiä, ruokaa ja jotain uuteen opettelua. Aamulla lähtiessäni töihin Jimi oli yksin alhaalla ja oli itkenyt tosi paljon ja kovasti kun läksin töihin. Mie kun olin kantanut huonoa omatuntoa, koska en pysty olemaan kotona arkisin vaan pitää olla töissä. Ajattelin ettei Jimi edes tykkää minusta tai kaipaa minua, mutta asia ei ollutkaan niin, onneksi. Olisihan se kamalaa jos oma koira tykkää enemmän muista kuin omistajastaan. Iltapäivällä menimme Juhan vanhempien luokse. Taas se pieni automatka, joka tällä kertaa menikin vaivatta. Aurinko paistoi ja oli aika ulkoilla. Pihalla opeteltiin käyttämään fleksiä. Emme uskaltaneet päästää Jimiä irti, sillä naapurin piha tuntui olevan liiankin kiinnostava ja lähellä, korkean & tiheän pensasaidan takana...kuitenkin sellaisia mäykynmentäviä aukkoja aidassa on muttei ihmisen. Kaulapantaa olimme jo aiemmin koitettu. Luultiin että viimeistään siinä vaiheessa, kun laitetaan poika fleksiin tulee ongelmia. Hetken päästä kuitenkin saatiin ihmetellä miten tämä nyt näin hyvin menee. Jimi ei ollut huomaavinaan narua ja ulkoilun riemu oli suuri. Oli ihanaa juosta nurmella ja maistella vähän sitä. Juostiin kovasti edes takaisin, lelut eivät kelvanneet vaan oli kivaa maistella nurmea ja sammalta, kaikenlaisia aarteita löytyikin mukavasti. Niitä kaikkea me yksi päivä tuotiin Nellalle ulkoa ja ehkä Jimi oli tuomassa niitä myös nyt, tuliaisia mummolasta. Ulkona äänet eivät haitanneet mitään, ei edes Amin sirkkelin ääni. Ambulanssin ja poliisiauton ääniä piti kuitenkin hetki kuunnella, ne olivat varmasti uusia kokemuksia, mutta ei niitä tarvinnut pelätä. Jimi olisi juossut miun kanssani vaikka kuinka pitkään tutkiskellen luontoa. Ajattelin kuitenkin ettei olisi hyväksi ihan uuvuttaa pientä kerralla vaan mentiin vastentahtoisesti sisälle. Tuula heltyi antamaan juustoa, noilla pienillä mantelisilmillä saa usein tahtonsa läpi. Me ollaan kyllä aika hyvin pysytty normaalissa penturuokailussa, ylimääräisiä makupaloja ei olla annettu. Annoin Nellalle iltaruokana herneitä ja Jimi näki tapahtuman, itkuhan siitä tuli. Miksi tuo toinen saa noita ja minä en? Annoin sitten kolme hernettä Jimillekin ja nehän olivat hyviä, niitä täytyy saada myös jatkossa.

Keskiviikkona eli eilen tutustuttiin myös Juhan siskoon Kikkaan. Voi sitä riemua kun sai uuden tuttavuuden. Kikalla on hiuksissa letit ja niitä oli mukava maistella. Jos Jimi olisi ollut virkeämpi, lettejä olisi varmasti retuutettu enemmän. Ulkoilu oli kuitenkin verottanut oman osansa energiasta.

Tänään on siis Helatorstai, kiitos tästä ylimääräisestä vapaasta. Pyhäpäivät on levolle pyhitettyjä, mutta nyt täytyy uhmata tätä käskyä. Meillä on jo koneellinen pyykkiä pesty ja pölyt pyyhitty. Odoteltiin Jimin kanssa että Juha herää, jotta voidaan imuroida. Nyt Juha on noussut, mutta apulaiseni nukahtanut. Saan harvoin kirjoittaa tätä päiväkirjaa näin rauhassa. Yleensä touhuilu alkaa heti kun otan kannettavani kaapista, tämä on ensimmäinen poikkeus ja käytinkin sen heti hyväkseni. Juu mutta näiltä puheilta kotiaskareisiin ja illalla meillä on saunailta. Saadaan saunoa Juhan kanssa rauhassa, koska ollaan jo kutsuttu seuralaiset Jimille. Tuula, Ami ja Kikka tulevat illalla ja korkataan uusittu sauna ja kylppäri viralliseen käyttöön.

Hyvää Helatorstaita ja nautitaan laatuajasta perheen kesken!